Luontoa on turha syyttää, jos ihmiset kärsivät kohtuuttomasti luonnonilmöiden seurauksista – esittelyssä Disaster by Choice

”On tehtävä oikeita valintoja, jotta lyhytkestoisesta luonnonmullistuksesta ei tule pitkäaikaista inhimillistä katastrofia”, kirjoittaa professori Ilan Kelman.

12. tammikuuta 2010 maa järisi seitsemän magnitudin voimalla Haitin pääkaupungissa Port-au-Princessä. Kaksi kolmesta rakennuksesta vaurioitui, niiden joukossa presidentin virka-asunto, parlamenttitalo ja tuomiokirkko. Arviolta 220 000 ihmistä menehtyi, sadat tuhannet menettivät kotinsa.

Suurimman tuhon kokivat kaupungin köyhät, joiden huterat majat sortuivat heti järistyksen ensisekunneilla. He elivät jo entuudestaan ilman sähköä, puhdasta vettä ja käymälää, mutta nyt heillä ei ollut kotiakaan. Avustusjärjestöjen teltat eivät tarjonneet sen enempää suojaa myrskytuulilta kuin turvaa väkivallalta ja raiskauksilta. Vähäisetkin ansaintakeinot olivat kadonneet.

Mutta mikä lopulta koitui Haitin köyhien onnettomuudeksi: muutaman sekunnin kestänyt maanjäristys vai vuosikausia jatkunut riisto, syrjintä ja kurjistaminen kaikilla elämänalueilla?

Kirjassaan Disaster by Choice professori Ilan Kelman toteaa, että luonnonilmiöt eivät sinänsä aiheuta mittavaa inhimillistä tuhoa, jos niihin osataan sopeutua tai varautua. Haitilaisten enemmistöllä ei tähän ollut mahdollisuutta, ja se taas on seurausta historiallisista valinnoista.

”Miten alikehitykseen pakotetun maan köyhät ihmiset voisivat selviytyä luonnon äärimmäisyyksissä?”

”Miten alikehitykseen pakotetun maan köyhät ihmiset voisivat selviytyä luonnon äärimmäisyyksissä?” hän kysyy.

Kelmanin erikoisalaa ovat katastrofien ja terveyden kytkökset, ja hän opettaa muun muassa brittiläisessä University College Londonissa.

Haitilaisten tragediaa kärjisti kolera, jonka nepalilaiset rauhanturvaajat toivat maahan samana vuonna. Tauti tappoi 10 000 haitilaista, koska sotilaita ei ollut testattu eikä heidän käymälähygieniastaan huolehdittu. YK:lta kesti kuusi vuotta pahoitella tapahtunutta, mutta korvauksia sairastuneille tai edes kuolleiden omaisille ei ilmaantunut.

Kelman ei ihmettele, miksi maanjäristyksen raunioittama ja koleran saastuttama Haiti oli erityisen huonosti valmistautunut, kun hurrikaani Matthew iski saarelle syksyllä 2016.

LUONTO TOIMII omalakisesti: mannerlaatat siirtyilevät, vuoret puskevat laavaa, joet ja vesistöt tulvivat. Joskus myös metsä palaa luonnostaan. Luontoa on kuitenkin turha syyttää, jos ihmiset kärsivät kohtuuttomasti luonnonilmiöiden seurauksista, Ilan Kelman sanoo.

”On tehtävä oikeita valintoja, jotta lyhytkestoisesta luonnonmullistuksesta ei tule pitkäaikaista inhimillistä katastrofia.”

Vauraimmat voivat asua turvallisesti ja rakentaa kestävästi. He voivat myös paeta tuhoalueilta ja korjata vauriot. Tärkeintä silti on auttaa kaikkein haavoittuvimpia yhteisöjä varautumaan ja sopeutumaan luonnonilmiöihin, Kelman sanoo.

Esimerkkinä hän mainitsee kaksi bangladeshilaista rannikkokylää, joissa asukkaat ovat kansalaisjärjestön tuella rakentaneet teitä, kaivoja ja käymälöitä sekä laajentaneet toimeentulomahdollisuuksiaan. Kalastajat ovat hankkineet turvavälineitä ja opetelleet ensiaputaitoja. Kylissä on myös opittu tunnistamaan ja hoitamaan ripulia.

Nyt kyläläisillä on halua ja kykyä suojella elämäänsä, omaisuuttaan ja elinkeinoaan myrskytuhoilta: tiedot ja taidot valavat luottamusta tulevaisuuteen. Toki on monia seikkoja, joihin he eivät voi vaikuttaa, kuten Intian toimet jokien yläjuoksuilla, ilmastonmuutoksen seuraukset, maanjäristykset ja tsunamit.

”He voivat kuitenkin tehdä valintojaan omista lähtökohdistaan vahvoina eivätkä alistettuina tai epätoivoisina”, Kelman toteaa.

ILAN KELMAN. Disaster by Choice. How Our Actions Turn Natural Hazards into Catastrophes. Oxford University Press, 2020.

TEKSTI TIINA KIRKAS


Viheliäinen vuosi

Itä-Afrikassa koronapandemia koettelee etenkin kaupunkislummien noin 35 miljoonaa asukasta. Useimmat heistä asuvat ahtaasti vailla mahdollisuutta torjua tautia turvaväleillä ja käsienpesulla. Viranomaisten liikkumisrajoitukset verottavat myös toimeentuloa, kun moni ansaitsee elantonsa torikauppiaina tai muutoin pienyrittäjinä.

Esimerkiksi 47-vuotias Nasra ei pandemian takia voinut enää myydä vaatteita eikä siivota koteja naapurustossaan Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Kun rahat loppuivat, hän ei voinut maksaa vuokraansa ja menetti siksi kotinsa.

”Tämän pahempaa tilannetta en voi kuvitella, sillä siitä en enää selviäisi”, hän sanoo Maailman ruokaohjelman WFP:n ja YK:n asuinyhdyskuntaohjelman UN-Habitatin raportissa.

Raportti kattaa Burundin, Ruandan, Etiopian, Eritrean, Djiboutin, Somalian, Kenian, Ugandan ja Etelä-Sudanin. Siinä muistutetaan, että alueen ruokaturvaa ovat pandemian lisäksi heikentäneet kulkusirkat ja tulvat.

Urban Focus. Impact of Covid-19 on Livelihoods, Food Security & Nutrition in East Africa. Un-Habitat & WFP, 2020.


Mistä Syyrian sota alkoi?

Keväällä 2011 syyrialaiset seurasivat tiiviisti muiden arabimaiden kansannousuja ja innostuivat itsekin vaatimaan uudistuksia presidentti Bashr al-Assadilta. Etenkin nuoret olivat tyytymättömiä yhteiskuntaan, jossa väärä mielipide vei vankilaan eikä työtä saanut ilman suhteita tai lahjuksia.

Vapauden huuma kesti vain hetken. Kirjassaan Ääniä sodasta toimittaja Saara-Maria Jokinen kuvaa, miten mielenosoitukset vaihtuivat väkivaltaisiksi yhteenotoiksi ja pidätyksiksi. Vankilat täyttyivät opiskelija-aktiiveista samaan aikaan, kun Assadin hallinto vapautti islamisteja ja muita sen aiemmin vaarallisiksi luokittelemia ryhmiä, kuten kurdeja. Keino oli hajottaa ja hallita, tavoite rikkoa syyrialaisten yhtenäisyys.

Siinä Assad on onnistunut. Sisällissodassa on kuollut liki 400 000 ihmistä ja miljoonat ovat paenneet kodeistaan. Mediassa Syyria näyttäytyy vanhan vallan, islamistien ja ulkovaltojen pelikenttänä, jonne tavallisten syyrialaisten ääni ei kanna.

Jokinen on asunut Syyriassa vuosina 2008–2010. Kirjaansa varten hän on haastatellut useita Turkkiin paenneita syyrialaisia oppositiopoliitikkoja.

SAANA-MARIA JOKINEN. Ääniä sodasta. Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan. Gaudeamus, 2020.