Maailman kriisit ja konfliktit koettelevat tulevaisuudenuskoa

Päivittäisen uutisvirran ja kriisien yli on kuitenkin rauhoittavaa nähdä, että pitkällä aikavälillä maailma on kehittynyt parempaan suuntaan. Elämme monin tavoin paremmalla maapallolla kuin sata vuotta sitten.

Olen luonteeltani optimisti, mutta myönnän, että viime aikoina optimismini on ollut koetuksella. Koronapandemian vaikutukset kehittyvissä maissa, ilmastokriisi, uutiset Myanmarista, Afganistanista ja Etiopiasta sekä demokratian ottamat taka-askeleet maailmassa ovat kaikki koetelleet tulevaisuudenuskoani. Kuten osakemarkkinoista sanotaan, aiemmin tapahtunut kehitys ei ole tae tulevaisuudesta, ja tämä pätee myös kehitykseen. Valitettavasti taka-askelia välillä otetaan.

Aina kun tulevaisuudenuskoani koetellaan, palaan ruotsalaisen professorin Hans Roslingin kirjaan Faktojen maailma. Päivittäisen uutisvirran ja kriisien yli on rauhoittavaa nähdä, että pitkällä aikavälillä maailma on kehittynyt parempaan suuntaan. Elämme monin tavoin paremmalla maapallolla kuin sata vuotta sitten.

MUTTA TYÖTÄ tulee jatkaa, koska maailma ei todellakaan ole valmis, kuten tämän lehden sloganissa todetaan.

”Tanssissakin otetaan yksi askel taakse ja sitten taas kaksi eteenpäin. Uskon tämän pitävän yhä kehityksessäkin paikkansa.”

Demokratian asema maailmassa on viime vuosina kaventunut. The Economist Intelligence Unit -palvelun mukaan 167 tutkitusta maasta 70 prosentissa demokratian tilanne heikkeni vuonna 2020. Vain 8,4 prosenttia maailman ihmisistä asuu vahvoissa demokratioissa. Tämän lehden esseessä Teppo Eskelinen kehottaa meitä epäonnistuneen demokratiaviennin jälkeen pysähtymään ja pohtimaan demokratian merkitystä.

Tässä lehdessä tarkastellaan myös tilannetta, jossa yhä suurempi osa köyhistä ihmisistä asuu konfliktiherkissä maissa. Tämä haastaa uudella tavalla niin Suomen kuin muutkin kansainväliset toimijat hyvän monialajohtajuuden lisäksi joustavuuteen ja käytännönläheisyyteen. Kuten Olli Ruohomäki kommentissaan muistuttaa, yhteiskunnat muuttuvat lopulta vain sisältäpäin. Ulkoapäin ei voida kuin tukea ja kannustaa.

USEIN VAIKUTTAA siltä, että mediaan mahtuu vain yksi kriisi kerrallaan. Puhutaan CNN-ilmiöstä eli siitä, että median huomio kiinnittyy yhteen kriisiin vain lyhyeksi ajaksi, kunnes siirtyy seuraavaan kriisiin. Vaikka huomion valokeila siirtyy muualle, kriisi ja ihmisten hätä jatkuvat. Tämän lehden Ajankuvassa nostamme esille unohdetut kriisit. Fabeha Monirin kuvat Bangladeshin pakolaisleiriltä, jossa miljoona rohingaa odottaa mahdollisuutta palata Myanmariin, ovat hätkähdyttäviä. 

Tanssissakin otetaan yksi askel taakse ja sitten taas kaksi eteenpäin. Uskon tämän pitävän yhä kehityksessäkin paikkansa. Tai kuten presidentti Martti Ahtisaari on todennut konflikteista: ”Minkä ihminen on aloittanut, ihminen pystyy myös lopettamaan.”

Pysyn siis kaikesta huolimatta optimistina ja uskon, että parempi huominen on meille kaikille mahdollinen.

PS. Haluan toivottaa lämpimästi tervetulleeksi Kehitys-Utveckling-lehden uuden päätoimittajan Minttu-Maaria Partasen, joka tästä eteenpäin toimii lehden peräsimessä ja kertoo ajatuksiaan tällä paikalla.                              

TEKSTI VILLE CANTELL KUVA MIKAEL AHLFORS/KEKSI