Kirjat: Tukea muutosjohtajille

Kehitys ei ole numeroita ja tuloksia vaan sekava todellisuus. Muutoksessa on tuettava altavastaajia, jotka osaavat toimia omassa todellisuudessaan.

PABLO YANGUAS. Why We Lie About Aid. Development and the Messy Politics of Change. Zed Books, 2018.

Liian usein keskustelu kehitysyhteistyöstä kytkeytyy rahaan – ja vain rahaan, toteaa espanjalainen kehitystutkija Pablo Yanguas kirjassaan Why We Lie About Aid.

Rahasta on myös kyse, kun kehitysyhteistyöltä vaaditaan nopeita ja näkyviä tuloksia. Jos näin ei tapahdu, kehitysyhteistyö on helppo tuomita verorahojen haaskuuksi.

Yanguasin mukaan rahapuhe on johtanut siihen, että kehitysyhteistyövaroja ohjataan entistä useammin hankkeisiin, joiden tulokset voidaan muuntaa numeroiksi. Onkin helpompaa laskea rokotteita kuin arvioida rauhantyötä, jolla vastikään rokotetut lapset säästyisivät sodalta, hän kirjoittaa.

Rahan ja tulosten sijaan kehitysyhteistyössä pitäisi puhua kehityksestä ja sen tavoitteista, Yanguas toteaa. Hänelle kehitys on yhteiskunnan virallisten ja epävirallisten instituutioiden muutosta. Tavoite voi olla siirtymä vanhoista järjestelmistä, säännöistä ja tavoista uusiin.

Muutoksessa on aina voittajia ja häviäjiä. Usein vallanpitäjät hyötyvät nykyisestä järjestelmästä ja siksi vastustavat muutosta.

Yanguas muistuttaa, että muutoksessa on aina voittajia ja häviäjiä. Usein vallanpitäjät hyötyvät nykyisestä järjestelmästä ja siksi vastustavat muutosta. Erityisen hankalaa on luopua epävirallisista instituutioista, kuten lahjonnasta, sukulaisten suosimisesta ja miesvallasta.

Kehitysyhteistyössä ongelma on usein se, että muutokseen pyritään vallanpitäjien kanssa, jotka eivät sitä itse halua. Muutos voi olla näennäinen tai sitä ei tapahdu lainkaan.

Yanguas toki ymmärtää, että jo paikallinen lainsäädäntö edellyttää yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Kirjassaan Yanguas kuvaa korruption vastaisia toimia Sierra Leonessa ja Liberiassa, joissa Britannia ja kansainvälinen yhteisö yrittivät 2000-luvun alussa kitkeä lahjontaa valtionhallinnossa ja luoda järjestelmiä syyllisten rankaisemiseksi.

Epäonnistumiset olivat mittavia, mutta myös onnistumisia tapahtui. Vuosia kestäneiden hankkeiden aikana Sierra Leonessa ja Liberiassa toimi yksittäisiä virkamiehiä, jotka rohkenivat haastaa vallanpitäjät ja vaatia heitä vastuuseen väärinkäytöksistä. He luottivat ajatukseen oikeusvaltiosta ja mahdollisuuteen sen toteutumisesta, Yanguas kuvaa.

Yanguas muistuttaa, että vallitsevien järjestelmien haastajat tarvitsevat ulkopuolista tukea. He ovat yhteisöissään altavastaajia vailla taloudellisia resursseja ja verkostoja. He tuntevat kuitenkin todellisuuden ja osaavat siinä toimia.

”Kehitys ei ole numeroita ja tuloksia vaan varsin sekava todellisuus. Arvaamattomassa toimintaympäristössä perinteiset riskianalyysit eivät toimi”, Yanguas toteaa.

TEKSTI TIINA KIRKAS