Koronaturvalliset ruokalähetykset kulkevat mopokyydillä Perussa

Koronapandemian aikana digitaalisilla alustoilla toimivat kuljetuspalvelut lisäsivät huimasti suosiotaan. Nyt lähetit vaativat parannusta työoloihinsa.

Nuori mies riisuu selästään neliönmuotoisen repun. Hän ottaa repusta pikkujakkaran ja asettaa sille paperipussin, jonka suihkuttaa kauttaaltaan desinfiointiaineella.

”Olkaa hyvä!”

Asiakas kumartuu omin käsin poimimaan koronaturvallisen ruokalähetyksen.

Nuori mies on yksi 46 000 ruoka- ja tavaralähetistä, jotka mopoilevat tai pyöräilevät eri puolilla Perun pääkaupunkia Limaa.

Kotiinkuljetus oli helpoin tapa saada koteihin ruokaa, kun maan hallitus määräsi ulkonaliikkumiskiellon koronaviruspandemian alussa maaliskuussa 2020. Ulkona sai liikkua vain rajoitetusti, ja armeija valvoi kaduilla kiellon noudattamista.

Digitaalisilla alustoilla toimivien kotiinkuljetuspalvelujen suosio räjähti yhdessä kuukaudessa.

Ei vain ruokaa

Supersovelluksella voi tilata kotiin ruokaa ja muuta tavaraa mutta myös avata pankkitilin ja varata lentomatkan.

Yksi suosituimmista tällaisista sovelluksista on kolumbialainen Rappi, jonka nimi pohjaa espanjan kielen sanaan rápido, nopea. Se on eräänlainen supersovellus, jolla voi tilata kotiin ruokaa ja muuta tavaraa mutta myös avata pankkitilin ja varata lentomatkan.

Mallia sovelluksen kehittäjät ovat ottaneet kiinalaisesta pikaviestipalvelusta WeChatistä, jossa perustoimien lisäksi voi muiden muassa tsättäillä, tilata taksin, maksaa sakot ja hakea avioeron.

Perussa Rappi on pelastunut useat ravintolat konkurssilta pandemiasulun aikana. Se on myös mahdollistanut yrityksille esimerkiksi hedelmien ja kosmetiikan myynnin ilman liiketiloja.

Rappi tekee tulosta perimällä palveluntarjoajilta arviolta 15–30 prosentin palvelumaksun. Vuonna 2015 perustettu start up -yritys toimii Kolumbian ja Perun lisäksi Meksikossa, Ecuadorissa, Chilessä, Argentiinassa, Uruguayssa, Brasiliassa ja Costa Ricassa. Vuosina 2018–2021 sen markkina-arvo kasvoi 420 prosentilla 4,6 miljardiin euroon.

Joka päivä 12 tuntia

Rappi-lähetit tunnistaa viiksilogosta punaisen repun kyljessä. Yksi heistä on 40-vuotias Vittorio Monsalve. Hän työskentelee päivittäin 12 tuntia mutta ansaitsee vain 30 solia eli 6,50 euroa.

”Jaksan pyöräillä 60 kilometriä päivässä, koska olen aikaisemmin kilpaillut maastopyöräilyssä.”

Mies istuu penkillä vieressään maastopyörä ja oranssi ruoankuljetusreppu.
Vittorio Monsalve polkee päivittäin 60 kilometriä Rappi-kuljetuspalvelun lähettinä.

Lähetille maksetaan jokaisesta kuljetuksesta vähintään 1,80 solia eli 20 eurosenttiä. Maksimikorvaus riippuu matkan pituudesta ja tipistä. Tulo maksetaan pankkitilille kerran viikossa.

Muutoin sovelluksen algoritmi määrittää työtahdin.

Tienestien vähenemistä selittää myös kasvava kilpailu: pandemia on lisännyt lähettipalveluiden kysyntää mutta myös tarjontaa.

Monsalve näyttää puhelimensa näytöltä, kuinka monta prosenttia kyydeistä hän on hyväksynyt ja kuljetuksista vienyt perille. Lisäksi näytöllä näkyy, kuinka monta tähteä asiakkaat ovat hänelle antaneet asteikolla 1–5. Arvioon vaikuttavat muiden muassa palvelun nopeus ja ystävällisyys.

Lukujen perusteella Rappi luokittelee lähetit, ja korkeimmalle tasolle yltäneet lähetit saavat muita parempia kyytitarjouksia etenkin kaupungin vilkkaimmilta alueilta. Kyytikohtainen palkkio ei kuitenkaan nouse.

Monsalve on korkeimmalla tasolla, mutta siitäkin huolimatta ansiot ovat pienentyneet.

”Nykyisin kyyti alkaa vasta, kun otan paketin mukaan. Menomatka on niin sanotusti omaa aikaani. Algoritmi on kiristynyt.”

Tienestien vähenemistä selittää myös kasvava kilpailu: pandemia on lisännyt lähettipalveluiden kysyntää mutta myös tarjontaa. Monsalven mukaan useimmat lähetit työskentelevätkin samaan aikaan useiden eri kuljetusyhtiöiden alustoilla.

Perun tilastokeskuksen mukaan lähetit tienasivat vuonna 2019 keskimäärin 240 euroa kuussa eli hieman yli kansallisen köyhyysrajan. Usein ansiot vaativat kuitenkin 13 tuntia työtä viikon jokaisena päivänä.

Venezuelalaisten työtä

Perussa ruokalähetit ja muut digitaalisen alustatalouden työntekijät eivät ole sen enempää yrittäjiä kuin työntekijöitäkään. Ruokakuljetuksia tarjoava sovellusyritys ei maksa heille sairasvakuutusta, eikä eläkettä kerry. Rappi mieltää itsensä mahdollistajana, ei työnantajana.

Siksi lähetit kustantavat omat työvälineensä eli älypuhelimen ja kulkuneuvon. Jos ne varastetaan, uudet on maksettava omista varoista.

Ongelmia aiheuttavat myös liikenneonnettomuudet, joita tapahtuu usein kaoottisessa suurkaupungissa. Rappin tapaturmavakuutus korvaa vain, jos haveri sattuu matkalla palveluntarjoajalta asiakkaalle. Onnettomuudesta on esitettävä todisteeksi valokuva.

Silti lähetin työ houkuttaa, koska vajaa kolmannes Perun noin 33 miljoonasta asukkaasta elää köyhyydessä. Omien työvälineiden lisäksi on vain oltava täysi-ikäinen ja näytettävä henkilöllisyystodistus.

Lähetin työ houkuttaa, koska vajaa kolmannes Perun noin 33 miljoonasta asukkaasta elää köyhyydessä.

Etenkin venezuelalaiset työllistyvät ruokalähetteinä. Heitä on Perussa 1,4 miljoonaa, ja useimmat heistä ovat paenneet kotimaansa poliittista ja talouskriisiä.

Yksi heistä on 30-vuotias Alan Lucero, joka on kotoisin pääkaupungista Caracasista. Hän näppäilee Rappi-sovellustaan ja vastaanottaa tilauksen kalaravintolasta. Asiakas on tilannut cevichen eli limessä marinoidun kalan.

”Minulla on markkinoinnin korkeakoulututkinto, mutta minkäs teen.”

Luceron tavoin monet venezuelalaiset lähetit ovat korkeasti koulutettuja. Jos heillä ei ole esittää henkilöllisyystodistusta, he saattavat Luceron mukaan käyttää jonkun toisen henkilön nimiin rekisteröityä Rappi-tiliä. Tilejä myydään myös mustassa pörssissä.

Tavoitteena työsopimus

Viime aikoina Latinalaisen Amerikan alustatyöntekijät ovat alkaneet perätä oikeuksiaan ja perustaa ammattiyhdistyksiä muiden muassa Meksikossa ja Kolumbiassa.

Perussa ammatillinen järjestäytyminen on hankalampaa, sillä ammattiyhdistysliike on 1990-luvun oikeistodiktatuurin jäljiltä heikko, kertoo sosiologi ja työelämäaktivisti Alejandra Dinegro. Hän tutkii mantereen digitaalista taloutta ja alustatalouden työntekijöiden oikeuksia sekä toimii perustamassaan alan järjestössä.

”Tiedämme, että yritykset ovat jäädyttäneet protesteihin osallistuneiden lähettien tilejä. Läheteillä ei ole valitusoikeutta, koska he eivät ole työsuhteessa.”

Dinegro on ollut kirjoittamassa lakialoitetta, joka etenee parhaillaan maan kongressissa. Siinä lähetit määriteltäisiin työntekijöiksi, joilla on työsopimus ja työnantajan kustantamat työvälineet. Viikkotyöaika olisi 48 tuntia, ja ylimenevältä ajalta maksettaisiin ylityökorvausta.

Lakialoitetta tuskin kuitenkaan hyväksytään nykyisessä poliittisessa tilanteessa. Siksi Dinegro vaatii Peruun myös koulutusuudistusta.

”Uusien sukupolvien on saatava kunnollista opetusta, jotta he itse voivat hyödyntää teknologiaa tulonhankinnassaan.”

Osa läheteistä toimii jo näin. He ovat perustaneet omia yrityksiään ja houkuttelevat asiakkaita sosiaalisessa mediassa, ilman välikäsiä.

TEKSTI JA KUVAT KUKKA-MARIA AHOKAS

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.