Talous ja terveys eivät ole kriisissä vastakkain. Pandemian globaali hillintä on parasta talouspolitiikkaa, kirjoittaa dosentti Timo Miettinen.
Päättyvä vuosi 2020 tullaan muistamaan covid-19-viruksesta ja sen poikkeuksellisista vaikutuksista terveyteen, talouteen ja sosiaaliseen elämään. Virus on tarjonnut oppitunnin useammastakin poikkeustilasta: talous voidaan pysäyttää, sosiaaliset suhteet katkaista ja leikkausjonot jättää purkamatta. Ihmisille ja yrityksille koituvat seuraukset ovat monumentaalisen suuria.
Viruksen poliittiset seuraukset ovat sen sijaan pitkälti hämärän peitossa. On liian aikaista sanoa, voimistaako kriisi liberaalia demokratiaa vai vahvistaako se autoritarismia. Kiinan itsevaltaisella hallinnolla oli epäilemättä osuutensa viruksen vakavuuden vähättelemisessä varsinkin kriisin alkuvaiheessa. Toisaalta alkuvaikeuksien jälkeen se on onnistunut selättämään ja tukahduttamaan vakavan toisen aallon syntymisen.
Liberalismi ei sekään voi julistautua voittajaksi. Ruotsi on uskonut asiantuntijavetoiseen päätöksentekoon ja talousliberaaliin kriisinhoitoon, jossa vältetään viimeiseen asti taloudellisen toiminnan suoria rajoituksia. Tämä ei näyttäisi tuoneen merkittävää etua ainakaan pohjoismaisessa vertailussa.
Talous ja terveys eivät ole kriisissä vastakkain. Pandemian globaali hillintä on parasta talouspolitiikkaa.
Jonkinlaiset rajoitustoimet yhdistettynä vastuulliseen käyttäytymiseen näyttävätkin voittavalta yhdistelmältä. Talous ja terveys eivät ole kriisissä vastakkain. Pandemian globaali hillintä on parasta talouspolitiikkaa.
VOIDAAN KUITENKIN sanoa, että korona on kiihdyttänyt monia maailmanpolitiikan kehityskulkuja.
Monenkeskisen yhteistyön korvautuminen suurvaltakamppailulla on näkynyt esimerkiksi Maailman terveysjärjestön WHO:n resurssien leikkauksina. Ajatus ”kiinalaisesta viruksesta” sopii hyvin Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin vastakkainasettelua korostavaan maailmankuvaan.
Kansallinen näkökulma korostui aluksi myös Euroopassa, jossa lääketieteellisiä suojavälineitä hamstrattiin oma kansallinen etu edellä. Euroopan unionin elpymispakettia voidaan sen sijaan pitää ratkaisuna, jossa se vihdoin hyödyntää mahdollisuuttaan toimia yhtenä vahvana rintamana. Näin erityisesti, jos oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvät ongelmat saadaan ratkaistua.
Vaikka monet ovat pitäneet koronaa kuoliniskuna asiantuntijavastaiselle populismille, todellisuus on valitettavasti toinen. Yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön selvityksen mukaan monet nationalismin ja populismin kehityskulut ovat pikemminkin vahvistuneet kuin heikentyneet koronan seurauksena. Näin on käynyt esimerkiksi hallinnon huonossa läpinäkyvyydessä ja vähemmistöihin kohdistuvassa syrjinnässä.
Kyse on globaalista ongelmasta, joka vaivaa myös kehittyviä talouksia. Raportin mukaan Intiassa ja Sri Lankassa muslimit on leimattu ”supertartuttajiksi”, monessa maassa syyllisiä ovat pakolaiset. Turkin Recep Tayyip Erdoğanin tavoin hallitsijat käyttävät kriisiä tekosyynä vallan keskittämiseen.
Monet Aasian maat ovat onnistuneet kääntämään edukseen aiemmat kokemuksensa pandemioiden hallinnasta.
Kaikki kehityskulut eivät tosin näy indekseissä, jotka perustuvat hallinnollisiin ja institutionaalisiin tekijöihin. Monet Aasian maat ovat onnistuneet kääntämään edukseen aiemmat kokemuksensa pandemioiden hallinnasta. Suhteellisesta köyhyydestään huolimatta Uruguay on noussut Etelä-Amerikan menestystarinaksi ennen kaikkea vahvan julkisen terveydenhuoltonsa ansiosta.
Senegal taas on Afrikan innovaatiomestari otettuaan ensimmäisenä käyttöön edullisen pikatestin, joka antaa koronatuloksen vain kymmenessä minuutissa.
Ehkäpä taloudellisen kehitysasteen ohella on olennaista kiinnittää huomiota yhteiskunnalliseen luottamukseen ja tasa-arvoon. Ankarinkaan itsevaltius ei välttämättä kykene riskiryhmien absoluuttiseen eristämiseen, käsienpesusta puhumattakaan. Siihen tarvitaan yhteistyötä ja luottamusta: uskoa siihen, että muutkin tekevät osansa.
KUVA IINA KOSKINEN
Timo Miettinen on dosentti Helsingin yliopistossa.
