Muutakin kuin maataloutta

Afrikan maaseudulle tarvitaan työtä, toimeentuloa ja sukupolvenvaihdos.

Afrikka voi kaksinkertaistaa ruokatuotantonsa viidessä vuodessa, uskoo YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin johtama tutkimusryhmä parin vuoden takaisessa raportissaan. Edellytyksenä on, että maatiloilla päivitetään työtapoja, hyödynnetään teknologiaa ja huolehditaan rahoituksesta.

Tärkeintä on, että maataloustyö houkuttaa nuoria, sanoo neuvonantaja Marjaana Pekkola ulkoministeriöstä.

”Nuoria ei kiinnosta tarttua kuokkaan ja hankkia hikisesti elantoaan yhdestä maissisadosta vuodessa. He haluavat tehdä bisnestä ja hyödyntää mobiiliteknologiaa. Sen avulla saa hankittua tietoa muiden muassa viljelymenetelmistä.”

Keniassa viljelijöiden keski-ikä lähentelee 60 vuotta.

Muutos edellyttää sukupolvenvaihdosta. Esimerkiksi Keniassa viljelijöiden keski-ikä lähentelee 60 vuotta. Vanhat miehet hallinnoivat peltoja, eikä nuorille riitä omaa maata.

Ruokaa on toimitettava myös lähimarkkinoille, jotta viljelijät tienaisivat rahaa arjen tarpeisiinsa. Nyt kolme viidestä afrikkalaisesta elää maaseudulla niukassa omavaraistaloudessa.

Kaupankäynti edellyttää parannuksia ruoan varastointiin, tiestöön ja liiketoiminnan osaamiseen. Alueellinen kauppa vaatii byrokratian karsimista.

Tulevaisuudessa maataloustuotannolle riittää kysyntää, sillä Afrikan kaupunkiväestö kasvaa ja vaurastuu. Tällä hetkellä suuri osa viljasta tulee ulkomailta.

Tukea ja työtä

Ulkomaisista avunantajista etenkin Yhdysvallat ja Saksa rahoittavat merkittävästi afrikkalaista maataloutta mutta toivovat työpaikkoja myös muille aloille kuin maatalouteen. Nykyisin Afrikan maaseudun asukkaat saavat kolmanneksen toimeentulostaan muusta kuin maataloudesta. Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa osuus on yli puolet.

Luontevimmin työtä löytyy ruoan jalostamisesta. Se vaatii muiden muassa alkurahoitusta, koulutettua henkilökuntaa ja kohtuuhintaisia kuljetusyhteyksiä. Viljelijöiden on myös kyettävä yhteistyöhön, Marjaana Pekkola sanoo.

”Kaikkien on esimerkiksi kasvatettava samaa mangolajiketta, jotta sen kuivaaminen tai puristaminen mehuksi onnistuu.”

”Kaikkien on esimerkiksi kasvatettava samaa mangolajiketta, jotta sen kuivaaminen tai puristaminen mehuksi onnistuu.”

Myös metsien ja vesistöjen hyödyntäminen, virkistys, matkailu, koulutus, rakentaminen, liikennöinti ja kauppa tarjoavat työmahdollisuuksia. Maaseudulle tarvitaan yrittäjiä, jotka työllistävät itsensä lisäksi myös muita lähistön asukkaita.

Pekkola toteaa, että helpointa on tukea viljelijöitä, jotka tuntevat uudet työskentelymenetelmät ja -tekniikat. He myös omaksuvat jouhevasti tavat toimia markkinoilla ja muuttuvassa maailmassa.

Maaseudun köyhimpien tulevaisuus näyttää toiselta. Usein he ovat syrjäkyliin jääneitä leskinaisia, jotka joko sairastavat tai huolehtivat lähimmäisistään.

Pekkola kertoo Mosambikista, jossa parisen tuhatta naista on opetellut lukemaan ja kasvattamaan vihanneksia ja palkokasveja Suomen tuella. Samalla he saavat tietoa terveydestä, ravitsemuksesta ja tavoista valmistaa ruokaa uusista viljelykasveista. Nyt osa myy tuotteitaan lähitorilla ja rahoittaa ansioillaan lastensa koulunkäyntiä.

”Kestävin ratkaisu on luoda mahdollisuuksia”, Pekkola sanoo.

Lähde mm.: Grain Fish Money. Financing Africa’s Green and Blue Revolutions. African Progress Panel, 2014.

TEKSTI TIINA KIRKAS

KUVA MATTI NUMMELIN/SAMBIA