Afrikka uskaltaa haastaa Euroopan

Afrikkalaiset ovat löytämässä itsevarmuuttaan. He vaativat eurooppalaisilta tasavertaisuutta mantereiden väliseen yhteistyöhön.

Poissaolevaa miestä ei hyväkään parturi voi parturoida, toteaa puhujapöntöstään Henrietta Mensa-Bonsu, Ghanan yliopiston kansainvälisten suhteiden ja diplomatian keskuksen johtaja.

Yleisössä istuvat afrikkalaiset tutkijat nyökyttelevät. Juhlavaan länsiafrikkalaiseen printtikuosileninkiin pukeutunut Mensa-Bonsu kuvailee, kuinka Eurooppa on yrittänyt kehittää Afrikkaa ilman afrikkalaisia.

Nyt suuntaa on aika muuttaa.

Olen Ghanan pääkaupungissa Accrassa tutkijatapaamisessa, joka käsittelee Euroopan unionin ja Afrikan suhteiden tulevaisuutta. Aihe on ajankohtainen, sillä mantereiden välistä kehitysyhteistyötä ja kauppaa sääntelevä Cotonoun yhteistyösopimus päättyy vuonna 2020. EU:n on päätettävä uuden neuvottelumandaatin sisällöstä ja budjettiraameista tämän vuoden aikana.

Erityisesti Kiinan taloudellinen toiminta Afrikassa on lisännyt afrikkalaisten itsevarmuutta.

Juuri nyt Euroopan ja Afrikan suhteet ovat murroksessa. Erityisesti Kiinan taloudellinen toiminta Afrikassa on lisännyt afrikkalaisten itsevarmuutta. He uskaltavat olla erimieltä länsimaiden kanssa ja vaativat saada päättää omasta tulevaisuudestaan.

Symbolisesti on merkittävää, että kokoonnumme juuri Accrassa, jonne panafrikkalainen Ghanan presidentti Kwame Nkrumah perusti mantereen ensimmäisen Afrikan tutkimuksen instituutin vuonna 1961.

Instituutin tavoite oli afrikkalaisen tiedontuotannon dekolonisaatio eli se, että afrikkalaiset itse tuottavat eurooppalaisista arvoista ja normeista riippumatonta tietoa. Taustalla oli ajatus siitä, että kolonialismi jatkuu eurooppalaisten ja afrikkalaisten mielissä ja toimintatavoissa valtioiden itsenäistymisenkin jälkeen.

Afrikkalaiset olivat esimerkiksi oppineet siirtomaaisänniltään, että vain eurooppalainen tieto on yleismaailmallista. Afrikkalaiset kielet, kulttuurit ja perinteet sitä vastoin olivat paikallisia ja siten vähäpätöisiä.

Afrikan mantereella on käynnissä vallankumous, jossa ollaan ylpeitä omasta kulttuurista, historiasta, arvoista ja tavoista.

Afrikan mantereella on käynnissä vallankumous, jossa ollaan ylpeitä omasta kulttuurista, historiasta, arvoista ja tavoista.

Esimerkiksi Etelä-Afrikan yliopistoissa käynnistyi pari vuotta sitten kampanja, joka dekolonisoi yliopistojen opetussuunnitelmia. Käytännön toimia ovat muiden muassa kielten moninaisuuden korostaminen pelkän englannin sijaan sekä tutkimuksen ja mielipiteiden julkaiseminen muissakin kuin länsimaisissa kanavissa.

Vallankumous näkyy myös politiikassa.

Edellisessä Afrikan unionin ja EU:n huippukokouksessa marraskuussa 2017 afrikkalaisvaltiot korostivat itsemääräämisoikeuttaan eivätkä hyväksyneet EU:n näkemyksiä ihmisoikeuksista, hallinnosta ja muuttoliikkeestä. Kokouksessa ei päästy sopuun toimintasuunnitelmasta.

Voisiko siirtomaa-ajoilta periytyvien ajattelu- ja toimintatapojen purkaminen antaa uuden suunnan mannerten välisille suhteille?

Accrassa tutkijat kysyvät nyt, voisiko siirtomaa-ajoilta periytyvien ajattelu- ja toimintatapojen purkaminen antaa uuden suunnan mannerten välisille suhteille.

Se voisi tarkoittaa, että afrikkalaisten ja eurooppalaisten tasa-arvon toteutuminen arvioitaisiin kaikissa yhteisissä hankkeissa, kuten kehitysyhteistyössä, rauhanturvaamisessa ja vaalivalvonnassa. Tasavertaiset palkat, tittelit ja työehdot olisivat tärkeä ensiaskel oikeaan suuntaan. Samalla hankkeissa tulisi arvottaa afrikkalaisten ehdottamia ratkaisumalleja.

Olisivatko eurooppalaiset, jotka entistä avoimemmin tavoittelevat omaa etuaan, valmiita näihin oikeudenmukaisuutta edistäviin myönnytyksiin?

TEKSTI EVA NILSSON

KUVA HENRI PURJE

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Svenska Handelshögskolanissa Helsingissä.