Etiopiassa rakennetaan vessoja ja vesipisteitä, joita suunnittelevat myös vammaiset ihmiset

Vammaisten ihmisten oikeudet toteutuvat huonosti köyhissä maissa. Arjessa on monenlaisia käytännön esteitä.

”Koulussamme ei ollut esteetöntä vessaa. Emme syöneet kavereideni kanssa aamupalaa, jotta meille ei tulisi vessahätää. Jos vessaan oli pakko mennä, jouduimme ryömimään lattialla. Olimme likaisia ja haisimme. Muut luokkakaverit nauroivat”, kertoo Melaku Tekle.

Hän on liikuntarajoitteinen ja johtaa nykyään etiopialaista vammaisjärjestöä ECDD:tä. Se on yksi Suomen tukeman COWASH-ohjelman paikallisista kumppanijärjestöistä. Ohjelmassa rakennetaan esteettömiä vessoja ja vesipisteitä kyliin, terveysasemille ja kouluihin.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan lähes 20 miljoonaa etiopialaista eli noin kuudennes maan väestöstä kärsii elämänlaatua heikentävästä fyysisestä tai psyykkisestä vammasta tai sairaudesta. Valtaosa heistä elää köyhyydessä. Harva lapsi käy koulua.

”Koulutus on ihmisoikeus ja avain vammaisten ihmisten aseman parantamiseen. Ilman koulutusta ei voi pitää puoliaan.”

”Koulutus on ihmisoikeus ja avain vammaisten ihmisten aseman parantamiseen. Ilman koulutusta ei voi pitää puoliaan”, Tekle sanoo.

Tiettömien taipaleiden taakse

Vesihuolto-, sanitaatio- ja hygieniahanke COWASH käynnistyi vuonna 2011. Suomesta hankkeeseen osallistuvat konsulttiyhtiöt Ramboll ja Niras, jotka tarjoavat teknistä osaamista ja ymmärrystä siitä, miten vammaisten ihmisten tarpeet ja oikeudet tulee huomioida. Etiopian hallitus vastaa rakentamiskustannuksista.

”Usein hankkeeseen sitoutuminen sekä sen taloudellisuus ja pitkäaikainen huolenpito paranevat, kun mukana on omaa rahaa”, sanoo Aino Himanen, joka vastasi vuoden 2020 loppuun asti vammaisten ihmisten osallisuudesta hankkeeseen.

COWASHin lisäksi Etiopian vesi- ja sanitaatiohuoltoa ovat kehittäneet Maailmanpankki ja YK:n lastenjärjestö Unicef yhdessä maan vesiministeriön sekä osavaltioiden ja kuntien vesitoimistojen kanssa. 

COWASH on keskittynyt toimimaan 76 kunnassa Amharan, Oromian, Tigrayn, Benishangul-Gumuzin ja Eteläisten kansojen osavaltioissa. Vesipisteitä on rakennettu lähes 15 000, ja niistä hyötyy yli kolme miljoonaa etiopialaista. Koulujen ja terveysasemien vessoja ja vesipisteitä käyttää lähes 600 000 oppilasta, opettajaa ja terveydenhuollon työntekijää.

”Kuntien pääkaupungit ovat teiden päässä, mutta valtaosa kylistä ja vesipisteistä sijaitsevat alueilla, joihin ei johda lainkaan teitä”, Himanen kertoo.

Helppokulkuiset vesipisteet helpottavat myös kylien naisia, joiden ei tarvitse enää kuluttaa tunteja kotitalousveden hakemiseen.

Kokemusasiantuntijat mukaan

Paikan päällä hankkeet valmistellaan kyläläisten demokraattisesti valitsemissa komiteoissa, joista jokaiseen tulisi kuulua ainakin yksi vammainen ihminen.

Etiopiassa vammaisten ihmisten ongelma on myös se, että heistä ei puhuta. Vammainen lapsi on häpeä, eikä yhteiskunta tarjoa tukea eikä turvaverkkoja. Vammaisista ihmisistä huolehtii oma perhe, jos sekään.

”Kun kysyimme, onko kylässä vammaisia ihmisiä, vastaus oli kielteinen. Kun ymmärsimme kysyä, onko kylässä näkö- tai liikuntarajoitteisia ihmisiä, heitä alkoi löytyä”, Aino Himanen kertoo.

COWASHissa vammaiset ihmiset ovat osallistuneet vesi- ja sanitaatiohuollon suunnitteluun, toteutukseen ja kunnossapitoon. Paikan päällä hankkeet valmistellaan kyläläisten demokraattisesti valitsemissa komiteoissa, joista jokaiseen tulisi kuulua ainakin yksi vammainen ihminen.

”Se on tärkeää. Vammaisen ihmisen tarpeita on mahdotonta nähdä, vaikka miten yrittäisi samaistua hänen asemaansa. Siksi hyväkin aikomus voi käytännössä epäonnistua”, Melaku Tekle sanoo. 

Työllä on laajempikin vaikutus. Osallistuminen yhteisten asioiden suunnitteluun opettaa marginaalissa eläville ihmisille yhteiskunnallisen päätöksenteon taitoja ja vahvistaa heidän itsetuntoaan.

”Hankkeeseen osallistuneet viranomaiset eivät useinkaan tunteneet vammaisten ihmisten tarpeita tai oikeuksia, koska eivät olleet niitä aiemmin kohdanneet. Nyt he välittävät tietoa muille hallinnonaloille”, Tekle sanoo. 

TEKSTI JUHO PAAVOLA KUVA AINO HIMANEN

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kuvassa 19-vuotias Letteselassie Tekka pyörätuolissaan tyttärensä kanssa Lematin alakoulun uusien esteettömien käymälöiden edessä Degua Tembienissä Tigrayssä toukokuussa 2019.