Kirjat: Puolikielisyys syrjäyttää

Afrikassa puhutaan paria tuhatta eri kieltä, mutta lapset käyvät koulua enimmäkseen englanniksi, ranskaksi tai portugaliksi. Äidinkielellä saatetaan leikkiä ja laulaa esikoulussa, mutta sen jälkeen opiskellaan entisten siirtomaaisäntien kielillä, joita eivät edes lasten opettajat aina hallitse.

H. Ekkehard Wolff. Language and Development in Africa: Perceptions, Ideologies and Challenges. Cambridge University Press, 2016.

Tuloksena on laadutonta opetusta ja heikkoja oppimistuloksia, kirjoittaa sosiolingvistiikan professori H. Ekkehard Wolff kirjassaan Language and Development in Africa.

”Vieraiden kielten oppiminen edellyttää oman äidinkielen hallintaa”, hän muistuttaa.

Puolikielinen ja heikosti koulutettu afrikkalaisten enemmistö jää yhteiskuntiensa laitamille, kun taloudellinen ja poliittinen valtaa keskittyy pienelle eliitille, joka taitaa entisen siirtomaahallinnon kielen. Vain se kykenee kouluttautumaan maailman valtakielillä ja omaksumaan modernia tietoa ja teknologiaa.

Wolffin mielestä afrikkalaisten yhteiskuntien kestävä kehitys vaatii afrikkalaisten kielten käyttämistä kaikessa opetuksessa, myös yliopistoissa. Ei ole mitään tutkimuksessa todennettuja esteitä luoda, omaksua ja jakaa nykyaikaista tietoa ja teknologiaa afrikkalaisilla kielillä, professori huomauttaa.

”Afrikkalaisten ei pidä vain passiivisena vastaanottaa muiden tuottamaa tietoa vaan osallistua sen tuottamiseen tasaveroisesti muiden kanssa”, Wolff kirjoittaa.

Monet kielet ja kulttuurit ovat afrikkalaisille arkea. Jo nyt Itä-Afrikassa käytetään laajasti swahilia ja Nigeriassa alueellisia valtakieliä hausaa, jorubaa ja iboa. Myös pienten kielten arvostaminen lisäisi yhteenkuuluvuutta yhteiskunnissa ja siten demokratiaa, Wolff toteaa.

Omakielinen koulutus vaatii poliittista tahtoa ja rahaa. Opetussuunnitelmat tulee uudistaa ja opettajille tarjota koulutusta. Tarvitaan myös tutkimusta ja kustannustoimintaa. Monia afrikkalaisia kieliä puhutaan useissa valtioissa, jolloin kaikki hyötyvät yhteistyöstä, Wolff uskoo.

TEKSTI TIINA KIRKAS