Koronakriisi herätti kehitysmaat laajentamaan sosiaaliturvaansa, mutta pelkkä käteisapu ei riitä korjaamaan repaleista tai olematonta turvaverkkoa.
Kehitysmaissa koronapandemia on koetellut etenkin virallisen talouden ulkopuolella työskenteleviä ihmisiä, joilta puuttuu sosiaaliturva sairauden tai tulojen menetyksen varalta.
Hyvä uutinen on, että heidän auttamisekseen on nyt käynnistetty avustusohjelmia Mosambikista Mongoliaan. Heinäkuuhun mennessä lähes kaikki maailman valtiot vähintäänkin suunnittelivat aloittavansa korona-avun. Yleisin tukimuoto on käteisen jakaminen jo olemassa olevien ohjelmien kautta.
”Koronatuki on väliaikaista, mutta käteisavun merkitys vahvistunee pysyvästi muiden tukimuotojen rinnalla.”
Koronatuki on väliaikaista, mutta käteisavun merkitys vahvistunee pysyvästi muiden tukimuotojen rinnalla, toteaa ulkoministeriön Verotus ja kehitys -toimintaohjelman koordinaattori Timo Voipio. Hän on pitkään seurannut kehitysmaiden sosiaaliturvan kehitystä.
”Käteisavun jakamiseen tarvittavat rakenteet ja kanavat säilyvät, vaikka tuen määrää voidaankin laskea tilanteen normalisoituessa. Ohjelmat saadaan taas tarvittaessa nopeasti käyttöön, jos tulee uusi kriisi.”
Normaalioloissa käteisavulla tavoitellaan köyhimpiä ja haavoittuvimpia ihmisryhmiä, joita on tyypillisesti 5–10 prosenttia väestöstä. Koronakriisissä apua tarvitsevat myös perheet, jotka ovat aiemmin pystyneet elättämään itsensä vaikkapa partureina, kauppiaina tai kotiapulaisina.
”He kuuluvat epävirallisessa taloudessa elävien enemmistöön, jota sosiaaliturva ei tavoita. Eläkepäiviä tai sairastumista varten on oltava omia säästöjä tai tukeuduttava sukulaisten apuun”, Timo Voipio sanoo.
Hän muistuttaa, että kehitysmaissa on myös harvalukuinen vähemmistö, jonka sosiaaliturva on suhteellisen hyvin katettu. He ovat lähinnä julkisen sektorin ja isojen yritysten työntekijöitä.
Kriisi herätti hallitukset
Parhaimmassa asemassa ovat maat, joilla on jo ennestään kattavat käteisapuohjelmat, sanoo tutkija Milla Nyyssölä YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitoksesta UNU-WIDERistä.
Koronakriisissä ohjelmia on laajennettu antamalla esimerkiksi kertakorvauksia työnsä menettäneille. Muita tukimuotoja ovat ruoka-apu ja terveydenhoitopalvelujen laajentaminen.
”Erityisessä paineessa ovat maat, joissa on heikko sosiaaliturvajärjestelmä, paljon eriarvoisuutta ja sisäisiä jännitteitä.”
”Moni maa on kuitenkin vasta nyt herännyt siihen, että sosiaaliturvaa ja tasa-arvoa olisi pitänyt kehittää jo aiemmin. Erityisessä paineessa ovat maat, joissa on heikko sosiaaliturvajärjestelmä, paljon eriarvoisuutta ja sisäisiä jännitteitä. Nigeria on tästä esimerkki”, Nyyssölä huomauttaa.
Helppoa ei ole myöskään suunnata avustuksia pandemiasta kärsiville perheille.
”Perinteiset keinot eivät tässä toimi, sillä nyt ei etsitä vain syvimmässä pohjassa olevia ihmisiä. Yhtäkkiä avun tarpeessa on muitakin.”
Avustusohjelmissa eroja
Käteisavun kaltainen sosiaaliturva on levinnyt merkittävästi viime vuosikymmeninä kehitysmaissa. Tukimuodot kuitenkin vaihtelevat, Milla Nyyssölä sanoo.
Latinalaisessa Amerikassa yleisimpiä ovat ikääntyvälle väestölle suunnattu sosiaaliapu ja ehdolliset avustusohjelmat. Jälkimmäisestä esimerkki on Brasilian Bolsa Família, jossa köyhät perheet saavat toimeentulotukea, jos lapset käyvät koulua, neuvolassa ja rokotuksissa.
Aasiassa ja joissain Afrikan maissa on eniten vastikkeettomia avustusohjelmia, joissa tuki voi olla kuukausittainen pieni käteissumma.
”On myös ohjelmia, joissa ansaintatapoja monipuolistetaan jakamalla uusien viljelylajikkeiden siemeniä”, Nyyssolä kertoo.
Etelä-Aasiassa suositaan ruoka-apua ja avun ehdollistamista työpanosta vastaan. Esimerkiksi Intian maaseudulla köyhimmille taataan sadaksi päiväksi minimipalkka, jos he tekevät töitä julkisen sektorin hankkeissa.
Demokratia edistää sosiaaliturvaa
Sosiaaliturva on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys, Milla Nyyssölä huomauttaa. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan sosiaaliturvan paranemisella ja demokratian vahvistumisella on selkeä yhteys. Autoritaarinen Kiina on tästä tosin poikkeus.
”Myös väestörakenne vaikuttaa. Ikääntyviä ihmisiä uudistukset kiinnostavat vähemmän, kun taas nuori väestö ja korkea hedelmällisyysaste ennustavat vahvempaa tukea sosiaaliturvalle.”
Korkea kaupungistumisaste lisää sosiaaliturvan kannatusta. Kaupungeissa sukulaiset eivät asu välttämättä lähellä, joten perinteiset turvaverkot ovat maaseutua hatarammat.
Korkea kaupungistumisastekin lisää sosiaaliturvan kannatusta. Kaupungeissa sukulaiset eivät asu välttämättä lähellä, joten perinteiset turvaverkot ovat maaseutua hatarammat.
Sosiaaliturvaohjelmat ovat yleensä hallitusten ylläpitämiä, mutta niitä kehittävät ja rahoittavat myös kansainväliset avunantajat.
”Ilman paikallisen hallinnon omistajuutta ohjelmat eivät toimi. Ne on luotava yhdessä viranomaisten kanssa, vaikka niissä olisikin mukana avunantajia”, Nyyssölä toteaa.
Helposti saavutettavia tukimuotoja
Pelastakaa Lapset -järjestö on kehittänyt Etelä-Aasiassa sosiaaliturvaa, joka huomioi myös lapset. Nyt se jatkaa työtä muutamassa Afrikan maassa yhdessä paikallisten viranomaisten ja yhteisöjen kanssa.
Järjestön kansainvälisten ohjelmien johtaja Anne Haaranen kertoo, että rahallisen tuen ohella käytössä on erilaisia lapsiin keskittyviä tukimuotoja.
”Lasten ravitsemusta parannetaan kouluruokailuilla tai etuseteleillä, joilla äidit voivat hankkia lisäravintoa. Burkina Faso tarjoaa ilmaisen äitiysterveyspalvelun kaikille alle viisivuotiaiden lasten äideille.”
Haarasen mielestä on tärkeää, että tukimuodot ovat lähellä ja helposti saavutettavissa. Silloin niistä hyötyvät huonoimmassakin asemassa olevat lapset.
”Intiassa on monia sosiaaliturvaohjelmia, joiden olemassaolosta köyhissä ja usein lukutaidottomissa perheissä ei ole tietoa tai niitä on vaikea hakea.”
”Perheiden tulee myös tietää, mihin etuisuuksiin ne ovat oikeutettuja. Intiassa on monia sosiaaliturvaohjelmia, joiden olemassaolosta köyhissä ja usein lukutaidottomissa perheissä ei ole tietoa tai niitä on vaikea hakea.”
Sosiaalivakuutus köyhimmillekin
Timo Voipio muistuttaa, että käteisapu on vain yksi sosiaaliturvan muodoista. Pitkän aikavälin tavoitteena tulisi olla sosiaalivakuutus, jossa yksilön hankkimista tuloista osa menee säästöön vaikkapa työtapaturman varalta tai vanhuuden turvaksi.
Suomessa on toimiva työeläkejärjestelmä, mutta kehitysmaissa vastaavan rakentaminen on vaikeampaa tai ainakin se vie pitkään.
”Virallisissa työpaikoissa eläkemaksujen kerääminen onnistuu, mutta suurimmalla osalla ihmisistä ei ole virallista työnantajaa tai kuukausipalkkaa. Voisiko vaikkapa pari euroa päivässä tienaava torikauppias rakentaa vanhuudenturvaansa lähettämällä muutaman sentin sosiaalivakuutukseen joka päivä kännykkämaksuna?” Voipio pohtii.
Kaikilla ei ole Suomessakaan mahdollisuutta kustantaa omaa sosiaaliturvaansa, joten kehitysmaissakin tähän tarvitaan yhteiskunnan rahoitusta. Se edellyttää toimivaa verojärjestelmää.
”Ihmiset eivät halua maksaa veroja, jos julkisia varoja menee palvelujen sijaan korruptioon. Oman sosiaalivakuutuksen rahoittaminen voisi olla ensimmäinen askel myös verojärjestelmän kehittämisessä. Ihmiset alkavat vähitellen luottaa järjestelmään, jos he huomaavat saavansa äitiyspäivärahaa tai avustusta työkyvyttömyyden aikana”, Voipio sanoo.
Paineet parannuksiin
Milla Nyyssölä uskoo, että koronapandemia herättelee hallituksia tekemään sosiaaliturvaan parannuksia. Toisaalta valtiontalouksien voimakas heikkeneminen ja velkaantuminen syövät niiltä pohjaa.
”Jos demokratia heikkenee ja verotulot laskevat, sosiaaliturvan laajentaminen saattaa hidastua. Mutta jos kansalaisilla on halua ja mahdollisuus äänestää kriisin myötä huonot ja mielivaltaiset johtajat pois vallasta, kehitys voi kääntyä myönteiseen suuntaan.”
Anne Haarasen mukaan tietoisuus sosiaaliturvan merkityksestä on kasvanut etenkin itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Länsi-Afrikassa asiat ovat edenneet hitaammin. Paineet sielläkin kasvavat, kun ääri-islamilaisten aseryhmien väkivalta uhkaa levitä Saharan laitamilta laajemmille alueille.
”Ilman sosiaaliturvaa kriisit vain pahenevat. Jos valtioon saadaan rakennettua edes pieni turvaverkko, on se omiaan rauhoittamaan tilannetta.”
Haarasen mielestä digitaalisilla ratkaisuilla parannetaan sosiaaliturvan perillemenoa.
”Mobiilimaksulla käteisapu tavoittaa suoraan suuren määrän avun tarvitsijoita ilman välikäsiä.”
TEKSTI MATTI REMES / KUVITUS SAMULI SIIRALA
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
