Rauha ei synny sotimalla – siviilit pystyvät monessa paljon parempaan

Pia Stjernvall luottaa hyvin suunniteltuun ja pitkäjänteiseen siviilikriisinhallintaan keinona luoda vakautta kriisimaihin. Parhaat oppinsa hän on saanut Afganistanista.

Pölyinen ja harmaa. Vuoria tuolla, tasankoa täällä. Pia Stjernvallin ensivaikutelma Afganistanista ei ollut sykähdyttävä. 

Vuosi oli 2010. Vain hieman ennen kuin Stjernvall laskeutui pääkaupungin Kabulin lentokentälle, kapinallisliike taleban oli teloittanut kymmenen ulkomaalaista kehitysyhteistyöntekijää.

Vakoojia ja käännyttäjiä, syytti taleban. Todellisuudessa silmälääkäreitä ja sairaanhoitajia.

”Kuvani Afganistanista oli aika kielteinen. Siellä vain tappavat toinen toisiaan”, Stjernvall muistelee.

”Myönnän, että kyllä minua silloin pelotti.”

Naiset neuvottelupöytiin

Elämä Suomen Afganistanin-edustuston päällikön sijaisena osoittautui kuitenkin arkiseksi. Kaupoissa saattoi käydä, kahviloissa istuskella. Viikonloppuisin Pia Stjernvall grillasi pihallaan ja kutsui ystäviä kylään. 

Myös tavalliset afganistanilaiset tulivat hiljalleen tutuiksi ja osoittautuivat mukaviksi. Tutustuminen vaati kuitenkin satoja lasillisia teetä, istumista ja avointa mieltä. 

”Jaksan kuunnella ihmisiä. Se auttaa ymmärtämään, mikä mistäkin johtuu.”

”Jaksan kuunnella ihmisiä. Se auttaa ymmärtämään, mikä mistäkin johtuu.”

Jo ensimmäisellä pestillään Afganistanissa Stjernvall ihmetteli ääneen, miksi taisteluiden repimässä maassa ei ollut 1325-strategiaa. Vuonna 2010 YK:n turvallisuusneuvosto oli laatinut päätöslauselman, jonka mukaan naiset eivät ole vain sodan uhreja vaan heidän tuli osallistua aktiivisesti rauhan rakentamiseen.

Kabulin neuvottelupöydissä naisia ei näkynyt. Stjernvall ryhtyi lähetystön väen kanssa edistämään asiaa. Kului kuitenkin vuosia ennen kuin miespäättäjät ymmärsivät naisten erityisen roolin. 

Nyt kun taleban ja Afganistanin hallitus neuvottelevat rauhasta Qatarin Dohassa, Stjernvallin kädenjälki näkyy: hallituksen 21-henkisessä delegaatiossa on neljä naista. Talebanilla ei yhtäkään.

Paluu järkytti

Vuonna 2015 Pia Stjernvallin vaikutusmahdollisuudet lisääntyivät, kun hänet nimitettiin Euroopan unionin 500-henkisen poliisioperaation EUPOLin johtajaksi Kabuliin.

Paluu tuttuun kaupunkiin oli järkytys. Enää ei ollut puhettakaan kahviloissa rupattelusta tai leppoisasta grillaamisesta sunnuntaisin.

Nyt arkea elettiin viisi metriä korkean muurin takana. Kaupungilla saattoi kulkea vain panssaroidulla autolla turvamiesten ympäröimänä.

Vain muutama viikko ennen Stjernvallin paluuta Kabuliin talebanin itsemurhaisku EUPOLin kulmilla tappoi yhden afgaanisiviilin ja haavoitti 16:tta. Johtaja olisi aina mahdollinen kohde. Sen uhan kanssa oli vain opittava elämään.

”En onneksi osaa helposti pelätä”, Stjernvall sanoo.  

Puhumalla paras

Vuodesta 2007 EU oli rakentanut Afganistanille siviilipoliisia, joka ei vain tukisi armeijaa sodankäynnissä vaan tekisi sitä, mitä poliisi maailmalla yleensä tekee: selvittää rikoksia, partioi kadulla ja pitää yhteyttä tavallisiin ihmisiin.

Myös rikolliset oli saatava oikeuden eteen ja vieläpä niin, että heidän ihmisoikeuksiaan kunnioitetaan. Tämä oli Afganistanissa outo ajatus.

”Yhteistyö syyttäjälaitoksen kanssa oli olennaista”, Pia Stjernvall kertoo.

Erityisen tärkeää oli kouluttaa naispoliiseja, joita tarvittiin selvittämään perheväkivaltaa ja haastattelemaan naisuhreja. 

Yksi Stjernvallin parhaista kokemuksista olikin, kun 30 naispoliisia oppi, miten konflikteja ratkotaan ja rauhaa rakennetaan ihan vain puhumalla.

”Naispoliisit kertoivat, että kurssin käytyään he kykenivät selvittämään asioita niin rikollisten kuin mieskollegoidensakin kanssa aivan uudella tavalla. Perhe-elämäkin parantui.”

”Naiset kertoivat, että kurssin käytyään he kykenivät selvittämään asioita niin rikollisten kuin mieskollegoidensakin kanssa aivan uudella tavalla. Moni myös kertoi, että uudet taidot olivat parantaneet heidän perhe-elämäänsä.” 

Kurssi oli vähällä jäädä järjestämättä, sillä siihen ei millään ollut löytyä EU:lta rahaa. 

”Lopulta ilmoitin, että rahoitan kurssin itse”, Stjernvall kertoo.

Rahat järjestyivät.

Kirjastosta eväät elämään

Reppu lensi eteiseen, nopea välipala ja takaisin ulos leikkimään, hiihtämään, luistelemaan. Sellaisia ovat Pia Stjernvallin päällimmäiset lapsuudenmuistot Taipalsaarelta Saimaan rannalta. 

Isä oli mielisairaanhoitaja, ja perhe asui Taipalsaaren suuren punatiilisen mielisairaalan kupeessa.

”Se oli turvallinen kasvuympäristö. Siinä elivät mielisairaalan potilaat ja hoitohenkilökunta lapsineen rinnakkain. Ehkä opin jo silloin ymmärtämään erilaisuutta.”

Pitkän työpäivän jälkeen Pia Stjernvall juoksee, joogaa tai lukee.

Stjernvall oppi lukemaan viisivuotiaana. Kiltti kirjastonhoitaja auttoi löytämään kirjoja, ja pian hän löysi itsekin esimerkiksi ranskalaisen Anne Golonin Angelika-kirjat. Niissä oli seikkailuja, romantiikkaa, vähän seksiäkin – ja diplomaatteja. 

”Niin minä siellä Taipalsaarella ilmoitin, että minusta tulee diplomaatti.” 

Kirjastosta Pia Stjernvall löysi myös 1200-luvun alussa eläneen persialaisrunoilijan Rumin.

”Ehkä juuri Rumin ansiosta kiinnostuin Afganistanista.”

Nyt pitkän työpäivän jälkeen Stjernvall lähtee juoksulenkille, joogaa tai lukee. 

”Tykkään myös katsoa hömppäromanttisia komedioita televisiosta. Se on hyvä keino laittaa aivot narikkaan.”

Pitkäjänteinen työ kantaa

Pia Stjernvallin kokemukset konfliktialueilta ovat saaneet hänet uskomaan siviilien kykyyn ratkaista kriisejä.

”Armeijat ovat hyviä laatimaan strategioita ja toteuttamaan niitä, mutta kehitystä ei luoda väkivallalla.” 

Hänen mielestään armeija voi rakentaa armeijan mutta ei poliisia. Ainakaan sen ei tule tehdä kehitysyhteistyötä.

Afganistanissa kuitenkin Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton joukot halusivat voittaa paikallisten sydämet puolelleen ja rakensivat siksi kouluja ja teitä. Samalla ne kuitenkin jahtasivat talebanin taistelijoita. Tässä jahdissa kuoli toistuvasti kylien asukkaita, jotka alkoivat kysellä, kummat ovat pahempia: oman kylän talebanit vai ulkopuolelta tulittavat sotilaat.

”Ei niin sanotuista vapauttajista ole hyötyä, jollei kyliä voida kestävästi rauhoittaa. Afganistanissa sota voitetaan kylä kylältä.”

”Ei niin sanotuista vapauttajista ole hyötyä, jollei kyliä voida kestävästi rauhoittaa. Afganistanissa sota voitetaan kylä kylältä”, Stjernvall sanoo.

Hän korostaa, että hyvin suunnitellulla ja pitkäjänteisellä siviilikriisinhallinnalla saavutetaan parempia tuloksia.

Kabulissa Stjernvallin tehtävä oli kuitenkin sulkea EUPOLin toimisto sen sijaan, että sen toimintaa olisi kehitetty.

”EUPOLin alasajo oli virhe. Pitää pysähtyä miettimään, mihin tähdätään ja sitten toimia sen mukaan pitkäjänteisesti.”

Yhteistyö petti

Kriisimaiden todellisuudessa ilonaiheet ovat vähissä. Haastattelupäivän alla terroristit teloittivat aamuruuhkassa kaksi Afganistanin korkeimman oikeuden naistuomaria. Heitä ei ollut montaa alun perinkään. 

”On masentavaa katsoa Afganistanin nykyistä tilannetta”, Pia Stjernvall sanoo.

Taleban istuu rauhanneuvottelupöydässä vahvempana kuin kertaakaan sitten 2000-luvun alun. Nato vetää joukkojaan maasta.

”On hyvä, että neuvotellaan. Silti pelkään, että erityisesti afgaaninaisten asemalle neuvottelutulos voi olla tuhoisa. 20 vuoden saavutukset ovat uhattuina.”

Stjernvallin mielestä länsimailta puuttui alusta lähtien yhteinen visio. Avustajamaat ja järjestöt touhusivat omiaan – ja pahimmillaan kilpailivat keskenään. 

”Kaikki sanovat, että pitäisi koordinoida, mutta ei kukaan halua tulla koordinoiduksi.”

Rahaa sen sijaan jaettiin avokätisesti, ilman valvontaa. Se synnytti valtaisan korruption. 

Stjernvall tunnistaa samoja piirteitä nykyisessä asemapaikassaan Kosovossa, vaikka siellä sota päättyi yli 20 vuotta sitten. Myös Kosovossa kansainvälistä avustusrahaa jaettiin surutta, ja oman edun tavoittelusta tuli kansantauti.

”Voittaja on se, joka onnistuu huijaamaan valtiolta eniten rahaa.”

Mutta onneksi Stjernvallilla on Rumi ja hänen mietteensä. Ne antavat iloa ja lohtua:

Se on sade, joka kasvattaa kukat. Ei ukkonen.

TEKSTI KATRI MERIKALLIO KUVAT NORIK UKA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.


Pia Stjernvall, 52

Koulutus Yhteiskuntatieteiden maisteri Lapin yliopistosta vuonna 2001

Työ Suomen Kosovon-edustuston päällikkö vuodesta 2018. Aiemmin toiminut muiden muassa Euroopan unionin poliisioperaation EUPOLin johtajana Afganistanissa ja siviilikriisinhallinnan suurlähettiläänä ulkoministeriössä

Perhe Aikuinen poika

Harrastukset Juokseminen, lukeminen, jooga