Kirjat: Maailma tuli kylään mobiilisti

Sosiaaliantropologi Sirpa Tenhunen vieraili ensimmäisen kerran Jantan kylässä Intian Länsi-Bengalissa vuonna 1999. Tuolloin kylässä ei ollut sähköä eikä puhelinverkkoa. Asukkaat elivät eristyksissä muusta maailmasta.

Sirpa Tenhunen. A Village Goes Mobile. Telephony, Mediation, and Social Change in Rural India. Oxford University Press, 2018.

Vuonna 2005 jantalaisilla oli jo matkapuhelimia, joita Intian valtiollinen teleyhtiö BSNL oli jakanut heille yhteiskäyttöön. Ne latautuivat aurinkosähköllä.

Ensimmäisinä jantalaisina oman matkapuhelimen hankkivat autonkuljettajat ja pienyrittäjät. Vuonna 2010 lähes kaikissa kodeissa oli jo matkapuhelin. Kylän sähköistäminen vuonna 2012 kannusti loppujakin perheitä hankkimaan oman puhelimen.

Nykyään lähes kaikki jantalaiset omistavat vähintäänkin halvan kiinalaisen älypuhelimen.

Jantalaisten mielestä matkapuhelimet ovat muuttaneet heidän elämäänsä merkittävästi, Sirpa Tenhunen toteaa kesäkuussa ilmestyvässä kirjassaan A Village Goes Mobile. Teos on ainutlaatuinen kuvaus 20 vuosikymmenen mobiilivallankumouksesta yhdessä kylässä.

Toiseen kylään avioituneet naiset voivat nyt keskustella puhelimessa kotiin jääneen äitinsä kanssa ja säästää näin matkakustannuksia ja -aikaa. Nuoret miehet taas etsivät puhelimitse työtä kylän ulkopuolelta ja pitävät siirtotyöläisinä yhteyttä perheisiinsä.

Taloudellisesti matkapuhelimet ovat hyödyttäneet eniten suurviljelijöitä ja yrittäjiä, jotka myyvät tuotteitaan kylän ulkopuolelle.

Taloudellisesti matkapuhelimet ovat hyödyttäneet eniten suurviljelijöitä ja yrittäjiä, jotka myyvät tuotteitaan kylän ulkopuolelle. Jantan rajojen sisällä matkapuhelimet ovat lisänneet taloudellista toimeliaisuutta ja siten kilpailua, mikä on verottanut etenkin pienyrittäjien menestysmahdollisuuksia ja toimeentuloa.

Koulutetut ja vauraat kyläläiset hankkivat puhelimellaan tietoa ja tekevät bisnestä, kun taas köyhät ja lukutaidottomat puhuvat puhelimellaan ja kuuntelevat sen muistikortille ladattua musiikkia ja katsovat elokuvia.

Matkapuhelimet ovat uudistaneet myös politiikan tekemisen tapoja kaikkialla Länsi-Bengalissa. Kun aikaisemmin lakon järjestämiseen kului kaksi kuukautta, nyt se onnistuu muutamassa minuutissa. Poliitikot myös reagoivat äänestäjiensä avunpyyntöihin aikaisempaa nopeammin.

Kylissä taas asukkaat eivät entiseen tapaan tukeudu vain paikallisiin päättäjiin vaan hakevat puhelimitse tukea asialleen myös kilpailevan puolueen poliitikoilta. Se tarkoittaa, että kyläkiistoja ei ratkota enää paikallisesti mutta paikalliset kiistat laajentuvat alueellisiksi ja jopa valtakunnallisiksi konflikteiksi.

TEKSTI TIINA KIRKAS


Liian suuret panokset Afrikan vaaleissa

Mimmi Söderberg Kovacs & Jesper Bjarnesen (toim.). Violence in African Elections. Between Democracy and Big Man Politics. Zed Books, 2018.

Demokratia yleistyy Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja yhä useammassa valtiossa poliittinen valta jaetaan vaaleilla. Valitettavan usein vaaleihin liittyy vakavaa väkivaltaa, kuten Keniassa vuonna 2007.

Laajamittaisia levottomuuksia yleisempää on vaaliväkivalta, jota ei edes mielletä poliittiseksi väkivallaksi. Se tarkoittaa vihapuhetta, uhkailua ja painostusta puolueiden sisällä ja niiden kannattajien välillä. Paikalliset kiistat myös äityvät nopeasti alueellisiksi ja valtakunnallisiksi konflikteiksi, kirjoittavat Mimmi Söderberg Kovacs ja Jesper Bjarnesen toimittamassaan artikkelikokoelmassa Violence in African Elections.

Väkivallan yleistymistä kirjoittajat selittävat enemmistövaalijärjestelmällä. Se kärjistää vaaleista kilpailun, jossa voittaja saa kaiken, eikä häviäjälle jää mitään. Olennaista on, että vaaleissa kisataan poliittisen vallan lisäksi rahasta: voittaja hallitsee valtion taloutta, raaka-aineiden tuotantoa ja kauppasopimuksia.

Kirjoittajien mielestä ainoa keino vähentää vaaliväkivaltaa on pienentää panoksia vaaleissa. Poliittista ja taloudellista valtaa on hajautettava, ja häviäjän asema on turvattava vaalien jälkeen. Poliittinen virka ei saisi myöskään suojata väkivalta- ja ihmisoikeusrikossyytteiltä.