Puntmaan pääkaupungin Garowen sairaalassa seksuaalista väkivaltaa kohdanneet naiset saavat ”arvokkuuspakkauksen", jossa on muiden muassa pesuaineita, terveyssiteitä, matto ja tarvittaessa myös mekko ja huivi.

Somaliassa seksuaalirikolliset halutaan telkien taakse

Somaliassa raiskauksiin syyllistyvät niin armeija, kapinalliset, terroristit kuin auttamaan lähetetyt rauhanturvaajatkin. Hento toivo rankaisemattomuuden kulttuurin loppumisesta elää.

Anisa Abdikafar Mohmoud kävelee raskain askelin työpaikalleen. Hän ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.

”Tiedän vain, että jokainen tapaus on vaikea ja väkivaltainen”, hän sanoo.

Mohmoud työskentelee koordinaattorina Puntmaan osavaltion pääkaupungin Garowen ainoassa hoitoyksikössä, joka on erikoistunut seksuaaliseen ja sukupuolittuneeseen väkivaltaan. Keskuksen kahdeksan työntekijää tarjoavat väkivallan kohteeksi joutuneille naisille lääketieteellistä, henkistä ja oikeudellista apua.

Anisa Abdikafar Mohmoud auttaa seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia Garowen sairaalassa.

Keskus sijaitsee pienessä kivitalossa Garowen sairaala-alueen keskellä. Rakennuksessa ei ole kylttejä, ja sen ikkunat on peitetty luukuilla ja oviaukot verhoilla. Potilaat eivät halua, että kukaan näkee heidän tulevan keskukseen.

Aamulla keskukseen on tullut nainen, jolla on useita luunmurtumia. Aviomies on pahoinpidellyt häntä niin pahoin, että nainen on saanut myös keskenmenon.

Garowen sairaalassa hoidetaan 11-vuotiasta tyttöä, jonka sukulaismies raiskasi. Tyttö on koomassa.

Samaan aikaan Garowen sairaalassa hoidetaan 11-vuotiasta tyttöä, jonka sukulaismies raiskasi. Tyttö on koomassa.

”Saan voimia jatkaa työtäni, kun vaikeissakin tapauksissa voin auttaa ja tukea naisia”, Mohmoud sanoo.

Nuorimmat väkivallan uhrit ovat seitsemänvuotiaita, vanhimmat yli 80-vuotiaita. Keskukseen tulee hoidettavaksi noin 30 potilasta kuukaudessa, monet heistä pitkän matkan takaa.

Raiskaus terrorismin välineenä

Seksuaalisella väkivallalla tarkoitetaan seksuaaliseen tekoon pakottamista, sen yrittämistä, epätoivottua seksuaalista kommentointia tai lähestymistä. Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan seksuaaliseen tekoon voidaan pakottaa fyysisen väkivallan lisäksi uhkailemalla, kiristämällä tai valta-asemaa väärinkäyttämällä.

Somaliassa seksuaalirikokset ovat yleisiä ja niitä tehdään laajalti koko maassa, arvioi ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin raportti vuodelta 2014. YK:n lastenjärjestön Unicefin mukaan kolmasosa väkivallan uhreista on alaikäisiä.

Pitkittynyt aseellinen konflikti altistaa naiset ja lapset seksuaaliselle väkivallalle. Somaliassa on sodittu vuodesta 1991, ja yhä edelleen useat aseryhmät taistelevat keskenään. Islamistinen al-Shabaab hallitsee laajoja alueita maan keski- ja eteläosissa.

Niin hallituksen joukot, kapinalliset kuin terroristiryhmätkin tekevät seksuaalista väkivaltaa naisille ilman pelkoa rangaistuksesta.

YK:n mukaan seksuaalisen väkivallan käyttö terrorismin välineenä on lisääntynyt viime vuosina. Tavoite on hajottaa yhteisöjä, värvätä sotilaita, ajaa ihmisiä kodeistaan ja edistää ideologiaa, joka heikentää naisten asemaa ja oikeuksia. Somaliassa tämä näkyy erityisen selvästi.

Seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyvät myös Afrikan unionin rauhanturvaajat.

Seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyvät myös Afrikan unionin rauhanturvaajat.

Väkivaltaisen konfliktin lisäksi toistuvat kuivuudet ovat ajaneet lähes kaksi miljoonaa somalialaista maansisäiseen pakolaisuuteen. Pakolaisleirien asukkaista valtaosa on naisia ja lapsia. YK:n väestörahasto UNFPAn tietoon tulleista raiskauksista 75 prosenttia tapahtuu pakolaisleireillä.

Ei oikeusturvaa

Anisa Abdikafar Mohmoud näyttää mustaa kassia. Se on ”dignity kit” eli arvokkuuspakkaus, joka annetaan vaikeassa tilanteessa oleville naisille.

Kassissa on perustarvikkeita, kuten pesuaineita, terveyssiteitä ja matto, joskus myös huivi ja mekko. Osa naisista lähtee kotoaan niin nopeasti, etteivät he ehdi ottaa mukaansa henkilökohtaisia tavaroitaan.

Paluu kotiin voi olla mahdoton.

Garowen sairaalaan tulee kuukaudessa noin 30 seksuaalisen väkivallan uhria.

”Jos nainen joutuu palaamaan kotiin lastensa takia, teemme hänen kanssaan turvasuunnitelman. Minne hän voi mennä turvaan? Onko lähipiirissä ketään, joka voisi suojella häntä?” Mohmoud kertoo.

Seksuaalisen väkivallan yleisyyttä Somaliassa selittää naisten heikko asema. Vuonna 2012 YK:n kehitysohjelma UNDP arvioi, että Somaliassa sukupuolten tasa-arvo oli viidenneksi heikoin maailmassa.

Esimerkiksi avioeroa on vaikea saada, ja vaikka se onnistuisikin, nainen todennäköisesti menettäisi lastensa huoltajuuden miehelleen. Siksi naiset eivät ilmoita avioliitossa tapahtuvasta seksuaalisesta väkivallasta poliisille tai muille viranomaisille.

On todennäköisempää, että poliisi pidättää seksuaalisesta väkivallasta raportoivan naisen kuin tekoon syyllistyneen miehen.

YK-järjestöjen mukaan onkin todennäköisempää, että poliisi pidättää seksuaalisesta väkivallasta raportoivan naisen kuin tekoon syyllistyneen miehen.

Poliisin tietämys seksuaalisesta väkivallasta on heikkoa, mikä myös vähentää naisten halua ilmoittaa seksuaalisesta väkivallasta. Lisäksi tarvittaisiin naispoliiseja, joille naiset voisivat kertoa arkaluonteisista kokemuksistaan.

Tällä hetkellä Somaliassa on vain muutama seksuaalirikoksiin perehtynyt naispoliisi.

Toisaalta Somaliassa ei ole edes toimivaa kansallista lainsäädäntöä eikä oikeusjärjestelmää, jotka puuttuisivat rikollisuuteen, kuten seksuaaliseen väkivaltaan. Osavaltiot toimivat itsenäisesti ja vasta kehittävät lainsäädäntöä sekä oikeus- ja poliisijärjestelmää.

Esimerkiksi Puntmaassa seksuaalirikokset kriminalisoitiin vuonna 2016. Lain mukaan rangaistavia tekoja ovat muiden muassa raiskaus ja seksuaalinen hyväksikäyttö sekä häirintä internetissä ja itsensäpaljastaminen.

Todisteita oikeuteen

Todistusaineiston puuttuminen vaikeuttaa seksuaalirikosten selvittämistä ja oikeuskäsittelyä. Puntmaassa tilanne on hieman parantunut, kun osavaltion ensimmäinen oikeustieteellinen laboratorio avattiin Garowessa viime syyskuussa.

Abdul Kadir työskentelee Puntmaan ensimmäisessä oikeustieteellisessä laboratoriossa.

Nyt esimerkiksi raiskaustapauksissa todisteina voidaan kerätä siemennestettä, verta tai kuituja ja analysoida niistä otettuja dna-näytteitä paikan päällä. Aikaisemmin näytteitä jouduttiin lähettämään analysoitaviksi Etiopiaan, Keniaan tai Etelä-Afrikkaan. Tulosten saaminen kesti kauan, ja pitkä kuljetusmatka saattoi tuhota näytteet.

”Nyt voimme lähettää työntekijämme rikospaikalle keräämään dna-näytteitä. Teemme yhteistyötä myös lähialueen sairaaloiden kanssa”, kertoo laborantti Dahil Ali.

Yksi niistä on Garowen sairaala, jossa Anisa Abdikafar Mohmoud työskentelee.

Sairaalassa raiskatulta tai pahoinpidellyltä naiselta otetaan näyte, joka lähetetään laboratorioon aina, kun se on mahdollista. Usein aikaa on kulunut liian kauan tai potilas on ehtinyt peseytyä.

Vaikeinta on saada seksuaalirikokset oikeuden käsiteltäviksi. Vaikka Puntmaassa laki kieltää seksuaalisen väkivallan, vain muutama tapaus on edennyt oikeuskäsittelyyn.

Väkivallan uhrit kohtaavat rikoksen seuraukset moneen kertaan. Varsinaisen teon jälkeen viranomaisen, kuten poliisin, kohtelu saattaa nöyryyttää, ja lopuksi raiskaus on rikoksena erityisen leimaava. Oikeuskäsittelyt ovat julkisia, eikä niissä suojella uhrin nimettömyyttä.

Tekijä voi hyvittää tekonsa maksamalla uhrin perheelle tai avioitumalla tämän kanssa.

Virallisen oikeusjärjestelmän rinnalla toimii perinneoikeus, jossa klaanin vanhimmat miehet ratkaisevat myös seksuaalirikoksia. Tekijä voi hyvittää tekonsa maksamalla uhrin perheelle tai avioitumalla tämän kanssa.

Garowen sairaalan seksuaalisen väkivallan hoitoyksikkö ei voi viedä rikosta oikeuteen ilman potilaan suostumusta.

”Usein naisen perhe suostuttelee tämän luopumaan rikostutkinnasta, koska raiskaus tuottaa voimakasta häpeää koko perheelle”, Mohmoud sanoo.

Uhrin perhe saattaa myös joutua toimittamaan väkivallan tekijälle ruokaa vankilaan tutkinnan aikana.

”Uhrilta vaaditaan uskomatonta rohkeutta ajaa asiaansa oikeusteitse. Yritämme tukea heitä siinä”, Mohmoud sanoo.

TEKSTI MINTTU-MAARIA PARTANEN

KUVAT JOONAS LEHTIPUU

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.