Afrikan harvat miljardöörit

Johtuuko Afrikan hidas talouskehitys siitä, että manner on köyhä vai siitä, että siellä on liian vähän rikkaita? Taloustieteilijät vastaavat harvinaisten miljardöörien mysteeriin.

Jos uneksii elämästä miljardöörinä, Afrikka on maailman mantereista vaikein paikka aloittaa. Arvostetun Forbes-talouslehden tuoreessa listauksessa on vain 23 afrikkalaista miljardööriä.

Se on vähän, kun mantereella asuu kuitenkin yli 1,2 miljardia ihmistä. Esimerkiksi Kiinassa on lähes yhtä monta asukasta mutta miljardöörejä yli 400. Kiinassa myös elintaso on kohonnut nopeasti, Afrikassa taas ei, vaikka monessa maassa talous on kasvanut huimasti. Afrikan keskiluokkakin on vielä pieni.

Raha synnyttää rahaa. Kun pääomaa ei ole, tehokasta yritystoimintaakaan ei synny. Kasvaako Afrikan talous hitaasti siksi, että varakkaita ihmisiä on liian vähän?

Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Pohjola ei usko selitykseen.

”Talouskasvu ei synny miljardööreistä, vaan miljardöörit syntyvät talouskasvusta. Talouskasvu taas syntyy uusista ideoista.”

”Talouskasvu ei synny miljardööreistä, vaan miljardöörit syntyvät talouskasvusta. Talouskasvu taas syntyy uusista ideoista.”

Kiinassa ovat syntyneet esimerkiksi Alibaba-verkkokauppa ja verkkoyhtiö Tencent. Innovatiivisuus ja aktiivisuus uusilla digitalisaatioon perustuvilla toimialaloilla ovat tehneet pioneereista rikkaita.

Osa Afrikan miljardööreistä on luonut varallisuutensa itse, osa perinyt omaisuutensa. Enimmäkseen heidän rikkautensa pohjaavat sementtiin, luonnonvaroihin ja maatalouteen.

”Ne eivät ole aloja, joilla luodaan kovin paljon mitään uutta”, Jukka Pirttilä sanoo.

Hän toimii taloustieteen professorina Tampereen yliopistossa ja tutkijana UNU-WIDERissä, YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimusinstituutissa.

Öljy- ja kaivosyhtiöt myös työllistävät vain vähän suhteessa niiden kokoon ja liikevaihtoon.

Harvojen oikeudet haittaavat talouskasvua

Ehkä afrikkalaisten ei kuitenkaan kannata surra sijoitustaan miljardöörilistan loppupäässä.

”Mikään ei puhu sen puolesta, että eriarvoistuminen loisi lisää talouskasvua”, Jukka Pirttilä sanoo.

”Miljardöörit voivat olla jopa haitaksi talouskasvulle, kuten oligarkit Venäjällä osoittavat.”

”Miljardöörit voivat olla jopa haitaksi talouskasvulle, kuten oligarkit Venäjällä osoittavat. Talouden kehittymistä haittaavat ne, jotka ovat hankkineet omaisuutensa monopoli- ja erityisoikeuksilla”, Matti Pohjola lisää.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n mukaan yksikään Afrikan miljardööri ei ole rikastunut tietotekniikka- ja innovaatiosektorilla, jolla taas on vaurastunut joka viides kehittyneiden maiden miljardööri.

Afrikan rikkaiden taseessa korostuvat maatalous ja säädellyt toimialat. Usein raha on myös liikkunut perheessä tavalla tai toisella.

”Jos on itse luonut uutta ja synnyttänyt lisäarvoa, hyödyttää mitä luultavammin koko yhteisöä. Näin ei välttämättä tapahdu, jos varallisuus perustuu yhteisten varojen kahmintaan”, Pirttilä tiivistää.

Tarvitaan erikokoisia yrityksiä

Riippumatta siitä, onko miljardööreistä haittaa vai hyötyä, Afrikan talousalueella ei ole liikaa yksityistä pääomaa. Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos McKinsey arvioi, että Afrikassa on vain nelisensataa yritystä, joiden liikevaihto ylittää miljardi Yhdysvaltain dollaria.

Suomessa vastaavia yrityksiä on viitisenkymmentä.

”Afrikassa isoja yrityksiä on vähän, koska paikalliset markkinat ovat pieniä ja valtaosa maista on köyhiä. Jos Afrikkaan halutaan lisää suuryrityksiä ja miljardöörejä, mantereen on vaurastuttava ja luotava nykyistä suurempia ja houkuttavampia markkina-alueita. Se edellyttää sisäistä yhdentymistä”, sanoo johtaja Charles Kelly yhdysvaltalaisesta Centre for Global Development -ajatushautomosta.

Suuria yrityksiä tarvitaan, koska ne tuovat valtiolle verotuloja.

Suuria yrityksiä tarvitaan, koska ne tuovat valtiolle verotuloja. Toisaalta ne ovat tehokkaita verosuunnittelijoita.

Jukka Pirttilä huomauttaa, että tutkimusnäyttö ei yksiselitteisesti puolla nimenomaan suurten yhtiöiden välttämättömyyttä Afrikassa.

”Sen sijaan Afrikassa tarvitaan kaikenkokoisia, myös vahvoja keskisuuria, yrityksiä taloutta vahvistamaan.”

Lisäksi tarvitaan suurta kokoonpanoteollisuutta, joka tarjoaa työpaikkoja ja siten vaurastumisen mahdollisuuksia tavallisille ihmisille.

Se tosin voi olla jo myöhäistä, kun digitalisaatio, kuten 3D-tulostus ja automaatio, huolehtii matalan jalostusasteen teollisuustöistä.

Alkutuotanto ei riitä

Tämä ei ole koko totuus, sillä perustarpeista huolehtimisessakin on bisnesmahdollisuuksia.

Esimerkki Länsi-Afrikassa Sierra Leone tuo riisistään 95 prosenttia ulkomailta, vaikka maassa on ihanteelliset riisintuotanto-olosuhteet.

Kasvattamisen lisäksi riisiä pitäisi kyetä jauhamaan ja pakkaamaan eli jalostamaan tuotteiksi, joista synty lisäarvoa ja työpaikkoja, muistuttaa Paul Collier, yksi maailman johtavista kehitystaloustutkijoista, Development Finance -julkaisussa.

”Riippuvaisuus tuontiriisistä on vaarallinen strategia. Kun riisinhinta nousee ja laskee, Sierra Leonen kyky ostaa riisiä muuttuu vastaavasti.”

Sierra Leone voisi olla lähes mikä tahansa Afrikan maa, ja riisi mikä tahansa laajasti tuotettu perushyödyke.

Collierin mukaan ongelmasta eli matalasta jalostusasteesta päästään eroon yksityissektorin investoinneilla. Samalla kehitysrahoituslaitoksilla on oltava lupa tehdä tappiota. Näin ne uskaltaisivat tukea nykyistä riskialttiimpia kehityshankkeita haastavissa paikoissa.

Miljardeja diasporalta

Myös Jukka Pirttilän mielestä Afrikan talous kaipaa kipeästi ulkomaisia sijoituksia. Tutkimusten mukaan ulkomainen yritys tietyllä alalla kasvattaa koko sektorin tuottavuutta. Se luo kilpailua, ja uudet toimintatavat leviävät uusiin yrityksiin työntekijäkierron seurauksena.

”Afrikan suurin ongelma on puutteellinen infrastruktuuri.”

”Afrikan suurin ongelma on puutteellinen infrastruktuuri, mikä karkottaa sijoittajia. Valtioiden pitäisi itse huolehtia infrastruktuuristaan, mutta kehitystä voitaisiin vauhdittaa jyvittämällä nykyistä enemmän kehitysyhteistyövaroja alan hankkeisiin”, Pirttilä sanoo.

Charles Kelly muistuttaa myös yksityisestä talousavusta. Kun vauraisiin maihin vastaanotetaan afrikkalaisia siirtolaisia, he lähettävät rahaa kotiin. Vuonna 2016 siirtolaiset lähettivät Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan hieman yli 28 miljardia euroa.

Samalla on tarkistettava tukia, joita esimerkiksi Euroopan unioni maksaa viljelijöilleen. Ne vääristävät kilpailua ja haittaavat afrikkalaisten maataloustuotteiden pääsyä markkinoille, Kelly sanoo.

”Länsimaat voivat tukea Afrikan kehitystä avaamalla markkinoitaan mantereen yrityksille tullivapaasti. Niiden rahalaitokset voivat myös tarjota tuotantotukia ja -takuita.”

TEKSTI JUHO PAAVOLA KUVITUS OLLI ÖSTERBERG

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja valokuvaaja.


Afrikan kymmenen rikkainta

Rikkain afromiljardööri: Aliko Dangote, 61

Omaisuus: 10 miljardia euroa.

Aliko Dangote on listattu seitsemän vuotta peräkkäin Afrikan rikkaimmaksi ihmiseksi. Hän omistaa 88 prosenttia Afrikan suurimmasta sementtiyhtiöstä Dangote Cementistä holding-yhtiönsä Dangote Groupin kautta. Dangote on perustanut myös suola-, sokeri- ja jauhoyhtiöitä, jotka hän on pilkkonut julkisesti noteeratuiksi yhtiöiksi. Hänen lannoiteyhtiönsä Dangote Fertilizerin on määrä aloittaa toimintansa tänä vuonna.

Sija 2: Nicky Oppenheimer, 72

Omaisuus: 6,4 miljardia euroa.

Eteläafrikkalaisen Nicky Oppenheimerin isoisä Ernest Oppenheimer perusti Anglo American Corporationin vuonna 1917 ja hankki myöhemmin osake-enemmistön maailman suurimmasta timanttitalosta DeBeersista. Pojanpoika Nicky Oppenheimer nimettiin DeBeersin pääjohtajaksi vuonna 1998. Vuonna 2012 Oppenheimer myi hieman yli neljällä miljardilla eurolla 40 prosentin omistuksensa DeBeersista Anglo American Plc:lle, jonka osakkeista hän omistaa tällä hetkellä noin prosentin.

Sija 3: Johann Rupert, 67

Omaisuus: 6 miljardia euroa.

Eteläafrikkalaisen Johann Rupertin isä Anton oli yksi Maailman luonnonsäätiön WWF:n perustajista. Hän myös viljeli tupakkaa runsaan kahdeksan euron alkupääomalla, joka kasvoi monialakonserni Rembrandt Groupiksi ja 1,4 miljardin euron omaisuudeksi. Vuonna 1988 yhtiön muoti- ja ylellisyystuotemerkkien omistukset irrotettiin Compagnie Financière Richemont -yhtiöksi, jota Johann Rupert ryhtyi johtamaan. Nykyisin yhtiön tuotevalikoimaan kuuluvat esimerkiksi Cartierin ja Chloén muotitalot, laatuaseita valmistava James Pudrey & Sons ja useita luksuskelloja valmistavia yrityksiä.

Sija 4: Nassef Sawiris, 57

Omaisuus: 5,7 miljardia euroa.

Egyptiläisen Nassef Sawirisin vauraus pohjaa hänen isänsä Onsi Sawirisin perustamaan rakennusalan konserniin Orascomiin, jonka johtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1995. Myöhemmin Nassef Sawiris pilkkoi konsernin kahdeksi yhtiöksi, joista hän itse johtaa Orascom Construction Industries -yhtiötä. Se on yksi maailman suurimmista typpilannotteiden valmistajista. Sawiris omistaa molemmista yhtiöistä kolmanneksen. Lisäksi hän omistaa urheiluvälinevalmistaja Adidasta ja maailman suurinta sementtivalmistajaa LafargeHolcimia.

Sija 5. Mike Adenuga, 65

Omaisuus: 4,4 miljardia euroa.

Nigerialainen Mike Adenuga opiskeli kaupallisen MBA-tutkinnon New Yorkissa Yhdysvalloissa ja elätti itsensä taksikuskina. Palattuaan kotimaahansa hän ryhtyi myymään muiden muassa Coca-Colaa ja pitsiä, joilla hän ansaitsi ensimmäisen miljoonansa 26-vuotiaana. Vuonna 1990 Adenuga sai öljynporausluvan, ja nykyisin hänen omistamansa Conoil Producing operoi kuutta öljynporauslauttaa Nigerin suistossa. Lisäksi Adenugan omistama televiestintäyhtiö Globacom on 34 miljoonalla asiakkaallaan Nigerian toiseksi suurin matkapuhelinoperaattori.

Sijat 6–10

Afrikan 23 miljardööristä vain kaksi on naisia. Heistä toinen, angolalainen Isabel dos Santos, on mantereen yhdeksänneksi rikkain ihminen 2,3 miljardin euron omaisuudellaan. Hänen vaurautensa perustuu paljolti angolalaisten yritysten osakkeisiin, joita hänen isänsä José Eduardo dos Santos järjesteli tyttärelleen presidenttivuosinaan 1979–2017.

Listalla kuudentena on algerialainen Issad Rebrab, 74, joka on luonut 3,3 miljardin euron omaisuutensa sokeribisneksessä. Kuudennen sijan jakaa egyptiläinen Naguib Sawiris, jonka varallisuus pohjaa veljensä Nassefin tavoin hänen isänsä Onsi Sawirisin liiketoimiin. Naguib Sawiris vastaa Orascomin rautatie-, televiestintä- ja tietotekniikkatoiminnoista.

Kahdeksannella sijalla on eteläafrikkalainen Koos Bekker 2,3 miljardin euron omaisuudellaan. Hän johti Naspers-lehtitaloa vuosina 1997–2014 ja kehitti siitä verkkopalvelu- ja mediakonsernin. Bekker ei nostanut palkkaa, bonuksia eikä muita etuja. Yhtiön arvo nousi 500 miljoonasta eurosta 37,5 miljardiin euroon, ja Bekker palkittiin suurilla optioilla.

Isabel dos Santosin kanssa yhdeksännellä sijalla on Mohamed Mansour 2,3 miljardin euron omaisuudellaan. Hänen isänsä Lotfy Mansour oli perustanut monialakonserni Mansour Groupin, joka teki myös Mohamedin veljistä Yasseenista ja Youssefista miljardöörejä. Mohamed Mansour vastaa autovalmistaja Genral Motorsin edustuksesta Egyptissä.