Kun tulva iski Keniassa, Noora Mäkelä lähti selvittämään, onnistuiko hätäapu

Tietoja ja todisteita kerättiin muiden muassa haastattelemalla paikallisia yhteisöjä ja yhteistyökumppaneita sekä kyselytutkimuksilla.

”Vuonna 2016 irtisanouduin teleyhtiö Telialta, jossa olin työskennellyt projektipäällikkönä reilut kymmenen vuotta. Halusin keskittyä opintoihini, jotka olin aloittanut työn ohessa. Pääaineeni oli maantiede, jonka lisäksi luin yritysvastuuta ja kehityspolitiikkaa.

Halusin jättää kaupallisen alan. Kehitysyhteistyö tuntui kiehtovalta.

Olin 37-vuotias, kun pääsin harjoittelijaksi Suomen Kenian-suurlähetystöön Nairobissa. Sieltä siirryin vapaaehtoistyöhön YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM:ään, ensin Kenian maatoimistoon ja sitten Itä-Afrikan ja Afrikan sarven aluetoimistoon.

Tein jälleen työtä projektien parissa, tosin ne olivat kuin eri planeetalta.

IOM:ssä seurasin projekteja, jotta ne saavuttaisivat tavoitteensa, ja arvioin niiden tuloksia, jotta työtä voitaisiin kehittää. Tehtäväni oli tukea hätäapua, kuten tarpeiden kartoitusta ja tarvikkeiden jakamista, sekä paikallisten hallintojen työtä, kuten ihmiskaupan ehkäisemistä työsiirtolaisuudessa ja kestävää sopeutumista ilmastonmuutokseen.

”Tunsin työskenteleväni arvojeni mukaisesti. Haluan edistää ihmisoikeuksia, tukea ihmisiä ja heidän oikeuksiensa toteutumista haavoittuvissa tilanteissa.”

Tunsin työskenteleväni arvojeni mukaisesti. Haluan edistää ihmisoikeuksia, tukea ihmisiä ja heidän oikeuksiensa toteutumista haavoittuvissa tilanteissa.

KEVÄÄLLÄ 2018 tulvavesi valtasi Tanajoen, Isiolon ja Kilifin piirikunnat Kenian koillisosassa, ja asukkaat joutuivat jättämään kotinsa. IOM oli järjestämässä hätämajoitusta ja jakoi tarvikkeita, kuten huopia, vaatteita, keittiötarvikkeita ja saippuaa.

Syksyllä lähdin tulva-alueelle. Johdin siellä hätäaputarvikkeiden jakamisen jälkiseurantaa.

Mukanani oli valmis työkalupakki, etukäteen mietittyjä kysymyksiä avun tuloksellisuudesta. Kuten: Tiesittekö, että tarvikkeita jaettaisiin? Vastasivatko ne tarpeitanne? Olitteko tyytyväisiä, ja jos ette, niin mitä olisitte toivoneet?

Analysoin kerätyn tiedon ja kirjoitin siitä raportin, joka jaettiin yhteistyökumppaneille, kuten Kenian Punaiselle Ristille, YK-järjestöille ja Kenian hallinnolle. Kenia oli uusimassa viisivuotista suoja- ja hätäaputarvikkeiden strategiaansa, ja raportista oli hyötyä sen kehittämisessä.

TIETO JA TODISTEET, kuten haastattelut ja kyselytutkimukset, ovat tärkeitä tuloksellisuuden arvioimiseksi. Tiesin toki tämän, mutta käsitykseni siitä vahvistui entisestään Keniassa.

Tilastotietoa ei ole aina saatavilla, ja jos on, se ei ole välttämättä kattavaa. Käytännössä kaikki tieto on kerättävä joko paikalliselta yhteisöltä tai yhteistyökumppaneilta, kuten muilta järjestöiltä ja paikalliselta hallinnolta.

Muuta tietä ei ole. Projektin tulosten pitää pohjautua pitävään tietoon ja todisteisiin.”

TEKSTI PÄIVI ÄNGESLEVÄ KUVA LIISA TAKALA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.


Noora Mäkelä, 41

Koulutus Filosofian maisteri Turun yliopistosta vuonna 2019 ja tradenomi Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2002. Suorittaa saksalaisessa Saarbrückenin yliopistossa etänä maisterin tutkintoa, joka liittyy projektien arviointiin

Työskenteli Asiantuntijana YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM:n projektien seuranta- ja arviointityössä Kenian maatoimistossa ja Itä-Afrikan ja Afrikan sarven aluetoimistossa vuosina 2017–2020

Jatkoi Itsenäisenä konsulttina IOM:lle heinäkuun 2021 alkuun asti, jolloin siirtyi IOM:n ohjelmakoordinaattoriksi Itä-Afrikan ja Afrikan sarven aluetoimistoon