Eliitin etuoikeudet, korruptio ja väkivalta. Meksikolainen punk-yhtye De Nalgas ryöpyttää musiikissaan yhteiskunnan epäkohtia.
”Äänestimme niin kuin ei koskaan ennen, hävisimme, kuten aina. Vallanpitäjämme ovat idiootteja, en äänestänyt sitä tyyppiä, en äänestänyt idioottia!” –De Nalgas: Vergaviota
Videolla osoitetaan mieltä hallitusta vastaan. Polttopullot lentävät. Kirosanoja ei säästetä.
Miten on mahdollista, että korruptiosta syytetystä Enrique Peña Nietosta tuli maan presidentti?
De Nalgas provosoi, mutta punkin tehtävä on ottaa kantaa vihaisella tyylillä.
Myös yhtyeen nimi provosoi: De Nalgas tarkoittaa suomeksi ”perseestä”.
Myös yhtyeen nimi provosoi: De Nalgas tarkoittaa suomeksi ”perseestä”.
”Nimi oli alunperin vitsi. Se on kuitenkin osuva, sillä laulamme yhteiskunnan epäkohdista. Meksikon tilanne on perseestä”, kertovat yhtyeen kitaristi Puxi ja laulaja-basisti Karel.
Puxin ja Karelin lisäksi De Nalgasissa soittavat Boris ja Irvio. 27-vuotiaat miehet ovat tunteneet toisensa lapsuudesta lähtien, kun he asuivat Aragonin lähiössä Mexico Cityssä.
”Ensimmäisen bändin perustimme esiteineinä. Punkia ryhdyimme soittamaan, koska se oli yksinkertaista ja hauskaa”, Puxi ja Karel kertovat.
Punkissa kiinnosti myös asenne: tabuja ei ole eikä ketään kumarreta.
Esikuvistaan Puxi ja Karel mainitsevat brittiläisen Clashin, jonka kantaa ottavat sanoitukset tekivät vaikutuksen. Yhdysvaltalaisten Greendayn ja Pennywisen energistä punkia kuuntelivat monet muutkin nuoret 1990-luvulla.
De Nalgas laulaa kuitenkin espanjaksi, koska se haluaa kertoa Meksikon yhteiskunnasta ja sen ongelmista, kuten väkivallasta.
”Lähiössämme tapahtui arkipäivästä meksikolaista väkivaltaa, kuten bussiryöstöjä. Aina joskus joku ammuttiin kadulle”, Puxi kertoo.
Sanoitusten vuoksi De Nalgas erottuu muista meksikolaisista yhtyeistä. Edes punkissa ei ole tavallista puuttua yhteiskunnan epäkohtiin.
”Muut yhtyeet laulavat rakkaudesta. Meille se olisi luonnotonta”, Puxi sanoo.
Protestihenkeä
De Nalgasin jäsenet rakastavat kotimaataan ja ovat huolissaan Meksikon tilasta.
”Hallitukset ovat ryöstäneet, murhanneet ja ajaneet omaa etuaan. On pöyristyttävää, että kansalaiset ovat pysyneet passiivisina eivätkä ole nousseet kapinaan”, Karel sanoo.
Hän viittaa tapaukseen, jossa mielenosoituksen yhteydessä opiskelijoita katosi Ayotzinapan maalaisyliopistosta syyskuussa 2014. Tapaus on selvittämättä ja opiskelijat yhä kateissa.
Puxi puolestaan kertoo Veracruzin osavaltion kuvernööristä, joka oli määrännyt sairaalan antamaan syöpään sairastuneille lapsille solunsalpaajien sijasta tislattua vettä.
”Se, jos jokin, on julmaa”, hän sanoo.
Viime aikoina meksikolaiset ovat osoittaneet mieltään hallituksen politiikkaa vastaan. Tammikuussa hallitus nosti muun muassa bensan hintaa 20 prosenttia.
”Ihmiset protestoivat, koska hallitus on laittanut kansan ahtaalle.”
”Ihmiset protestoivat, koska hallitus on laittanut kansan ahtaalle. Bensan kallistuminen vaikuttaa myös keskiluokkaisiin ja mukavaa elämää viettäviin ihmisiin”, Karel sanoo.
Samaan aikaan Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on lisännyt meksikolaisten epävarmuutta. Puheet muurin rakentamisesta maiden rajalle ja teollisuustuotannon palauttamisesta Yhdysvaltoihin huolettavat.
Kadut ovat täyttyneet Trumpin vastaisista protesteista.
”Meksiko on aina kumartanut Yhdysvaltojen suuntaan. Olemme riippuvaisia siirtolaisten rahalähetyksistä. Nyt meidän on pärjättävä omillamme”, Puxi sanoo.
Sensuurista huolimatta
”Tervetuloa maahan, jossa sinut halutaan hiljentää. Mikään ei edisty, jos et puhu sanoja, joita halutaan kuulla.” –De Nalgas: Con dinero baila el perro
De Nalgas arvostelee musiikissaan Meksikon puolueita ja poliittista eliittiä. Siksi yhtye kohtaa sensuuria.
Esimerkiksi Vergaviota-videota ei ole suostuttu esittämään television musiikkiohjelmassa. Radiokanavatkaan eivät juuri soita De Nalgasin musiikkia.
”Jos haluaisimme musiikkiamme Meksikon rockia ja punkia soittavalle kanavalle, emme saisi puhua pahaa hallituksesta. Kanava on valtion omistuksessa”, Puxi ja Karel sanovat.
Yhtye ei ole myöskään tervetullut kaikille musiikkifestivaaleille. Hallituksen lähipiiri omistaa niistä osan, ja se vaikuttaa siihen, minkälaista musiikkia niissä soitetaan.
”Joskus meidät otetaan soittamaan, mutta yhtyeen nimeä ei laiteta esiintyjälistaan”, Karel sanoo.
”Myös muut yhtyeet saattavat pelätä ongelmia, jos he soittavat samassa tilaisuudessa kanssamme.”
De Nalgasille on kuitenkin järjestynyt esiintymisiä ulkomailta. Yhdysvalloissa yhtye on esiintynyt muun muassa yhteiskunnallista rokkia soittavan Molotovin kanssa.
”Monelle Yhdysvalloissa asuvalle meksikolaiselle keikkamme tarjoaa mahdollisuuden päästä hetkeksi lähemmäksi kotimaata. Etenkin laittomat siirtolaiset ovat asenteeltaan jo valmiiksi punkkareita. He ovat väistäneet luoteja, ylittäneet rajan ja eläneet piilossa vieraassa maassa”, Karel sanoo.
Myös Meksikossa De Nalgasin musiikista on tullut turhautuneiden kansalaisten voimakappaleita, jotka soivat ennen kaikkea mielenosoituksissa.
Se sopii yhtyeelle, joka ei aio siistiä linjaansa.
”Ehkä sitten, jos asiat muuttuvat parempaan suuntaan”, Puxi ja Karel sanovat.
TEKSTI MAIJA SALMI
KUVAT FRANCISCO CAÑEDO
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
