Kirjat: Mistä syntyy väkivalta?

Korruptio on konfliktien syy eikä seuraus. Siksi se on kansainvälinen turvallisuusuhka.

Sarah Chayes. Thieves of State. Why Corruption Threatens Global Security. W. W. Norton & Company, 2015.
Sarah Chayes. Thieves of State. Why Corruption Threatens Global Security. W. W. Norton & Company, 2015.

Najib kokoaa ostokset autonsa takakonttiin Pakistanissa ja aloittaa kotimatkansa Kandahariin Afganistaniin. Rajalla hän huolehtii tullimaksusta, koska ”laki niin määrää”. Hän maksaa myös useita parin euron lahjuksia tienvarsilla päivystäville poliiseille.

Kandaharin edustalla poliisi vaatii häneltä kymmenkertaista summaa. Najib kieltäytyy maksamasta, ja poliisi lyö häntä kasvoihin. Najib soittaa tuohtuneena veljelleen Nurallahille, joka ilmoittaa lahjusvaateista ja väkivallasta kaupungin poliisipäällikölle. Päällikköä kiinnostaa ainoastaan se, kuoliko veli.

Nurallah on entinen poliisi. Siksi veljen nöyryytys ja päällikön välinpitämättömyys kuohuttavat häntä.

”Jos näen jonkun asettavan tienvarsipommin poliisin kulkureitille, käännän selkäni. En varoita heitä vaarasta”, hän kertoo Sarah Chayesille, amerikkalaiselle toimittajalle ja kansainvälisen politiikan tuntijalle.

Vaihtoehto valtiolle

Afganistan ei ole ainoa valtio, jossa ihmiset lahjovat päivittäin virkamiehiä, jotta voisivat kulkea teillä, hankkia työtä ja hoitaa sairauksiaan. Kirjassaan Thieves of States Sarah Chayes kuvailee useita vastaavia tilanteita Marokossa, Tunisiassa, Egyptissä, Nigeriassa ja Uzbekistanissa.

Arkisen korruption lisäksi ihmiset näkevät, kuinka johto omii käyttöönsä valtion tulot, luonnonvarat ja avustusrahat. Se turhauttaa ja suututtaa ihmisiä, eikä ilman seurauksia. Chayes huomauttaa, että valtiojärjestelmän korruptoituneisuus on pikemmin konfliktien syy kuin niiden seuraus. Ääriliikkeet hyödyntävät ihmisten raivoa ja tarjoavat valtiolle vaihtoehdon. Usein se on yksinkertaisen ehdoton moraali, joka perustuu uskontoon.

”Ihmiset etsivät yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, eivät demokratiaa ja ihmisoikeuksia, jotka ovat abstrakteja käsitteitä”, Chayes kirjoittaa.

Chayes viittaa kandaharilaiseen Nurallahiin. Mies ei välttämättä liity talebanien riveihin mutta oivaltaa, miksi islamistit sotivat Afganistanin hallintoa vastaan. Myös Pohjois-Nigeriassa ymmärretään, miksi Boko Haramin ensimmäinen isku kohdistui juuri poliisiin.

Tilanne kärjistyy, jos valtion johto kohtelee kaikkia uskovaisia mahdollisina terroristeina. Valtiolle saattaa olla helpompaa nujertaa heidät kuin neuvotella hallinnon uudistamisesta. Terrorismin vastaiseen taistoon järjestyy rahaa myös ulkomailta, Chayes toteaa.

Kansan pariin

Korruption kitkeminen ei saa jäädä vain yksittäisten kehitysyhteistyöhankkeiden varaan. Ongelmaa on ruodittava kaikilla politiikan osa-alueilla kansainvälisessä yhteistyössä, Sarah Chayes kirjoittaa.

Tiedustelupalveluiden on hankittava ajantasaista tietoa eri valtioiden korruptiosta. Kansainvälisten yritysten ja järjestöjen on myös valvottava rahavirtojaan ja vaadittava väärinkäyttäjät vastuuseen. Tärkeintä on kuunnella tavallisia ihmisiä ja ottaa heidän kokemuksensa vakavasti, Chayes toteaa.

TEKSTIT TIINA KIRKAS


Arabipojan ensivuodet sarjakuvina

Riad Sattouf. The Arab of the Future: Volume 1: A Childhood in the Middle East, 1978–1984. A Graphic Memoir. Two Roads, 2016.
Riad Sattouf. The Arab of the Future: Volume 1: A Childhood in the Middle East, 1978–1984. A Graphic Memoir. Two Roads, 2016.

Riad Sattouf syntyy Pariisissa vuonna 1978. Pian hän muuttaa Libyan pääkaupunkiin Tripoliin, josta hänen syyrialainen isänsä on saanut työpaikan opettajana. Isä ihailee arabivaltioiden johtajia, kuten Libyan Muammar Gaddafia ja kotimaansa Hafez al-Assadia. Isä on historian tohtori Sorbonnen yliopistosta ja haaveilee suuresta tehtävästä arabikansojen sivistäjänä.

Tripolin arki on ankea. Sosialismissa omaisuus on yhteistä, joten ulko-ovia ei lukita. Lyhyen ulkoilun aikana kuka tahansa saattaa majoittua kotiin, joten Riad Sattouf viettää päivänsä ranskalaisen äitinsä kanssa sisätiloissa. Kerrostalon käytävillä hän leikkii muiden lasten kanssa ja laulaa Libyan kansallislaulua.

Kun Gaddafi ryhtyy lähettämään opettajia maaseudulle viljelijöiksi, Riad Sattoufin isä palaa kotikyläänsä Homsin liepeille Syyriaan. Vaikka suku on lähellä, elämä on entistäkin rujompaa. Ruoasta on pulaa, ihmiset riitelevät, eikä kukaan huolehdi ympäristöstä. Riad Sattouf katselee keskeneräisiä taloja ja pohtii, että Libyan tavoin myös Syyria on ”yhtä rakennusmaata”.

Riad Sattoufin sarjakuvat tarkastelevat aikuisten outoa ja osin pelottavaa maailmaa tarkasti, oivaltavasti ja ymmärtävästi. Perheen tarinaa taustoittavat arabimaailman poliittiset käänteet, uskonnolliset erityisyydet ja kehitysutopiat.