Teksti Jenny Gustafsson

Libanon on jatkuvan muuttoliikkeen maa

Jo muinaiset foinikialaiset purjehtivat Välimerellä, perustivat siirtokuntia ja kävivät kauppaa nykyisen Libanonin alueella. Tänään lähes jokaisella libanonilaisella perheellä on sukua Euroopassa, Afrikassa, Amerikassa tai Australiassa maastamuuton seurauksena. Samaan aikaan kolmannes maan nykyisestä kuudesta miljoonasta asukkaasta on siirtolaisia ja pakolaisia. Viimeisimmät tulijat ovat Syyriasta.

Nainen istuu sohvalla ja katsoo kameraan.
Paulette Saade on syntynyt ja kasvanut Venezuelassa, mutta hänen sukujuurensa ovat Libanonissa. Hänellä on siellä miehensä kanssa pieni viinitila kylässä, josta tämän isovanhemmat lähtivät Etelä-Amerikkaan 1900-luvun alussa. Tuolloin monet libanonilaiset pakenivat köyhyyttä eri puolille Eurooppaa, Afrikkaa ja Amerikoita.
Värikkääseen paitaan pukeutunut mies vaaterekin edessä.
Guy on yksi sadoista tuhansista libanonilaisista, jotka pakenivat ulkomaille vuosien 1975–1990 sisällissotaa. Ennen sotaa hänellä oli asusteliike maan pääkaupungin Beirutin keskustakorttelissa, mutta se tuhoutui täysin. Nyt hän on palannut takaisin Saksasta ja perustanut käytettyjen vaatteiden kaupan entiseen kotikaupunkiinsa.
Miehiä vihannestorilla.
Väkilukuun suhteutettuna Libanonissa asuukin eniten pakolaisia maailmassa. Kuvassa syyrialaisia työntekijöitä vihannestorilla Tripolissa Pohjois-Libanonissa.
Syyrialaiset rakennustyöläiset nauttivat lounastaan Pohjois-Libanonissa. Syyriasta on vuosikymmenien ajan tultu naapurimaahan tienaamaan rakennuksille, maatalouteen ja palveluammatteihin. Etenkin Syyrian sisällissotaa pakenevat ovat joutuneet tyytymään hanttihommiin epävirallisella sektorilla.
Mies, jolla turbaani päässä ja vihreitä lehtikasveja kädessä.
Bangladeshilainen MD Karon on yksi sadoista tuhansista siirtotyöläisistä Libanonissa. He työskentelevät maatiloilla ja kaupoissa, huolehtivat lapsista ja vanhuksista, siivoavat koteja ja katuja. Bangladeshilaisten lisäksi työntekijöitä on etenkin Etiopiasta, Sudanista, Sri Lankasta ja Filippiineiltä.
Kaksi miestä pakkaa kasviksia muovisäkkiin.
Bangladeshilainen Kamal Mia (oik.) pakkaa vihanneksia pienessä kaupassaan Beirutin laitamilla. Hän saapui Libanoniin viisi vuotta sitten tavoitteenaan tienata rahaa kahden tyttärensä kouluttamiseen. Libanonin punta on kuitenkin menettänyt arvonsa talouskriisissä, eikä Mia ole voinut lähettää kotiin lainkaan rahaa. Huonon taloustilanteen takia monet siirtotyöläiset suunnittelevat paluuta kotimaahansa. Samasta syystä moni libanonilainen harkitsee maastamuuttoa ulkomaille.
Maisemakuva kerrostaloista.
Shatilan pakolaisleiri Beirutissa. Israelin valtion perustaminen vuonna 1948 pakotti sadat tuhannet palestiinalaiset jättämään kotinsa ja etsimään turvaa Libanonista. Heidän jälkeläisensä elävät yhä maassa mutta useimmat ilman kansalaisuutta. Tänään Shatilassa asuu myös Syyrian pakolaisia.
Punaiseen villapaitaan sonnustautunu poika sinisellä polkupyörällä.
Omran on yksi puolesta miljoonasta kouluikäisestä syyrialaispakolaisesta Libanonissa. Koronaviruspandemia ja talouskriisi ovat entisestään heikentäneet heidän ja ylipäätään lasten mahdollisuuksia käydä koulua: etäopetus ei onnistu ilman älypuhelinta tai tietokonetta. Myös sähkö- ja verkkoyhteydet katkeilevat taajaan.

Tekijä on Libanonissa asuva vapaa toimittaja ja valokuvaaja.

Ruotsin kielestä toimittanut Tiina Kirkas.

Lue lisää: Muuttoliike luo kehitystä – ja toisinpäin

Lue lisää: Mihin menet, Libanon?