Teksti Päivi Ängeslevä

Julian Blom oppi avustustyössä huolehtimaan myös itsestään

Pitkät työpäivät Lääkärit ilman rajoja -järjestön talous- ja henkilöstöosaston johdossa uuvuttivat mutta myös palkitsivat.

”Halusin humanitaariseen työhön. Tajusin sen, kun olin työskennellyt kansainvälisen yrityksen aluepäällikkönä Keski-Amerikassa. Pelkän voiton tavoittelu ei ollut arvojeni mukaista. Olisi ollut helppoa tehdä jotain myös paikallisten yhteisöjen hyväksi.

Kartoitin avustustyön vaatimuksia. Opettelin ranskaa ja espanjaa.

Muutin tyttöystäväni luo Sveitsin Geneveen ja pääsin töihin Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n henkilöstöyksikköön. Hain myös Lääkärit ilman rajoja -järjestöön. Selvisin kolmen tunnin haastattelusta englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Kävin valmiuskursseja. Kerroin olevani valmis lähtemään minne vain, erityisesti Syyriaan ja Irakiin.

Kohta aloitin kahdeksan kuukauden pestin talous- ja henkilöstöpäällikkönä Syyriassa.

Sen jälkeen olin Irakissa, Meksikossa ja Haitilla. Madagaskarille lähdin viime helmikuussa, kun hirmumyrsky Batsirai oli runnellut saarivaltiota.

Sairastaminen yllätti

”Rekrytoin, koulutin, valvoin työoloja, seurasin rahankäyttöä. Ja kuten tavallista, karkeasti 12 tuntia kuutena päivänä viikossa.”

Madagaskar on Intian valtameren helmi. Se on myös maailman köyhimpiä valtioita ja altis hirmumyrskyille. Aliravitsemus on yleistä, ripulia ja malariaa on paljon. Hirmumyrskyt tuhoavat sadot ja pilaavat juomaveden, ja ihmiset sairastavat entistä enemmän.

Batsirai oli yksi tuhoisimmista hirmumyrskyistä vuosiin. Koordinaatioryhmämme asui Nosy Varikan alueella, jossa yli puolet terveysasemista oli vaurioitunut.

Korjasimme terveysasemia, perustimme mobiiliklinikan, puhdistimme juomavettä, rakensimme vessoja. Johdin talous- ja henkilöstöosastoa. Rekrytoin, koulutin, valvoin työoloja, seurasin rahankäyttöä. Ja kuten tavallista, karkeasti 12 tuntia kuutena päivänä viikossa.

Mutta yksi asia yllätti minut täysin: Madagaskarilla sairastin koko ajan.

Uusi työpaikka piristi

En ehtinyt palautua. Vatsa oli jatkuvasti sekaisin, kuumeilin. Hygienia oli kehnoa, ruoat pilaantuivat nopeasti. Muutkin sairastelivat, joten palkkasimme oman kokin ja rakensimme uuden keittiön. Olin silti heikossa kunnossa, äärirajoilla fyysisesti ja henkisesti.

Ensin ajattelin, että kyllä keho tottuu. Sitten, että en ehkä jaksa loppuun asti.

Työ kentällä imaisee mukaansa ja tuntuu, että energiaa ja adrenaliinia riittää. Madagaskarilla opin kantapään kautta, että terveys ei ole itsestäänselvyys. Itsestään pitää huolehtia ja jaksamistaan tarkkailla, sillä muuten ei voi olla hyödyksi muille.

Yritin säännöstellä energiaani. Tein töitä sairaanakin.

Iltaisin hain työpaikkaa Suomesta. Halusin työn kahdeksasta neljään, harrastuksia, aikaa ihmissuhteille. Piristyin, kun työpaikka löytyi ja näin, kuinka monta terveysasemaa saimme kuntoon kolmessa kuukaudessa.”

Lue lisää: Elina Kostiainen oppi Sudanissa, kuinka vaikeaa on siirtyä sotilashallinnosta demokratiaan

Lue lisää: Ville Kallonen oppi Syyriassa, että avustustyö vaatii rautaista ammattitaitoa


Julian Blom, 35

Koulutus Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta vuonna 2021. Kauppatieteiden maisteri Grenoble Ecole de Management kauppakorkeakoulusta 2013 ja kandidaatti Vaasan Hankenista 2011

Työskenteli Talous- ja henkilöstöpäällikkönä Lääkärit ilman rajoja -järjestön kenttäoperaatioissa vuosina 2018–2022

Jatkoi Projektityöntekijänä liikekumppanuusohjelma Finnpartnershipissä, jota kehitysrahoitusyhtiö Finnfund hallinnoi ja ulkoministeriö rahoittaa

Inspiroi avustustyöhön Walter Sallesin elokuva Moottoripyöräpäiväkirja (Diarios de motocicleta) vuodelta 2004