Suomalaisagentti etsii tulevaisuuden jalkapallotähtiä Afrikassa

Marko Saranlinna kiertää Nigeriaa etsimässä jalkapallolupauksia eurooppalaisille kentille. Hän tietää, että monille nuorille jalkapallo on ainoa tie pois köyhyydestä.

Marko Saranlinna lensi ensimmäisen kerran Nigerian suurimpaan kaupunkiin Lagosiin vuonna 2007. Lento lähti Amsterdamista. Koneessa hänen vieressään istui englantilainen öljymies, joka joi viinaa koko lennon ajan.

”Miksi juot noin paljon”, Saranlinna ihmetteli.

”Pelottaa”, mies vastasi.

Liikemies kertoi, että hänet oli siepattu kahdesti. Samalla hän huolehti, että kai perillä on joku Saranlinnaa vastassa.

Saranlinna, oululainen pelaaja-agentti, vajosi penkissään syvemmälle. Matka Nigeriaan oli päähänpisto. Lagosista Ouluun muuttanut jalkapalloilija Hilary Azodo oli kutsunut hänet kotimaahansa katsomaan paikallisia lahjakkuuksia.

Aiemmin Marko Saranlinna oli matkustanut vain pari kertaa Euroopan ulkopuolelle.

Aiemmin Saranlinna oli matkustanut vain pari kertaa Euroopan ulkopuolelle.

Kentällä Saranlinna sai laukkunsa, ja samalla hänen puhelimestaan sammui akku. Kukaan ei ollut vastassa. Saranlinna hätisteltiin ulos pimeään ihmismassojen keskelle. Etäällä loimottivat nuotiot.

Saranlinna päätti kaksi asiaa. Hän ei enää ikinä matkustaisi Nigeriaan eikä antaisi puhelimen akun loppua ulkomailla.

Viiden minuutin kuluttua Azodo saapui paikalle.

Takaisin Nigeriaan

Ulkona pakkanen kirii kohti 20 astetta, ja taivas Oulun yllä värjäytyy pastellin sävyihin. Marko Saranlinna istuu toimistohuoneessaan, jossa toimii hänen ja Mikko Perälän yhteinen jalkapallon konsulttiyritys TopSpot.

Yritys tuo muiden muassa nigerialaisia ja kamerunilaisia jalkapalloilijoita Pohjoismaihin. Asiakkaita ovat esimerkiksi tanskalainen Aalborg BK ja ruotsalainen Djurgården IF.

Perälä huolehtii yrityksen hallinnosta, ja Saranlinna etsii lahjakkuuksia.

”Vaikka en ole koskaan pelannut jalkapalloa.”

Jääkiekkoa harrastanut Saranlinna päätyi jalkapallon pariin 1990-luvulla, kun tuttava pyysi häntä valmentamaan poikansa joukkuetta.

Myöhemmin Saranlinna toimi oululaisen Tervarit-seuran toimitusjohtajana. Tervareissa pelasi ghanalaisia ja nigerialaisia jalkapalloilijoita, joiden sopimuksia Saranlinna hoiti. Kansainvälinen jalkapallo alkoi kiinnostaa, ja vuonna 2002 Saranlinna hankki pelaaja-agentin lisenssin.

Viiden vuoden kuluttua hän oli matkalla Nigeriaan.

Nyt, yli kahdenkymmenen Nigerian-matkan jälkeen, Saranlinna muistaa ensikerrasta kaaoksen ja räikeän eriarvoisuuden.

”Ajattelin, ettei ikinä enää. Matka järkytti ja pelotti.”

”Ajattelin, ettei ikinä enää. Matka järkytti ja pelotti.”

Mieleen jäivät myös jalkapalloilijoiden taidot ja vahva liikunnallisuus, joita hän näki Hilary Azodon järjestämässä paikallisottelussa Ikejan jalkapallokentällä.

Samalla hän alkoi pohtia, kuinka monta lahjakkuutta mahtuu yhteen ikäluokkaan maassa, jossa tuolloin asui 146 miljoonaa ihmistä.

Yksi tuhannesta

Heti seuraavana vuonna Marko Saranlinna alkoi järjestää Hilary Azodon avustuksella jalkapalloturnauksia Lagosissa. Niihin osallistui edustajia muiden muassa Kuopion Palloseurasta, Vaasan Palloseurasta ja Valkeakosken Hakasta.

Pelejä oli puolentoista viikon ajan jopa kahdeksan päivässä.

Suurin osa pelaajista tuli köyhistä tai keskiluokkaisista perheistä. Kaikilla oli suuria unelmia, ja osalta jo peliin osallistuminen oli vaatinut uhrauksia.

”Joka päivä oli toivoton olo. Tiesin, että vain pari pelaajaa pystyisi pelaamaan jollain tasolla. Lopuille teki mieli sanoa, että lähtekää kouluun, ei teistä tule ammattilaisia”, Saranlinna kertoo.

Keskimäärin yksi tuhannesta pelaajasta oli riittävän hyvä, jotta hänen kanssaan voitiin aloittaa neuvottelut siirtymisestä Pohjoismaihin.

Keskimäärin yksi tuhannesta pelaajasta oli riittävän hyvä, jotta hänen kanssaan voitiin aloittaa neuvottelut siirtymisestä Pohjoismaihin.

Myöhemmin Saranlinna alkoi saada kutsuja Lagosin lisäksi muualle Nigeriaan, kuten Abujaan, Kadunaan, Abaan, Umuahiaan, Calabariin ja Uyoon.

Samalla pelaaja-agentti tutustui Nigerian eliittiin. Niin liikemiehet kuin poliitikotkin halusivat esitellä hänelle jalkapalloilijoita perheestään tai suvustaan.

”Jokaisella on joku, josta on maailmanluokan pelaajaksi.”

Välillä työ tuntuu ongelmalliselta, Saranlinna myöntää.

”Joku voi ajatella, että valkoinen mies tulee ja riistää. Itse en koe niin. Jos on sata köyhää poikaa ja kahdelle avautuu ovi, se on kaksi enemmän kuin nolla.”

Lentoja ei minnekään

Viisi vuotta sitten Marko Saranlinna ja hänen yhteistyökumppaninsa saivat idean tositelevisiosarjasta, jossa kykyjenetsijät kiertäisivät Nigeriassa etsimässä seuraavaa kansainvälistä supertähteä.

Sarja kiinnosti televisiokanavia Nigeriassa ja Etelä-Afrikassa, mutta ne eivät olleet valmiita maksamaan siitä riittävästi kulujen kattamiseksi.

”Sarjan viesti olisi ollut, että jos jalkapalloilijan ura ei näytä todennäköiseltä, nuoren tulisi löytää tiensä takaisin kouluun.”

Saranlinna on havainnut, että mitä parempi pelaaja, sitä vähemmän hän on käynyt koulua. Siitäkin huolimatta jalkapallosta on hänen mielestään Nigerialle enemmän hyötyä kuin haittaa.

”Nuori ei ole köyhä siksi, että hän pelaa jalkapalloa. Se voi olla hänen ainoa tiensä ulkomaille ja pois köyhyydestä.”

”Nuori ei ole köyhä siksi, että hän pelaa jalkapalloa. Se voi olla hänen ainoa tiensä ulkomaille ja pois köyhyydestä.”

Afrikassa miljoonat pojat haluaisivat olla kuin nigerialainen Mikel John Obi, joka on ponnistanut vaatimattomista oloista huippupelaajaksi. Obi siirtyi vastikään Englannin Valioliigassa pelaavasta Chelseasta kiinalaiseen Tianjin TEDAan, jossa hänen kerrotaan ansaitsevan lähes 160 000 euroa viikossa.

Köyhät perheet saattavat kuluttaa kaiken rahansa jalkapallokouluihin, managereihin ja agentteihin, jotta heidän lapsestaan tulisi Obin kaltainen jalkapallotähti.

Unelmaa myös hyväksikäytetään.

”Perheille luvataan, että heidän poikansa viedään 5 000 eurolla Euroopan kentille. Kun rahat on saatu, lupailijat katoavat. On myös ihmiskauppaa”, Saranlinna kertoo.

Tavallinen tarina on, että länsiafrikkalainen pelaajalupaus lennätetään johonkin joukkueeseen Euroopan suurkaupunkiin, kuten Pariisiin. Perillä häntä ei ole kukaan vastassa, ja nuori päätyy myymään Rolex-kopioita Välimeren rannalle.

Euroopan unelmakentät

Marko Saranlinna värvää vain täysi-ikäisiä pelaajia. Paikalliset luottoihmiset selvittävät heidän ikänsä ja taustansa.

Pelaaja ei saisi olla alaikäinen, mutta kaikki haluavat olla nuoria lupauksia. Siksi valtaosa pelaajista ilmoittaa olevansa nuorempia kuin he todellisuudessa ovat.

”Viisi vuotta sitten lähes kaikkien Suomeen tulleiden pelaajien ikä oli jotain muuta kuin se, mitä passiin oli merkitty.”

”Viisi vuotta sitten lähes kaikkien Suomeen tulleiden pelaajien ikä oli jotain muuta kuin se, mitä passiin oli merkitty”, Saranlinna sanoo.

Viime vuosina Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa on ottanut käyttöön entistä tarkempia iänmääritysmenetelmiä, mikä vaikuttaa myös seuratasolla.

Jos pelaajan asiat ovat muutoin kunnossa, Saranlinna auttaa sopimuksen, oleskeluluvan ja lentolippujen järjestämisessä.

Marko Saranlinna on värvännyt Afrikasta noin sata jalkapalloilijaa eri seuroihin.

Lähes kaikille pelaajille matka on ensimmäinen oman kotimaan ulkopuolelle. Kohdemaasta ja palkkatasosta keskustellaan heidän kanssaan huolella. Silti moni kuvittelee pääsevänsä eurooppalaiseen huippuseuraan.

Manchesterin rahakenttien sijaan heitä saattaa odottaa hyytävä Suomi ja joukkue Kemissä tai Iisalmessa.

He eivät saa myöskään autoa, vaan harjoituksiin kuljetaan pyörällä. Kuukausipalkka on yleensä 1 200 euroa, josta pystyy lähettämään kotiin 200 euroa. Lopuilla selviää, jos elää säästeliäästi.

Neuvoja sopeutumiseen

Edessä voi olla sokki. Pelaaja on voinut olla lahjakkuus kotikylän kentällä, mutta pohjoissuomalaisen urheiluhallin tekonurmella hän ei loista.

Marko Saranlinna luettelee syitä: pelaaja ei ole ollut aiemmin ammattimaisessa valmennuksessa, eikä hän tiedä, miten harjoitella, syödä ja levätä oikein. Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, mikään ei ole, Saranlinna sanoo.

”Kahdeksantoistavuotias pelaaja tulee Suomeen takamatkalta. Hänellä on lahjakkuutta, mutta kaikki muu on outoa.”

”Kahdeksantoistavuotias pelaaja tulee Suomeen takamatkalta. Hänellä on lahjakkuutta, mutta kaikki muu on outoa.”

Pelitaktiikkaa on opeteltu vain vähän, mikä on ongelma, sillä eurooppalaisissa joukkueissa korostuu demokraattinen joukkuepelaaminen, toisin kuin Nigeriassa.

Saranlinna on pohtinut ongelmaa koko uransa ajan, ja nyt hän uskoo keksineensä ratkaisun. TopSpot ja oululainen jalkapalloseura JS Hercules ovat perustaneet pelaajakiihdyttämön, Player Accelatorin. Se auttaa pelaajia sopeutumaan ja kohtaamaan ammattilaisuran vaatimukset.

”Eurooppalaisissa seuroissa ei ole resursseja eikä välttämättä haluja opettaa pelaajille perusasioita.”

Valmennuksen maksaa pelaajan kotiseura, manageri tai tuleva eurooppalainen seura. Pelaaja aloittaa verkko-opinnot kotimaassaan, ja hän saa harjoitteluohjelman. Oulussa koulutus kestää 1–3 kuukautta, jolloin jalkapallon lisäksi opitaan fyysistä harjoittelua, ravitsemusta ja eurooppalaisia tapoja kentällä ja sen ulkopuolella.

Kymmenen ensimmäistä länsiafrikkalaista pelaajaa saapuu Ouluun huhtikuussa.

Tähti lipesi käsistä

Marko Saranlinna on värvännyt Afrikasta noin sata pelaajaa eri seuroille. Yksi heistä on vuonna 2015 Veikkausliigan parhaaksi puolustajaksi valittu Faith Friday Obilor. Tuolloin hän pelasi Rovaniemen Palloseurassa, nykyisin Helsingin Jalkapalloklubissa.

Jonain päivänä juuri Marko Saranlinna auttaa seuraavan tähtipelaajan Euroopan kentille.

Kykyjenetsijä ei työllään rikastu, mutta häntä kannustaa sama haave kuin muitakin pelaaja-agentteja. Jonain päivänä juuri hän auttaa seuraavan tähtipelaajan Euroopan kentille.

Kerran se oli jo lähellä.

Vuonna 2014 Umuahiassa laitakaupungin kentällä Saranlinna kiinnitti huomionsa 15-vuotiaaseen poikaan, joka yhdellä pallon kosketuksella osasi muuttaa pelin kulun.

”Hänessä oli jotain poikkeuksellista.”

Poika oli alaikäinen, joten Saranlinna ei voinut häntä värvätä.

Lahjakkuus ei jäänyt kuitenkaan huomaamatta. Vuonna 2015 Nigeria voitti alle 17-vuotiaiden maailmanmestaruuden ja Kelechi Nwakalille myönnettiin parhaan pelaajan kultainen pallo.

Kun Nwakali täytti 18 vuotta, englantilainen Arsenal osti hänet joukkueeseensa.

Neljä vuotta sitten Saranlinnaa harmitti, mutta usko vahvistui. Vielä hän löytäisi seuraavan Afrikan tähden.

”Ihan varmasti. Pelaajia on paljon, joten jo todennäköisyyksienkin perusteella se onnistuu”, Saranlinna sanoo.

MARKO SARANLINNA

IKÄ: 47

KOULUTUS: Taloustieteen opintoja oulun yliopistossa. opiskelee yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa.

TYÖ: Jalkapallon konsulttiyritys topspotin toinen perustaja ja kykyjenetsijä

PERHE: Vaimo ja kaksi kouluikäistä tytärtä

HARRASTUKSET: Golf, kuntosaliharjoittelu, hiihto, teatteri ja lukeminen

TEKSTI JENNI RÄINÄ

KUVAT VESA RANTA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Maaliskuu 1/2018