Viron kehitysapu purkaa Neuvostoliittoa

Vielä 20 vuotta sitten Viro vastaanotti kehitysapua Maailmanpankilta. Nyt se auttaa entisiä neuvostovaltioita integroitumaan länteen.

Samaan aikaan kun Viro juhlii satavuotista itsenäisyyttään, viettää se myös toista merkkivuotta: Viro on antanut kehitysapua 20 vuotta.

”On ehdottomasti mukavampi olla kehitysavun antaja kuin sen vastaanottaja.”

”On ehdottomasti mukavampi olla kehitysavun antaja kuin sen vastaanottaja”, sanoo Martin Põder puhelimitse Washingtonista.

Põder tietää, mistä puhuu: hän työskenteli Viron valtiovarainministeriössä silloin, kun Viro 1990-luvulla sekä vastaanotti että alkoi antaa kehitysapua.

”Ei vastaanottajaa nyt ehkä ihan alentuvasti kohdella, mutta kyllä avunantajilta tulee paljon hyväntahtoisia ohjeistuksia.”

Tällä hetkellä Põder toimii Maailmanpankin johtokunnassa Pohjoismaiden ja Baltian varaedustajana.

Jono leipäkaupan edessä Tallinnassa syksyllä 1990.

Viron kehitysavun tarina nivoutuu maan määrätietoiseen projektiin muuttua Itä-Euroopan köyhästä maasta vauraaksi länsimaiseksi teollisuusvaltioksi. Kun Neuvostoliitto hajosi ja Viro palautti itsenäisyytensä vuonna 1991, ensimmäisenä Viro liittyi Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon.

Tahti oli nopea: Neuvostoliiton hajoaminen alkoi vallankaappausyrityksestä elokuussa 1991. Vain kaksi kuukautta myöhemmin järjestettiin ensimmäinen Maailmanpankin kokous, jossa Virosta ryhdyttiin tekemään moderni talous.

Põder muistaa, että Viro halusi kovasti uudistua. Ulkomailta otettiin mielellään neuvoja vastaan.

”Suomestakin oli neuvonantajia, silloisesta Valtion hankintakeskuksesta. Kun saimme ensimmäisen kehityslainan Maailmanpankilta, emme tienneet hankintasääntöjä tai miten rahat siirtyvät Washingtonista Viroon.”

Joustavaa lainsäädäntöä

Vuosina 1991–2004 Viro vastaanotti kehitysapua lähes miljardi Yhdysvaltain dollaria. Viimeiset kehityslainat se maksoi takaisin vuonna 2005.

Jyrki Koskelo on kehitysrahoituksen ammattilainen, joka toimi 1990-luvulla Maailmanpankin alaisessa Kansainvälisessä rahoitusyhtiössä IFC:ssä ”panemassa Viron asioita kuntoon”.

Tallinnan Viru Keskus Tallinnassa talvella 2010.

Viron tahti oli poikkeuksellinen. Jos vanhentuneet lait olivat kehityksen tiellä, niitä muutettiin, Koskelo muistelee.

”Rahoitimme sikäläisen sementtiteollisuuden modernisointia. Sijoitusanalyysissa kohtasimme juridisen esteen: perusraaka-aineena käytettävä kalkkikivi oli määritelty strategiseksi resurssiksi, johon ei saisi vastaanottaa ulkomaisia sijoituksia”, Koskelo sanoo.

”Soitin asiasta finanssiministerille. Seuraavana päivänä hän soitti takaisin ja sanoi, että meillä on nyt hallituksen päätös, jonka mukaan kalkkikivi ei ole enää strateginen resurssi.”

Koskelon mielestä on ilmeistä, että Viro ei olisi koskaan noussut nykyiseen vaurauteensa ilman julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä.

”Virossa luotiin lainsäädäntöä, joka mahdollisti yksityissektorin nopean kehityksen. Se nosti Viron köyhyydestä”.

EU:ta seurasi kehitysyhteistyö

Viro aloitti neuvottelut Euroopan unionin jäsenyydestä vuonna 1997. Seuraavana vuonna se antoi ensimmäistä kertaa kehitysapua.

”Saimme EU:lta nopeasti tukea, joten tarvitsimme perinteistä kehitysapua entistä vähemmän”, Martin Põder kertoo.

Kehitysyhteistyön tekeminen kuuluu ikään kuin asiaan, jos haluaa olla länsimaa.

Hän myöntää, että kehitysyhteistyön tekeminen kuuluu ikään kuin asiaan, jos haluaa olla länsimaa.

Vuosituhannen taitteessa melko vaatimaton kehitysyhteistyö ei ollut suuri uhraus. Talouskasvu ylsi parhaimpina vuosina kaksinumeroiseksi, eikä valtionvelka koskaan noussut yli 12 prosenttiin kansantuotteesta.

Kehitysyhteistyön pääkumppaniksi valittiin Maailmanpankki, jonka kanssa avun vastaanottaminen oli sujunut hyvin.

Vuonna 2017 Viron kehitysapu oli alustavien lukujen mukaan 37,9 miljoonaa euroa, ja sen osuus oli 0,17 prosenttia maan kansantulosta. EU:n jäsenenä Viro on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyömäärärahojensa osuuden 0,33 prosenttiin kansantulosta vuoteen 2030 mennessä.

Viro antaa edelleen valtaosan avustaan monenkeskisten kanavien, kuten EU:n ja Maailmanpankin, kautta. Kahdenvälisen avun kohdemaita ovat Afganistan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä.

Virolle olisi eduksi, jos muutkin entiset neuvostovaltiot integroituisivat nykyistä tiiviimmin länteen.

Maavalinta ei ole sattumaa: Virolle olisi eduksi, jos muutkin entiset neuvostovaltiot integroituisivat nykyistä tiiviimmin länteen.

”Näiden joukossa on todellisia kuhnureita, kuten Valko-Venäjä, jonka uudistumistahti on todella hidas. Se ei ole oikeastaan koskaan lähtenyt Neuvostoliitosta”, Põder sanoo.

”Me haluaisimme laajentaa ystävällismielisten maiden piiriä. Minusta kehitysyhteistyö on edelleen osa hanketta purkaa Neuvostoliittoa.”

Kehitysyhteistyön painopisteet ovat tuttuja eli köyhyyden vähentäminen, rauhanrakentaminen ja talouden kehittäminen.

Lisäksi Viro painottaa tietoteknologiaa ja sähköistä valtionhallintoa. Põderin mukaan Viroa arvostetaan IT-alalla: sen kokemuksille digitalisaatiosta on enemmän kysyntää kuin mihin se pystyy vastaamaan.

Nyt haasteena on, miten kysynnästä tehdään liiketoimintaa. Tähän asti virolaisyritykset ovat hyötyneet kansainvälisistä tarjouskilpailuista lähinnä alihankkijoina. Osa niistä on kuitenkin onnistunut laajentamaan toimintaansa Keski-Aasiaan ja Afrikkaan.

TEKSTI ESA SALMINEN

KUVAT LK/HEIKKI SAUKKOMAA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.