PPP-malleista näyttää tulevan osa YK:n virallista kehityksen agendaa. Kun talouskasvu luo uusia työpaikkoja kehitysmaissa, on samalla varmistettava että työsuhteissa toteutuvat työelämän vähimmäisoikeudet.
Kehitysmaiden köyhyyttä vähentää parhaiten talouskasvu ja yritystoiminta. Tarvitaan siis lisää ulkomaisia – myös suomalaisia – investointeja, paikallista yrittäjyyttä ja kauppasuhteita. Näin uskovat yhä useammat kehityspoliittiset keskustelijat. Niin sanotut ”Aid for Trade” -mallit vahvistuvat kehitysagendalla. Suomessa yritykset ja niiden etujärjestöt ovat tulossa mukaan jakamaan kehitysyhteistyörahoituksen rajallisia resursseja.
Jos yhteisiä varoja suunnataan yrityslähtöisiin hankkeisiin, on varmistettava, että niitä koskevat samat säännöt kuin muutakin verovaroin tuettua kehitysyhteistyötä. Oli kyse sitten hankkeen valmistelusta, tavoitteista tai vaikuttavuuden arvioinnista, yrityksille ei voida sallia ohituskaistaa. Yhtäläinen ennakkoarviointi on paikallaan kaikille hankkeille. Lisäksi on edellytettävä, että kehitysrahoitusta saava yritys huolehtii yhteiskuntavastuustaan. Sen pitää sitoutua noudattamaan YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevia ohjaavia periaatteita. Nämä niin sanotut Ruggien periatteet sisältävät myös Kansainvälisen työjärjestön ILO:n määrittämät työelämän minimistandardit, kuten järjestäytymis- ja neuvotteluoikeudet sekä elämiseen riittävän toimeentulon.
Kansainväliset rahoituslaitokset ovat jo pitkään vannoneet julkinen-yksityinen-kumppanuusmallin (Public Private Partnership PPP) nimiin rahoittaessaan kehitysmaiden terveydenhuolto-, opetus- ja infrastruktuurihankkeita. PPP-mallit näyttäisivät tulevan myös osaksi YK:n Post-2015-agendan puitteissa työstettäviä kestävän kehityksen tavoitteita. Onko julkisten palvelujen yksityistämisestä tulossa siis osa YK:n virallista kehityspolitiikkaa?
Euroopan julkisen sektorin ammattiliittojen kattojärjestö EPSU (European Public Services Federation) on juuri julkaissut yhdessä neljän muun järjestön kanssa kirjan Our Public Future: The global experience with remunicipalisation. Kirjan mukaan viimeisen 15 vuoden aikana 235 yksityistettyä vesilaitosta 37 eri maassa on palautettu julkiseen omistukseen. Tärkeimpiä syitä palautuksiin ovat olleet pettyminen hintaan ja laatuun. Vesitariffit ovatkin moninkertaistuneet, lupaukset veden laadusta eivät ole toteutuneet, luvattuja investointeja infrastruktuuriin ei ole toteutettu. Tuorein tapaus on Indonesiasta. Jakartan vesilaitos oli maailman suurin yksityistetty vesilaitos. Käräjäoikeus lakkautti sen käyttöoikeussopimuksen vesiyhtiö Suezin kanssa, ja vesilaitos palautettiin 24.3.2015 kaupungin omistukseen. Tällä päätöksellä yhdeksän miljoonaa jakartalaista on jälleen julkisesti tuotetun veden piirissä. Kamppailu vedestä Indonesiassa jatkuu, sillä vielä 31 vesilaitosta Indonesiassa toimii PPP-mallilla.
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on mukana kehitysyhteistyöhankkeessa, joka kannustaa Aasian kehityspankkia edistämään omissa projekteissaan laadukkaita, kaikkien saatavilla olevia julkisia palveluja PPP-mallin sijaan. Tämä kansainvälisen kattojärjestömme PSI:n (Public Services International) hanke aloitettiin vuonna 2010.
On kaikin puolin tavoiteltavaa tukea kehitysmaiden talouskasvua ja osana sitä yrittäjyyttä. Talouskasvu luo työtä ja toimeentuloa, mikä vähentää eriarvoisuutta. Työn on kuitenkin oltava kunnon työtä (decent work), jossa toteutuvat ILO:n työelämän vähimmäisoikeudet.
Esimerkiksi Aasian kehityspankin rahoittamissa projekteissa eri puolilla Aasiaa työllistetään satoja tuhansia työntekijöitä. Paikallisten ammattiliittojen kautta olemme saanet tietoja vakavista työelämän perusoikeuksien loukkauksista näissä hankkeissa. Yritämmekin vaikuttaa pankkiin, jotta se ottaisi yhdeksi rahoituksen myöntämisehdoksi ILO:n työelämän perusoikeuksien noudattamisen. Olemme esittäneet erillisen ”Labour Deskin” perustamista pankin pääkonttoriin Manilaan, jotta työelämän erityiskysymykset otettaisiin hankkeissa huomioon mahdollisimman asiantuntevasti.
