Suihku ilman kattoa, niukasti illallista isolle perheelle. Suomalainen yritys Duara Travels vie rikkaita turisteja köyhiin kyliin.
Illalliseksi oli jäämiä lounaalta, kaksi banaania riisillä ja pavuilla.
Khalil Lamrabet, 38-vuotias ilmailuliiketoiminnan johtaja Dubaista, istui sansibarilaisessa kodissa ja katseli mietteliäänä annosta. Se ei riittäisi hänelle, perheenäidille Aishalle ja kahdelle lapselle. Mutta syödä pitäisi, paljain sormin ja yhteiseltä lautaselta.
Hän vilkaisi lapsia, joille ruoka oli välttämätöntä.
Lamrabet päätti jättää illallisensa väliin. Hän kertoi Aishalle englanniksi ja elein, että oli kylläinen. Aisha nyökkäsi, jätti itsekin syömättä.
Lamrabet vietti lomaansa perhemajoituksessa Sansibarin saarella Tansaniassa. Aishan perhe oli löytynyt suomalaisen Duara Travelsin kautta. Yritys majoittaa vauraita turisteja kehitysmaiden kylien perheisiin, jotka pystyvät tarjoamaan huoneen, puhtaat lakanat ja kolme ateriaa päivässä.
Ajatuksena on, että turistit saavat kokea kehitysmaiden arkea.
Mutta Lamrabet ei ollut erityisen kiinnostunut kehitysmaista eikä köyhyydestä. Hän haluaa tutustua kulttuureihin ja matkustaa kohteisiin, joissa muita turisteja ei juurikaan ole.
Yhteys perheeseen
Myös Duara Travels oli saanut alkunsa illallispöydästä, pienestä kylästä Koillis-Thaimaasta.
Johanna Vierros, 25-vuotias kauppatieteiden opiskelija, opetti englantia paikallisessa koulussa ja oli tutustunut opettajaan, joka oli kutsunut hänet asumaan kotiinsa. Eräänä iltana Vierros istui lattialla, söi hot pot -keittoa perheen kanssa ja kuunteli thain sorinaa.
Hetki tuntui hienolta, ”ahaa-elämykseltä”.
Hän ymmärsi, että tärkeintä matkailussa on oppia muista ihmisistä.
Vierros palasi Helsinkiin helmikuussa 2015. Hän esitteli opiskelukaverilleen Elina Voipiolle ajatusta sivustosta, jonka avulla voisi elää toisen ihmisen elämää. Idea jalostui kotimajoitukseksi kehitysmaissa toukokuun lopussa, juuri ennen Aalto-yliopiston startup-kilpailua.
Vierros, Voipio ja Annika Järvelin voittivat kilpailun.
Vastuullinen matkailu oli nousussa, samoin ”miltei koskemattomat” matkakohteet.
Ydinajatuksena oli nostaa kehitysmaiden kyläläisten työllisyyttä ja elintasoa. Vastuullinen matkailu oli nousussa, samoin ”miltei koskemattomat” matkakohteet. Majoituspalvelu Airbnb oli lisännyt kotimajoituksen suosiota, ja moni turisti maksaisi yöpymisensä kehitysmaassa mielummin paikalliselle perheelle kuin isolle kansainväliselle hotelliketjulle.
Lokakuussa 2015 syntyi Duara, joka on swahilia ja tarkoittaa piiriä.
Ensimmäiseksi kohdemaaksi valikoitui Tansania osaksi siksi, että Voipio osaa maan kieltä swahilia. Vuonna 2016 Duara kasvoi ohjelmistokehittäjä Juho Toivosella ja uusilla kohdemailla. Kustakin kylästä oli löydettävä paikallinen yhteyshenkilö, joka puhuu englantia, käyttää internetiä ja vastaa varauksesta.
Nyrkkisääntö on ”vain yksi varaus kylässä kerrallaan”.
Kylistä valittiin useita isäntäperheitä, jotta mahdollisimman monet hyötyisivät. Perhe saisi majoituksen tuotosta 40 ja yhteyshenkilö 10 prosenttia. Kyläyhteisö nettoaisi 10 prosenttia kylän kehittämiseksi. Duara ottaisi 30 prosenttia, ja loput 10 prosenttia menisi rahansiirtokuluihin.
Sairaaksi merellä
Ohjeet tulivat yhteyshenkilöltä Sansibarilta. Khalil Lamrabet otti linja-auton eli dala dalan, vaihtoi toiseen ja pääsi Kizimkazin kylään, vaikkei ymmärtänyt paikallisten ihmisten neuvoja.
Vastassa oli Aisha, joka osasi jonkun sanan englanniksi.
He kävelivät Aishan kotiin. Talon seinät olivat tiiltä, katto tiiltä ja aaltopeltiä. Käymälä oli sisällä, tosin ilman kattoa. Ovena oli muoviverho. Lattiassa oli reikä, vessapaperia ei ollut.
Suihku sentään oli. Vesi tuli isosta säiliöstä, jota täytettiin kaivosta.
Lamrabet piti huoneestaan. Iso parisänky, moskiittoverkko ja tuuletin.
Duara tarjoaa kolmen tai kuuden yön paketteja, joihin kuuluvat ateriat, majoitus ja tutustuminen yhteen elinkeinoon ja kylän nähtävyyteen, kuten temppeliin.
Hän oli maksanut kuudesta yöstä, vaikka viipyi neljä. Duara tarjoaa kolmen tai kuuden yön paketteja, joihin kuuluvat ateriat, majoitus ja tutustuminen yhteen elinkeinoon ja kylän nähtävyyteen, kuten temppeliin. Kolmen päivän paketti maksaa 120–150 euroa.
Lamrabet maksoi kuudesta yöstä 220 euroa. Se oli hänestä halpaa.
Hän oli valinnut Kizimkazin pitkälti siksi, että halusi valokuvata kalastusta. Lamrabet osti kalastusretken 30 eurolla. Kalastaja käänsi puisen veneen merelle, joka näytti kohtalaisen tyyneltä.
Kohta Lamrabet voi pahoin. Edes kalaa ei tullut.
Hän halusi takaisin rantaan. Siihen tarvittiin elekieltä ja englantia, jota kalastaja osasi vähän.
Kylä syrjässä
Kun helsinkiläinen Henrik Suikkanen kertoi määränpäänsä linja-autossa, vietnamilaiset rämähtivät nauramaan. Huong Non, kuka menisi sinne?
Suikkanen ja Kira Keini, jotka halusivat ”mahdollisimman autenttiseen paikkaan”.
Suikkanen on liikkeenjohdon konsultti, Keini viestinnän asiantuntija. He olivat varanneet lennot Vietnamiin ja kuulivat Elina Voipiolta, että Duara järjestää majoitusta kylissä. He valitsivat Huong Nonin kylän parin tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Hanoista.
Vastassa oli isäntäperhe, kolmikymppinen lapseton pari.
Pariskunta majoitti vieraansa isompaan taloon, miehen enon ja enon äidin luo. Talossa oli sähkö, langaton internetyhteys, lämmin vesi ja vesikäymälä.
Eno käänsi puheensa englanniksi Googlen käännösohjelmalla.
Suikkanen ja Keini mieluummin kirjoittivat. Keskustelu sujui Googlen avulla hyvin.
He olivat ostaneet kolmen päivän majoituspaketin. Aamulla tarjoiltiin pho-keittoa, lounaaksi ja illalliseksi kalaa, tofua, kasviksia ja riisiä. Ruoka oli hyvää. Illalliselle saattoi kokoontua suku ”vauvasta vaariin”, mikä oli Suikkasen mielestä parasta. Hän ihaili yhteisöllisyyttä.
Sen sijaan häntä ihmetytti miesten autoritaarinen asema.
Suikkanen ja Keini olivat vierailleet Naisten museossa Hanoissa ja ajatelleet, että Vietnam on kohtalaisen tasa-arvoinen maa. Mutta Huong Nonissa he yllättyivät. Kun isäntäperhe vei heidät ravintolaan, Suikkanen istui miesten kanssa ja joi riisiviinaa.
Keini istui naisten kanssa hiljaa toisessa pöydässä.
Kun he olivat kalastamassa Huong Nonissa, paikalliset miehet kysyivät Suikkaselta, halusiko tämä lähteä laskemaan kalaverkkoja. Keiniä kysyttiin mukaan vasta, kun vene oli irronnut rannasta.
Lokaa sivullisilta
Aluksi Duara Travels myi majoitustaan vastuullisena matkailuna, joka hyödyttää paikallista taloutta. Nykyisin yritys korostaa myös kohteiden ainutlaatuisuutta, Johanna Vierros sanoo.
”Vastuullisuutta on sekin, että valitsemme tavallisia kyliä ja perheitä, ei kaikista kurjimpia ja köyhimpiä. Perheen pitää kyetä täyttämään matkailijan perustarpeet.”
Jotkut turistit kysyvät, voiko perheeseen viedä tuliaisia.
Vierroksen mielestä voi, kunhan ei anna rahaa. Hänestä on parempi, että kyläläiset ansaitsevat elantonsa tarjoamalla majoitusta. Duara Travels maksaa tuoton suoraan isäntäperheille, kylälle ja yhteyshenkilöille. Nykyisin se on helppoa, sillä mobiilimaksut ovat yleisiä kehitysmaissa.
Palaute kotimajoituksesta on ollut ”parempaa kuin ajateltiin”.
Lokaa on tullut sivullisilta, sillä majoitusta kehitysmaan perheissä on sätitty ”köyhyyspornoksi” ja ”ihmiseläintarhoiksi”.
Matkailijoilta on tullut joitain huomautuksia. Joskus tekemistä ei ole ollut tarpeeksi, toisinaan kylän nähtävyyttä ei ole esitelty. Enemmän lokaa on tullut sivullisilta, sillä majoitusta kehitysmaan perheissä on sätitty ”köyhyyspornoksi” ja ”ihmiseläintarhoiksi”.
Keskustelua on syytä herättää, Vierros toteaa.
”Meillä matkailijat ainakin tietävät, mihin rahat menevät.”
Duara Travels on saanut rahoitusta innovaatiokeskus Tekesiltä ja Finnpartnership-liikekumppanuusohjelmasta. Enää rahoitusta ei kerätä, Vierros selittää.
”Se on mielekkäämpää. Startupit kasvavat aluksi hallitsemattomasti, mikä ei sovi tällaiseen liiketoimintaan, jossa tehdään yhteistyötä paikallisten ihmisten kanssa.”
Avoin uudelle
Odotuksia ei ollut. Vain toive kokea paikallista arkea, tutustua kyläläisiin ja heidän kulttuuriinsa, kokea jotain ainutlaatuista. Olla avoin uudelle, jopa seikkailulle.
Niin Khalil Lamrabet, Henrik Suikkanen ja Kira Keini ajattelivat ennen matkaansa.
Lamrabet valitsi Duara Travelsin, koska haluaa tukea paikallisia asukkaita. Hän viettää joka vuosi osan lomistaan kotimajoituksessa. Matkoiltaan hän on oppinut kiitollisuutta asioista, joita on pitänyt selvyyksinä. Yksi niistä on ruoka, toinen koulutus, kolmas pärjääminen puutteellisissa oloissa.
Lamrabet palaa illalliseen, jonka jätti syömättä sansibarilaisessa perheessä.
Hän jäi katselemaan, kuinka ahnaasti ja nirsoilematta lapset söivät ruoan. Sen jälkeen he kiittivät ateriasta. Pöydän valtasi harras tyytyväisyys.
Se oli kaunista ja liikuttavaa.
DUARA TRAVELS
- Suomalainen yritys, joka tarjoaa perhemajoitusta Tansaniassa, Vietnamissa, Indonesiassa, Sri Lankassa ja Nicaraguassa, kohta myös Thaimaassa ja Keniassa.
- Yöpymisiä viitisensataa vajaassa kahdessa vuodessa, viime vuonna 235.
- Yritys on saanut rahoitusta innovaatiokeskus Tekesin Tempo-ohjelmasta 50 000 euroa ja Finnpartnership-liikekumppanuusohjelmasta 50 000 euroa, josta on käytetty reilut 20 000 euroa. Liikekumppanuusohjelman varat tulevat Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista.
TEKSTI PÄIVI ÄNGESLEVÄ
KUVAT KHALIL LAMRABETIN, HENRIK SUIKKASEN JA KIRA KEININ KOTIALBUMI
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
