Jopa puolet Saharan eteläpuoleisen Afrikan maista saattavat olla pian velkavaikeuksissa. Samaan aikaan velkasovittelun pelisäännöt puuttuvat.
Afrikan maat ovat tankanneet huolella velkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuoden 2008 talouskriisi teki lainarahasta niille poikkeuksellisen halpaa, kun pääomat lähtivät etsimään parempaa tuottoa Afrikkaan ja muualle kehittyville markkinoille taantumaan ajautuneista länsimaista.
Nyt kansainvälisen talouden ja politiikan tähtikartta ei ole onnellisessa asennossa Afrikan kannalta. Esimerkiksi Yhdysvaltojen talouskasvu näyttäisi jatkuvan voimakkaana, mikä nostaa dollarin arvoa. Afrikan maille tämä on ongelma, koska niillä on paljon dollarimääräistä velkaa ja siten niiden velanhoitokulut nousevat.
Samaan aikaan rahaa valtioiden kassaan tuovien raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat matelevat alamaissa. Ja alhaiset hinnat heikentävät niiden valuuttojen arvoa, mikä nostaa entisestään velanhoitokuluja. Esimerkiksi Afrikan toiseksi suurimman öljyntuottajamaan Angolan valuutan kwachan arvo on puoliintunut parissa vuodessa.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF varoittaakin, että Saharan eteläpuolisen Afrikan 44:stä maasta jopa lähes puolelle voi tulla vaikeuksia velkojen takaisinmaksussa. Tällä hetkellä Eritrea, Etelä-Sudan, Kongon demokraattinen tasavalta, Mosambik, Somalia, Tšad ja Zimbabwe ovat käytännössä jo maksukyvyttömiä.
Kiinan valta kasvaa
Valtiot tarvitsevat vanhojen velkojen maksuun uutta velkarahaa. Sitä on entistä vaikeampaa saada markkinoilta siedettävään hintaan. Tähän on useita syitä. Korkojen nousu teollistuneissa maissa ohjaa sijoittajien rahoja takaisin kehittyneiden maiden korkomarkkinoille. Myös sijoittajien kasvanut pelko Afrikan maiden maksuhäiriöistä nostaa lainoista perittäviä korkoja – eräänlaista pelkokerrointa.
”Rahoittajat ovat tiukkoja. Jos maa ei pysty maksamaan vanhoja lainoja, niin uusia on hankalampi saada”, sanoo Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Kristiina Karjanlahti.
Näin on käynyt Sambialle, joka ei enää saa rahaa markkinoilta, vaan hakee nyt IMF:ltä 1,3 miljardin dollarin luottoa julkisen talouden paikkaamiseen. Rahoituksen saaminen ei ole helppoa, sillä ehtona on uskottava suunnitelma velan takaisinmaksusta.
”Kriisimaat saattavat joutua tukeutumaan entistä enemmän Kiinan apuun, jos rahoitusta ei saa muualta”, Karjanlahti arvioi.
Kiina on luvannut Afrikan maille lisää rahoitusta. Ehdot ovat todennäköisesti tiukat. Kiina voi esimerkiksi vaatia lainojen vakuuksiksi luonnonvaroja tai infrastruktuuria, jota kiinalaisyhtiöt ovat olleet rakentamassa.
Syyskuussa Africa Confidential -lehti väitti, että Sambian valtiollinen sähköyhtiö Zesco on siirtynyt kiinalaiseen omistukseen maksamattomien velkojen vuoksi.
Pelisäännöt puuttuvat
Karjanlahden arvion mukaan lähivuosina on mahdollista, että moni Afrikan maa joutuu järjestelemään kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta ottamiaan luottoja uudelleen, kun maksuun erääntyy isoja lainaeriä.
”Siksi rahoittajien tulisi nyt sopia yhtenäisistä pelisäännöistä mahdollisten maksuhäiriöiden varalta.”
Afrikan maiden velkojen uudelleenjärjestely 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa vaati pitkiä neuvotteluja. Valtiot ja kansainväliset kehitysrahoittajat pystyivät kuitenkin sopimaan yhteisistä pelisäännöistä.
Nyt yhteisymmärryksen löytäminen on vaikeampaa, sillä velkojien joukko on entistä suurempi ja kirjavampi. Joukkovelkakirjoja liikkeelle laskeneiden afrikkalaisten valtioiden ”velkojina” voi olla tuhansia sijoittajia.
”Lisäksi Kiinan kaltaisten uusien rahoittajien lainoihin voi liittyä ehtoja tai poliittisia sitoumuksia, joista ei ole tietoa.”
Afrikan velkakysymys on noussut keskusteluun esimerkiksi IMF:ssä ja G20-ryhmässä, joissa ovat mukana maailman talousmahdit. Jännitteiden kasvu etenkin Yhdysvaltain ja Kiinan välillä voi vaikeuttaa sovun löytymistä.
TEKSTI MATTI REMES
KUVA CREATIVE COMMONS / NICK YOUNGSON
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
