Kirjat: Työ ja toimeentulo ehkäisevät ääriajattelua

Mikä saa nuoren afrikkalaisen liittymään väkivaltaiseen äärijärjestöön? YK:n kehitysohjelma UNDP kysyi asiaa runsaalta 700 nuorelta Somaliassa, Keniassa, Kamerunissa, Nigeriassa, Nigerissä ja Sudanissa.

Journey to Extremism in Africa: Drivers, Incentives and the Tipping Point for Recruitment. UNDP, 2017.

Valtaosa nuorista oli liittynyt vapaaehtoisesti islamistisiin äärijärjestöihin, kuten al-Shabaabiin, Boko Haramiin tai Isisiin. Neljä viidestä oli miehiä.

Kyselyn mukaan tärkein syy oli työttömyys. Haastatelluista nuorista suurin osa oli kotoisin syrjäisiltä rajaseuduilta köyhistä perheistä. Ääriliikkeistä he etsivät rahan lisäksi hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Nuoria yhdisti myös huono suhde vanhempiinsa, vähäinen koulutus ja harvat kontaktit muihin uskontoihin ja etnisiin ryhmiin. Moni koki uskontonsa uhatuksi. Silti kyselyn mukaan vain puolet nuorista oli perehtynyt uskonnollisiin teksteihin tai ymmärtänyt niiden merkityksen.

Yli puolet nuorista liittyi ääriliikkeeseen kuukauden sisällä ensimmäisestä yhteydenotosta. Useimmiten värvääjä oli sukulainen tai tuttava. Kahdella kolmesta liittymispäätöstä vauhditti yhteenotto viranomaisten kanssa. Poliisi oli esimerkiksi tappanut tai pidättänyt perheenjäsenen.

Nuorten luottamus viranomaisiin ja heidän toimintaansa oli ylipäätään heikko. Lähes kaikkien mielestä oman maan hallitus ajoi vain harvojen etua.

UNDP korostaa uskonnollisten koulujen roolia ääriajattelun kitkemisessä. Nuoret tarvitsevat myös työtä ja toimeentuloa sekä syyn luottaa kotimaansa viranomaisiin. Varsinkin armeijan ja poliisin tulee tarkastella terrorismin vastaisia toimintatapojaan: nyt ne pikemminkin lisäävät kuin vähentävät nuorten halua liittyä äärijärjestöihin.

Samalla äärijärjestöistä luopujille on luotava jouheva tapa palata yhteiskuntaan.

TEKSTI TIINA KIRKAS


Nälänhädät eivät kehity vain luonnon oikusta

Miikka Voutilainen. Nälän vuodet. Nälänhätien historiaa. Atena, 2017.

Syksyllä 1867 halla runteli viljasadon ja suomalaiset jäivät ilman ruokaa. Seuraavana kolmena nälkävuotena 150 000 ihmistä menetti henkensä.

Etiopiassa kuivuus tuhosi viljelmiä ja tappoi karjaa vuosina 1983–1985. Arviolta 400 000 ihmistä kuoli.

Vuonna 2007 nälänhätä uhkasi miljoonia ihmisiä Intiassa, Bangladeshissa ja Nepalissa, kun tulvavesi peitti pellot alleen.

Nälänhätiä selitetään poikkeuksellisilla luonnonoloilla, vaikka useimmiten ne ovat seurausta ihmisen toiminnasta, huomauttaa tutkijatohtori Miikka Voutilainen kirjassaan Nälän vuodet. Toistuvatkin katovuodet johtavat nälänhätään vain, jos omaisuus ja päätösvalta ovat harvojen hallussa ja vähävaraisilta puuttuvat sosiaaliset turvaverkot.

Näin tapahtui Suomessa, Etiopiassa ja Etelä-Aasiassa.

Voutilainen muistuttaa, että köyhä väestö sopeutuu tilapäiseen ruokapulaan turvautumalla säästöihinsä tai myymällä työvälineitään, karjaansa tai maatansa. Ilman omaisuutta heidän on kuitenkin vaikea palata entiseen elintasoonsa, jolloin nälkä pitkittyy ja köyhyys syvenee.

Köyhissä maissa nälänhädät kytkeytyvät myös sotaan, väkivaltaan ja globaalien ruokamarkkinoiden eriarvoisuuteen. Lisäksi ilmastonmuutos koettelee kovimmin köyhiä maita.

Voutilaisen mielestä rikkaiden maiden on kannettava vastuu köyhien maiden ruokaturvasta. Tärkeintä on taata rauha ja poistaa köyhyys kaikkialta maailmasta, hän toteaa.