Nepal kehittyy siirtotyöläisten rahoilla

Lähes joka viides nepalilainen tienaa ulkomailla ja kotiuttaa palkkansa perheelleen. Ansioilla on luotu työpaikkoja ja kitketty köyhyyttä. 

Pieni riippusilta Dharchulassa Nepalin ja Intian rajalla pääsi uutisiin viime syyskuussa, kun sillan kumpaankin päähän rakennetut, vihreällä aaltopellillä reunustetut portit avattiin 20 minuutiksi. Porttien läpi laskettiin Intiassa asunut nepalilainen perhe, joka toi kuukauden ikäisen vauvansa sairaalaan.

Nepalin ja Intian välisen rajan avaaminen on ollut harvinaista koronaviruspandemian aikana. Tammikuun lopulla kaikki muuttui yhdessä päivässä, kun se avattiin kokonaan. Paineet avaamiselle olivat olleet kovat, mutta vasta koronatilanteen selkeä helpottuminen kummallakin puolella rajaa sai päättäjät toimimaan. 

Siirtotyöläiset eivät lähde ainoastaan Intiaan, vaan he ovat matkanneet 1980-luvun puolivälistä lähtien myös Malesiaan, Qatariin, Saudi-Arabiaan, Arabiemiirikuntiin ja Kuwaitiin.

Yli 1 700 kilometriä pitkä raja ehti olla suljettuna ennätyksellisen pitkään viime vuoden maaliskuusta lähtien. Normaalioloissa raja on täysin avoin, ja kummankin maan kansalaiset voivat liikkua vapaasti sen yli ilman minkäänlaisia tarkastuksia.

Etenkin nepalilaiset ovat hyödyntäneet avoimen rajan tuomia mahdollisuuksia, ja epävirallisten arvioiden mukaan Intiassa työskentelee jopa noin miljoona nepalilaista. Suuri osa on viljelmillä kausityössä ja palaa aika ajoin Nepaliin. Toiset ovat kotiapulaisina kaupungeissa tai auttavat rakennuksilla.

Korona kurittaa siirtotyöläisiä

Siirtotyöläisyys on vaikuttanut suuresti Nepalin talouteen. 

”Kymmenen viime vuoden aikana ulkomailla työskentelevien siirtotyöläisten Nepaliin lähettämien varojen osuus bruttokansantuotteesta on ollut 25–30 prosentin luokkaa”, sanoo Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n Nepalin-toimiston johtaja Lorena Lando.

Siirtotyöläiset eivät lähde ainoastaan Intiaan, vaan he ovat matkanneet 1980-luvun puolivälistä lähtien myös Malesiaan, Qatariin, Saudi-Arabiaan, Arabiemiirikuntiin ja Kuwaitiin. Esimerkiksi Qatarissa nepalilaiset ovat rakentaneet vuoden 2022 jalkapallon MM-kisojen stadioneita.

Persianlahdelta palaavia siirtotyöläisiä Katmandun kansainvälisellä lentokentällä vuonna 2016.

Koronaviruspandemia kuitenkin pysäytti nepalilaisten siirtotyöläisten lähdön maailmalle. Landon mukaan tämä on tehnyt suuren loven ulkomailta tuleviin rahavirtoihin. 

”Normaalisti Nepal myöntää vuosittain noin 300 000 uutta työlupaa ulkomaille. Vuonna 2020 määrä romahti 20 000:een.”

Koronapandemian seurauksena nepalilaiset ajautuivat vaikeuksiin ympäri maailman – ei ainoastaan Intiassa, jossa sulkutoimet ajoivat siirtotyöläisiä kadulle ilman asuntoa ja toimeentuloa.

Nepalilaiset ajautuivat vaikeuksiin ympäri maailman – ei ainoastaan Intiassa, jossa sulkutoimet ajoivat siirtotyöläisiä kadulle ilman asuntoa ja toimeentuloa.

Viime vuoden heinäkuussa ja syyskuussa Nepalin pääkaupunkiin Katmanduun laskeutui humanitaarisia lentoja, joilla tuotiin takaisin kotimaahan tuhansia ulkomailla työsuhteensa lopettaneita tai työnsä menettäneitä nepalilaisia.

”Monet koronan takia palanneista suunnittelevat nyt lähtöä takaisin. He eivät palaa ulkomaille rakkaudesta toiseen maahan, vaan siksi, että muualla heillä on jonkinlaiset mahdollisuudet toimeentuloon”, Lando sanoo.

Sisällissota ajoi ulkomaille

Siirtotyöläisyyteen ovat pakottaneet ennenkin useat syyt, kuten kehnot satovuodet ja sisällissota, joka riehui Nepalissa vuosina 1996–2006. 

Sisällissota alkoi, kun kuningashuoneen valtaan tyytymättömät maolaiset sissit aloittivat kansannousun feodaaliseksi nimeämäänsä järjestelmää vastaan. 

Sota hyydytti orastavan taloudellisen kehityksen, joka oli käynnistynyt monarkian avattua yhteiskuntaa ja taloutta 1990-luvun alussa. Konflikti tukahdutti etenkin läntisessä Nepalissa asuvien mahdollisuudet parantaa elinolojaan. Taloudellinen eriarvoisuus kasvoi, ja kärsijöinä olivat läntisten alueiden lisäksi vanhan kastijärjestelmän alimmat ihmisryhmät.

Ulkomailta lähetetyn rahan merkitys taloudelle alkoi kasvaa rakettimaisesti vuonna 2002, kun monsuunisateet jäivät vähäisiksi, sisällissota kiihtyi ja talouskasvu painui miinuksen puolelle.

Vuonna 2005 kuningas yritti ottaa takaisin itselleen kaiken vallan, mikä sai puolueet liittoutumaan monarkiaa vastaan. Rauhansopimus solmittiin vuonna 2006, ja Nepalista tuli liittovaltio, joka sai uuden perustuslain vuonna 2015.

Köyhyys väheni ennätysvauhtia

Vuonna 2011 julkistetussa kotitaloustutkimuksessa todettiin, että Nepalin köyhyys oli vähentynyt sisällissodan alkuvuosista peräti 40 prosentilla. Vuosina 2004–2011 köyhyyden vähenemisvauhti oli yksi nopeimmista maailmassa. 

Kehitysloikka näkyi nepalilaisten arjessa. Vuosina 1996–2011 sähköverkkoon liitettyjen kotitalouksien määrä kohosi 14 prosentista 70 prosenttiin. Käymälöiden käyttö omassa talossa tai pihapiirissä kasvoi 22 prosentista 56 prosenttiin. Vesijohtoveden käyttö lisääntyi 33 prosentista 44 prosenttiin.

Kehitys ei pysähtynyt vuoteen 2011. Nykyisin jo 94 prosenttia väestöstä saa sähköä ja 91 prosenttia puhdasta vettä. Käymälöitä käyttävät kaikki.

Kehitys on ulottunut myös terveydenhuoltoon. Kun vielä vuonna 1975 joka neljäs elävänä syntynyt lapsi kuoli ennen viidettä ikävuottaan, vuonna 2019 osuus oli enää kolmisen prosenttia. 

Lapsia Shree Panchamukhin koulun pihalla Panchamukhi Bazarin kylässä Itä-Nepalissa vuonna 2019.

Mullistus on jatkunut luokkahuoneiden puolelle. Monarkian aikana ensimmäisen kouluasteen aloitti kaksi kolmasosaa ikäluokasta, nyt 96 prosenttia. Toista astetta kävi 62 prosenttia ikäluokasta vuonna 2019. Tyttöjen koulunkäyntiaste saavutti poikien tason jo vuonna 2013. 

Kahdeksan miljardia dollaria

Normaalioloissa viitisen miljoonaa nepalilaista eli lähes viidesosa maan 28 miljoonasta asukkaasta työskentelee ulkomailla.

Kehityssaavutukset kytkeytyvät vahvasti mittaviin rahalähetyksiin ulkomailta.

Normaalioloissa viitisen miljoonaa nepalilaista eli lähes viidesosa maan 28 miljoonasta asukkaasta työskentelee ulkomailla. On arvioitu, että lähes puolella kotitalouksista on ollut vähintään yksi perheenjäsen Nepalin ulkopuolella ansaitsemassa rahaa. 

Vuosittain ulkomailta on lähetetty Nepaliin yhteensä noin kahdeksan miljardia Yhdysvaltain dollaria. Todellista määrää on vaikea arvioida, sillä osa rahoista kulkee epävirallisia reittejä etenkin Nepalin ja Intian valvomattoman rajan ylitse.

Vastaanotetut miljardit ovat synnyttäneet Nepaliin maatalouden ulkopuolisia työpaikkoja, kun ihmiset ovat käyttäneet ulkomailta saatua rahaa kouluttautumiseen, terveydenhuollon palveluihin, kotien kunnostamiseen tai vaikkapa asunnon vaihtamiseen. Hyötyjiä ovat olleet esimerkiksi pankkitoiminta, koulutussektori, ravintolapalvelut ja asunnonvälitysala. 

Nepalin kehitysmalli poikkeaa monien muiden kehittyvien maiden mallista, jossa talous ja tuottavuus kasvavat, kun maaseudulta siirrytään kaupunkien palvelusektorille ja teollisuuteen. Nepalissa maaseudun ihmiset lähtevät suoraan ulkomaille, koska kaupungeissa ei ole heille töitä.

Työikäisten maastamuutto on ollut niin suurta, että se on johtanut ajoittaiseen työvoimapulaan. Tämä on puolestaan nostanut palkkoja koko maassa. Kotitaloustutkimusten mukaan palkat nousivat vuosittain peräti 4,2 prosenttia vuosina 1996–2011.

Maailmanpankin laskelmien mukaan ulkomailta saadut rahalähetykset ovat vähentäneet köyhyyttä suoraan noin 27 prosentilla. Sitäkin enemmän köyhyyden alenemista selittävät työvoimapula ja sitä seurannut palkkojen nousu.

Kehitysapuriippuvuus on vähentynyt

Nepal ei olisi kyennyt ottamaan suurta kehitysharppaustaan ainoastaan vastaanottamalla kansalaistensa rahalähetyksiä ulkomailta. Osa ansiosta kuuluu yhteiskunnallisille muutoksille, jotka käynnistyivät sisällissodan jälkeen. Maa on siirtynyt monipuoluedemokratiaan, ja hallintojärjestelmä on uusittu. Vuoden 2015 perustuslaki edistää tasa-arvoa, ja parlamentissa olevien puolueiden kansanedustajista vähintään kolmasosan pitää olla naisia.

Nepal on vastaanottanut ulkomaista apua 1950-luvulta lähtien, ja Suomikin aloitti kahdenvälisen yhteistyön jo 1980-luvun alkupuolella. Kolmen viime vuosikymmenen ajan kehitysavun osuus bruttokansantulosta on kuitenkin vähentynyt runsaasta kymmenestä prosentista viiteen prosenttiin. 

Nyt hallitus haluaa nostaa Nepalin alemman keskitulon maaksi.

Haasteitakin riittää. Nepalin demokratia on vielä hauras, ja politiikka on pahimmillaan repivää ja hallitukset lyhytikäisiä. Kastijärjestelmä on kiellettynäkin voimissaan ja ylläpitää epätasa-arvoisia rakenteita. Yli 40 prosenttia väestöstä on daliteja ja adivasi-janajateja, jotka joutuvat yhä kamppailemaan oikeuksistaan ja asemastaan yhteiskunnassa.

”Olisi kuitenkin hyvä, jos siirtotyöläisyys olisi vain yksi vaihtoehto muiden joukossa – ei pakkovalinta, kun mitään muuta ei ole.”

Nepal on myös altis luonnonkatastrofeille. Keväällä 2015 maata ravisuttivat voimakkaat maanjäristykset, jotka Maailmanpankin arvion mukaan pudottivat jopa miljoona nepalilaista köyhyysrajan alapuolelle.

Ei paras mahdollinen malli

IOM:n Lorena Lando ei näe vaihtoehtoa ulkomaisiin rahalähetyksiin perustuvalle kehityksen mallille, ainakaan lähitulevaisuudessa.  

”Olisi kuitenkin hyvä, jos siirtotyöläisyys olisi vain yksi vaihtoehto muiden joukossa – ei pakkovalinta, kun mitään muuta ei ole.”

Myös Maailmanpankki pitää siirtotyöläisyyteen pohjaavaa kehitysmallia haavoittuvana, sillä kotitalouksien vastaanottamat varat eivät lisää julkisia investointeja eivätkä monipuolista talouden rakennetta.

Ulkomaisella rahalla luodut palvelualan työpaikatkaan eivät juuri lisää talouden tuottavuutta. Ja kun suuri osa työväestä asuu ulkomailla, hallitukseen ei kohdistu painetta parantaa tilannetta.

Monet kuitenkin uskovat, että nykyistä mallia voidaan parantaa. 

Landon mielestä kotiin palaavien siirtotyöläisten maailmalla hankkimia taitoja ja kontakteja voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän. Toisaalta lähtijät hyötyisivät, jos he olisivat nykyistä koulutetumpia ja saisivat siten paremmin palkattua työtä.

IOM edistää vahvasti nuorten ammattikoulutusta, joka myös monipuolistaisi Nepalin taloutta.

Nepalin hallituskin on alkanut parantaa siirtotyöläisten asemaa. Se on muun muassa solminut kahdenvälisiä sopimuksia siirtotyöläisiä vastaanottavien maiden kanssa, jotta ihmisoikeusrikkomukset niissä saataisiin kuriin. 

”Hallitus ei ole ehkä historian saatossa kiinnittänyt tarpeeksi huomiota ulkomailta lähetetyn rahan merkitykseen. Nyt näin kuitenkin tapahtuu”, Lando sanoo.

TEKSTI JUKKA ARONEN KUVAT NIRANJAN SHRESTHA/AP/LK, PÄIVI ÄNGESLEVÄ/SPR

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Pääkuva Janakpurin kaupungista vuodelta 2016.