Maailman väestönkasvuun voidaan vaikuttaa – tietokirja avaa väestöilmiöitä Suomessa ja maailmalla

Maailman väestönkasvu taittuu muutamassa vuosikymmenessä, jos vain lapset pääsevät kouluun ja naiset saavat lisääntymisterveyden neuvontaa ja palveluita.

Kirjankansi, jossa värikäs kysymysmerkki.

YK:n viimeisin väestöennuste vuodelta 2019 on synkkää luettavaa: väestöpommi räjähtää viimeistään vuonna 2100, kun maailman ihmispopulaatio kasvaa nykyisestä yli 7,8 miljardista lähes 11 miljardiin. Se taas tietää pahenevaa pulaa ruoasta, vedestä ja elintilasta.

Jo sitä ennen ilmasto on lämmennyt ja luonto kadonnut kiihtyvää vauhtia.

Kirjassaan Minne menet ihminen? sosiaaliantropologian dosentti Minna Säävälä kehottaa suhtautumaan maltillisesti tulevaisuuden kauhuskenaarioihin ja myös väestöennusteisiin.

Ensinnäkin nykyinen maailman väkiluku on vain arvio. Suomen kaltaisessa valtiossa on jokseenkin ajantasainen väestörekisteri, kun taas monissa muissa maissa turvaudutaan varsin epätarkkaan väestönlaskentaan. Tiedon keruussa, tallentamisessa ja käsittelyssä saattaa tapahtua virheitä, eivätkä määritelmätkään ole aina yhteismitallisia.

Menneisyyden ja nykytilanteen perusteella on käytännössä mahdotonta ennustaa, kuinka paljon maailmassa on ihmisiä 80 vuoden kuluttua.

Paikoin myös vallanpitäjillä tai viranomaisilla on syytä tietoisesti liioitella tai vähätellä jonkin alueen asukasmäärän tai väestöryhmän suuruutta. Siitä voi olla hyötyä vaalitaistossa tai kilpailijoiden mitätöinnissä.

Toiseksi Säävälä huomauttaa, että menneisyyden ja nykytilanteen perusteella on käytännössä mahdotonta ennustaa, kuinka paljon maailmassa on ihmisiä 80 vuoden kuluttua.

Hän kysyykin, miten vuonna 1920 kukaan olisi osannut ennakoida maailman väkilukua vuonna 2000 ja ennen kaikkea suuria mullistuksia, jotka ovat viime vuosisadalla vaikuttaneet väestökehitykseen. Sellaisia ovat muiden muassa maailmansotien kuolemat ja toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat, kuolleisuutta vähentäneet antibiootit ja rokotteet sekä syntyvyyttä alentanut hormonaalinen ehkäisy.

Monenlaisia ennusteita

YK:n väestöennuste on tunnetuin mutta ei ainoa. Minna Säävälä mainitsee muun muassa tilasto- ja väestötieteilijä Wolfgang Lutzin ennusteen, joka huomioi tutkitusti todistetun naisten koulutuksen yhteyden pienempään lapsimäärään. Lutz arvioikin, että vuonna 2100 maailman väestö olisi 9,3 miljardia eli huomattavasti vähemmän kuin YK:n ennusteessa.

Yhdysvaltalaisen Washingtonin yliopiston terveystieteilijöiden ennuste on sitäkin alhaisempi, koska koulutuksen ohella se huomioi myös perhesuunnittelu- ja lisääntymisterveyspalveluiden vaikutukset väestökehitykseen.

Säävälä muistuttaakin, että jos YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti vuoteen 2030 mennessä kaikki ihmiset saisivat peruskoulutuksen ja mahdollisuuden hyödyntää lisääntymisterveyspalveluita, maailman väkiluku kääntyisi laskuun vuonna 2050, ja vuosisadan lopussa ihmisiä olisi enää 6,3 miljardia eli puolitoista miljardia vähemmän kuin tänään.

Hän kuitenkin huomauttaa, että ilmastokriisin ja luontokadon torjuminen vaatii muutakin kuin väestönkasvun hillintää. Nykyistä pienemmälläkin ihmismäärällä on jo onnistuttu pilaamaan maapallo osittain elinkelvottomaksi.

Minne menet ihminen? on yleistajuinen ja monipuolinen teos väestöilmiöistä eli syntyvyydestä, kuolleisuudesta ja muuttoliikkeestä Suomessa ja globaalisti.

Minna Säävälä. Minne menet ihminen? Mitä jokaisen tulisi tietää väestöilmiöistä. Gaudeamus, 2021.

TEKSTI TIINA KIRKAS


Afganistanista toisin silmin

Toimittaja ja tietokirjailija Anand Gopal matkusti viime kesänä Helmandin maakuntaan eteläiseen Afganistaniin, joka oli päätynyt ääriliike Talebanin haltuun jo ennen pääkaupungin Kabulin elokuista valtausta. Gopal halusi tavata maaseutukylien naisia ja kuunnella heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään Afganistanin viime vuosikymmenten tapahtumista. Hänestä se oli tärkeää, koska läntisessä mediassa näkyivät ja kuuluivat lähinnä kaupunkien naiset ja heidän huolensa.

Yksi Gopalin haastattelemista naisista on noin 40-vuotias Shakira, jonka siihenastinen elämä oli ollut silkkaa sotaa ja väkivaltaa. Hänen kotiseudullaan Sanginin laaksossa olivat mellastaneet niin neuvostosotilaat, erilaiset paikalliset heimopäälliköt kuin viimeksi Yhdysvaltain johtaman liittouman asejoukotkin.

”Yhdysvaltalaiset eivät tuoneet meille mitään oikeuksia. He tulivat, tappelivat, tappoivat ja lähtivät.”

Shakira ei muistanut montakaan yötä, jonka hän olisi lapsineen saanut nukkua rauhassa.

Eniten Shakiraa oli järkyttänyt se, että 2000-luvun alussa saapuneet yhdysvaltalaiset olivat liittoutuneet laaksoa aiemmin terrorisoineen sotapäällikön kanssa. Sen sijaan, että olisivat suojelleet naisia ja lapsia, he antoivat vanhan mielivallan jatkua.

”Yhdysvaltalaiset eivät tuoneet meille mitään oikeuksia. He tulivat, tappelivat, tappoivat ja lähtivät”, yksi Gopalin haastattelemista naisista kiteyttää.

Yhdysvaltalaisessa The New Yorker -aikakauslehdessä julkaisemassaan esseessä The Other Afghan Women Gopal ymmärtää naisia, joille vuosia jatkuneen pelon ja kuoleman jälkeen Taleban saattaa näyttäytyä rauhaisalta vaihtoehdolta.

”Heidän sääntönsä on selvä: me emme tapa teitä, kunhan te vain tottelette meitä”, eräs naisista sanoo.

Shakira ainakin haluaisi uskoa vihdoin tulevaisuuteensa, sillä ”mitä mieltä tässä kaikessa muuten olisi ollut”, hän kysyy.

Anand Gopal. The Other Afghan Women. The New Yorker, 6.9.2021.


”Meri on paras ystäväni”

Elokuvajuliste, jossa tyttö valmistelee lainelautaa taustallaan toinen tyttö ja meri.13-vuotias Shobe asuu yksinhuoltajaäitinsä kanssa Cox’s Bazarin rannikkokaupungissa Bangladeshissa. Hän rakastaa merta, aaltoja ja lainelautailua yhdellä maailman pisimmistä luonnonhiekkarannoista. Tulevaisuus ei lupaa Shobelle kuitenkaan hyvää, sillä hänen sukulaisensa haluavat lähettää hänet töihin Arabian niemimaalle Omaniin. Matkaa varten hänelle väärennetään passi, johon iäksi merkitään 25 vuotta.

Myös Suma ja Ayesha kuuluvat paikalliseen surffikerhoon, johon poikkeuksellisesti hyväksytään poikien lisäksi tyttöjä. Heitäkin elämä koettelee monin tavoin: Suma on seitsemänvuotiaasta lähtien kustantanut sairaan äitinsä lääkkeet myymällä keitettyjä kananmunia rantaturisteille. Ayesha taas kauppaa simpukkakoristeita samaisille vapaa-ajan viettäjille ja välttelee väkivaltaista isäänsä. Kaikki kolme tyttöä pakenevat arkeaan veden varaan ja nauttivat hetken vapaudestaan.

”Meri on paras ystäväni”, Suma sanoo.

Elizabeth D. Costan dokumentti Bangla Surf Girls seuraa läheltä tyttöjen rohkeaa kamppailua unelmiensa toteuttamiseksi ympäristössä, joka kaikin keinoin koettaa nujertaa heidät. Keskiössä on myös surffikerhon perustaja Rashed, joka vastustaa yhteisön painostusta ja uskaltaa uskoa tyttöihin.

Elizabeth D. Costa. Bangla Surf Girls. DocPoint Helsinki Documentary Film Festival 31.1.–6.2.2022.