”Opiskele, tee töitä, rukoile ja elä”, lukee ravintolan seinällä Vietnamin kaupallisessa keskuksessa Ho Chi Minh Cityssä. Iskulauseen päivällisseurueelle kääntää suomenvietnamilainen, ruotsalaisen CellMark-yhtiön myyntipäällikkö Tan Nguyen. Hänen mukaansa nyky-Vietnamia nostavat kansalaisten kova halu edetä elämässä – ja ulkomaiset investoinnit.
Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö Vietnamin kanssa on loppumassa. Vietnamin talous kasvaa voimakkaasti, ja maasta puhutaan uutena Kiinana.
Myös kymenlaaksolaiset paperimiehet, jotka ovat rajun rakennemuutoksen kourissa, pääsevät osalliseksi Vietnamin kasvusta. Maaliskuisella päivällisellä Tan Nguyen kertoo, että hän on tilannut 300 tonnin koe-erän pitkäkuituista sellua UPM:n Kymenlaakson tehtailta.
Toukokuussa Nguyen kertoo sähköpostitse, että hän neuvottelee koe-erän ostaneen tehtaan kanssa lisätoimituksista. Ensimmäinen koe-erä helpottaa pitkäkuituisen sellun myymistä myös muille vietnamilaisille tehtaille.
Edellisen työnantajansa palveluksessa Nguyen myi Vietnamiin kaksi käytettyä pellettien tuotantolinjaa, paperikoneen ja selluntuotannon laitteistoa Suomesta. Enemmänkin olisi mennyt kaupaksi, jos vain myytävää olisi ollut.
Maahanmuutosta ja etenkin pakolaisuudesta keskustellaan Suomessa yhä enemmän vain menoeränä. Esimerkiksi uuden hallituksen maahanmuuttolinjauksen mukaan alkavalla hallituskaudella ”laaditaan riippumaton selvitys maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista yhteiskunnassamme”.
Suomalaisten teollisuustyöntekijän työpaikat voivat jatkossa olla kiinni entisten pakolaisten tarmosta ja taidoista.
Selvityksiä on toki hyvä tehdä. Niissä ei kuitenkaan voi ottaa huomioon, että suomalaisten teollisuustyöntekijän työpaikat voivat jatkossa olla kiinni entisten pakolaisten, kuten Tan Nguyenin, tarmosta ja taidoista.
Nguyen ja hänen perheensä saapuivat Suomeen vuonna 1989.
Tuolloin Vietnamin kansantalous oli 12 kertaa pienempi kuin nyt ja äärimmäisessä köyhyydessä eli kuusi kymmenestä vietnamilaisesta. Vietnam oli siis köyhempi kuin yksikään Suomen nykyisistä afrikkalaisista kehitysyhteistyön kumppanimaista.
Vietnamilainen Viet Le saapui Suomeen äitinsä kanssa vuonna 1990. Äiti kouluttautui Suomessa uudelleen, ja Viet Le meni kouluun. Vuodesta 2011 Le on toiminut nostolaitteita valmistavan Konecranesin maajohtajana synnyinmaassaan. Hänellä on yhä myös asunto Tampereen Verkarannassa.
Nostolaitteiden kauppa sujuu hyvin. Len johtama maatiimi myy laitteita, jotka valmistetaan Suomessa ja Kiinassa.
Nähtäväksi jää, missä päin maailmaa nykyiset Suomeen saapuvat maahanmuuttajat toimivat neljännesvuosisadan kuluttua. Nguyenin ja Leen tarinat kertovat, ettei mitään mahdollisuutta kannata sulkea pois.
Jotain kuitenkin voi ennustaa. Suomalaiset yritykset valmistavat erityisesti tuotannollisessa toiminnassa tarvittavia laitteita, kuten nostureita, ja selvää on, että näiden tuotteiden kysyntä kasvaa valtaosin länsimaiden ulkopuolella. Suomalaistuneet maahanmuuttajat tarjoavat arvokkaan yhteyden mahdollisille uusille markkinoille.
TEKSTI PASI NOKELAINEN
