Käsityksemme Afrikan siirtolaisuudesta vaatii päivityksen

Ihmiset ovat aina muuttaneet ja maahanmuutto on välttämätöntä ja hyödyllistä inhimilliselle kehitykselle. Missään tämän tosiasian tunnustaminen ei ole tärkeämpää kuin nyky-Afrikassa.

Vain harvat asiat herättävät yhtä paljon tunteita kuin ihmisten muuttoliikkeet. Uutiskuvissa näkyy siirtolaisia täynnä olevia romualuksia seilaamassa Välimerellä ja epätoivoisia ihmisiä ylittämässä Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaa. Ne luovat harhakuvan, että maahanmuutolla ei olisi lainkaan hyviä puolia.

Nämä uutiskuvat ovat myös sokaisseet meidät siltä tosiasialta, että ihmiset ovat aina muuttaneet ja että maahanmuutto on välttämätöntä ja hyödyllistä inhimilliselle kehitykselle. Missään tämä tosiasia ei ole tärkeämpi kuin nyky-Afrikassa.

Afrikasta Eurooppaan suuntautuvaan siirtolaisuuteen liittyvästä poliittisesta kriisistä huolimatta todellisuus on se, että yhä harvempi afrikkalainen lähtee siirtolaiseksi Eurooppaan. Lukumäärät olivat huipussaan lokakuussa 2015. Tämän jälkeen ne ovat lähteneet laskuun.

Suurin osa afrikkalaisesta siirtolaisuudesta tapahtuu Afrikan sisällä. Afrikan valtioille tämä luo mahdollisuuden hyödyntää voimavaroja, jotka syntyvät ihmisten liikkuvuudesta.

Jotta voidaan ymmärtää, miten muuttoliike voi rakentaa vaurautta Afrikassa, on ensin katsottava tilastoja siirtolaisuuden rakenteesta. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) mukaan vuonna 2017 mantereen siirtolaisuudesta noin puolet oli mantereen sisäistä. Siirtolaisuuden 41,5 miljoonan kokonaisvolyymistä Afrikan maiden välisen siirtolaisuuden osuus oli noin 19 miljoonaa. Noin 5,5 miljoonaa siirtolaista tuli Afrikkaan, ja vastaavasti 17 miljoonaa muutti Afrikasta pois.

Muuttoliike paikkaa työvoimapulaa

Afrikan sisäisten maahanmuuttajien joukossa on myös koulutettuja työntekijöitä ja toimihenkilöitä. Heidän maahanmuuttonsa paikkaa työvoiman ja avointen työpaikkojen kohtaamiseen liittyviä ongelmia muuttoliikkeen kohdemaissa.

Esimerkiksi työvoimapula kaivosteollisuudessa, rakentamisessa, maataloudessa ja kotitaloustyössä on edistänyt muuttoliikettä Etelä-Afrikkaan ja Norsunluurannikolle, jotka ovat mantereen tärkeimpiä taloudellisia keskuksia. Muualla Gabonin puutavara- ja kaivosalat, Päiväntasaajan Guinean öljyteollisuus ja Kenian monet nousevat toimialat ovat synnyttäneet maastamuuttoa naapurimaista.

Toisin sanoen maahanmuutto Afrikassa auttaa kohdemaan taloutta kasvamaan. Työvoiman tarpeiden tyydyttämisen ohella maahanmuuttajapopulaatiot edistävät talouden monipuolistamista, yksityisen sektorin kehittymistä ja lisäarvon syntymistä kansantaloudessa. Maahanmuuttajat käyttävät noin 85 prosenttia tulostaan kulutukseen. Tämä pääoman takaisinkierto talouteen kohentaa maahanmuuton kohdemaiden veropohjaa.

Lähtömaat hyötyvät rahalähetyksistä

Afrikan siirtolaiset osallistuvat myös lähtömaiden kehitykseen rahalähetysten ja tiedon jakamisen kautta. Itse asiassa afrikkalaisten maahanmuuttajien rahalähetysten kokonaisarvo on suurempi kuin Afrikan maiden saama virallinen kehitysapu.

Vuodesta 2000 lähtien voimakkaasti lisääntyneet rahansiirrot muodostavat suurimman yksittäisen osan Afrikan vuosien 2000–2016 kokonaisrahoitusvirroista. Julkisen kehitysavun suhteellinen osuus rahoitusvirroista laski ajanjaksolla 37 prosentista 28 prosenttiin. Rahalähetysten osuus Afrikkaan tulevista yksityisistä pääomavirroista nousi 51 prosenttiin vuonna 2016, kun se vuonna 2010 oli 42 prosenttia.

UNCTADin laskelmissa arvioidaan, että jos maahanmuuttomyönteisyys omaksutaan osaksi Afrikan maiden politiikkaa, Afrikan henkeä kohden laskettu vuotuinen bruttokansantuote voi kasvaa 61 prosenttia eli noin 3 250 dollariin vuoteen 2030 mennessä. Toisin sanoen Afrikan sisäinen maahanmuutto ei ole vain inhimillinen ja yhteiskunnan ilmiö – se on myös elintärkeä kasvun ainesosa.

Afrikan maiden hallitukset alkavat tunnustaa tämän. Monet maat tukevat Afrikan unionin uutta aloitetta maahanmuuttopolitiikaksi. Maaliskuun 2018 jälkeen yli puolet lähes 50 maasta, jotka lupasivat perustaa Afrikan mantereen vapaakauppa-alueen, on hyväksynyt pöytäkirjan ihmisten vapaasta liikkuvuudesta.

Ei anneta tarinoille valtaa

Näiden saavutusten pohjalta afrikkalaisten hallitusten tulisi nyt innostaa toisiaan eteenpäin. Esimerkiksi Ruandan tilapäinen viisumivapaus ammattitaitoisille maahanmuuttajille ja Marokon työlupakäytäntöjen laajentaminen lisäävät työvoimapoliittista joustavuutta näissä maissa. Monet muut maat hyötyisivät näistä innovaatioista.

Toinen virstanpylväs, joka edistäisi Afrikan sisäistä maahanmuuttoa, olisi yhteisen passin käyttöönotto. Vaikka aloitteen tavoitteet, kuten kaupan, integraation ja sosioekonomisen kehityksen edistäminen Afrikan unionissa, saavat laajaa kannatusta, byrokraattinen muutosvastarinta todennäköisesti hidastaa aloitteen edistymistä.

Hyvin suunnitelluilla ja asianmukaisesti toteutetuilla sopimuksilla maahanmuutto voi olla hyödyksi ihmisille ja paikoille, joita he kutsuvat kodeikseen. Nykypäivän vääntyneet mediakertomukset eivät ota tätä huomioon ja väheksyvät maahanmuuton hyötyjä. Mutta jos nojaamme tosiasioihin ja sitoudumme niihin, voimme kertoa hyvin erilaisen tarinan.

TEKSTI MUKHISA KITYI
KUVA PROJECT SYNDICATE

Kirjoittaja on YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) pääsihteeri.

Englanninkielisestä alkuperäistekstistä kääntänyt Aleksi Vienonen.