Lukutaitopelillä on vielä pitkä matka afrikkalaisiin luokkahuoneisiin

Suomalaisella Ekapelillä sambialaiset lapset oppisivat lukutaidon alkeet viidessä tunnissa. Menee kuitenkin vuosia ennen kuin peliä pelataan paikallisilla kielillä.

Sambiassa lapset aloittavat koulunsa kielellä, jota he puhuvat kotonaan tai muuten kuulevat ympäristössään. Silti he eivät opi lukemaan. Professori Heikki Lyytisen tuoreessa tutkimuksessa lähes yksikään toisluokkalainen lapsi ei onnistunut kokeissa, joissa mitattiin alkeislukutaitoa omassa äidinkielessä.

Lyytinen on jäänyt eläkkeelle Jyväskylän yliopistosta mutta tutkii yhä lasten lukutaitoa YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon professorina.

”Lasten opettajat eivät osaa kunnolla lukea eivätkä siten opettaa äidinkieltään. He ovat itse oppineet lukemaan englanniksi ja yrittävät nyt opettaa lapsille lukutaitoa toistamalla englannin kielen kirjainten nimiä.”

”Lasten opettajat eivät osaa kunnolla lukea eivätkä siten opettaa äidinkieltään. He ovat itse oppineet lukemaan englanniksi ja yrittävät nyt opettaa lapsille lukutaitoa toistamalla englannin kielen kirjainten nimiä.”

Ongelmana on, että englannin kielessä kirjaimet eivät äänny johdonmukaisesti, kuten suomen kielessä tai afrikkalaisissa kielissä. Niissä yhtä kirjainta vastaa yksi äänne ja päinvastoin.

Lukemaan oppii, kun osaa tunnistaa kirjainten edustamat äänteet ja ymmärtää yhdistää äänteet sanoiksi kirjainten osoittamassa järjestyksessä, Lyytinen sanoo.

”Suomessa lapset oppivat lukemaan nopeasti, koska he näkevät ympärillään kirjaimia, kiinnostuvat niistä ja oivaltavat, miten sanat muodostuvat. Heille myös luetaan ääneen. Afrikassa lapset elävät toisessa todellisuudessa.”

Viisikin tuntia riittää

Heikki Lyytisen mielestä sambialaiset lapset hyötyisivät lukutaitopelistä, joka Suomessa tunnetaan Ekapelinä ja maailmalla GraphoGamena.

Tyttö pelaa Ekapeliä Bagamoyossa Tansaniassa vuonna 2013.

Peli asennetaan tietokoneelle, tabletille tai älypuhelimelle. Lapset noukkivat laitteen näytöltä kirjaimia, jotka vastaavat heidän kuulemiaan äänteitä.

Opettaja voi seurata lasten pelaamista ja heidän kehitystään omalta laitteeltaan. Samalla hän voi puuttua lasten lukutaidon ongelmiin yksilöllisesti.

”Lasten on kuitenkin parasta pelata peliä kotona, jossa on rauhallisempaa kuin koulussa. Usein riittää, että lapsi pelaa GraphoGamea yhteensä viisi tuntia vartin pätkissä muutaman kerran päivässä”, Lyytinen sanoo.

Sambiassa sähköä ja verkkoyhteyksiä ei riitä joka kylään, mutta varsin monessa perheessä on jo edullinen älypuhelin.

”Afrikan maaseudulla myös vanhemmat ovat innostuneet pelaamaan ja opettelemaan lukutaidon perusteita lastensa opastuksella”, Lyytinen sanoo.

Rahoittaja yhä haussa

Ekapeli on kehitetty 2000-luvun alussa osana luku- ja kirjoitusvaikeuksien tutkimusta Jyväskylän yliopistossa ja Niilo Mäki Instituutissa. Suomessa sitä pelataan suomen ja ruotsin kielellä, maailmalla muiden muassa brittienglannin, ranskan ja portugalin kielillä.

Jokainen kieliversio pohjaa laajaan tieteelliseen näyttöön siitä, että peli toimii kyseisessä kieli- ja kulttuuriympäristössä. Esimerkiksi englanninkielisessä pelissä äänteet vastaavat kolmen neljän kirjaimen yksikköä, jonka tunnistaminen opettaa lapselle lukutaidon alkeet.

Peliä myös kehitetään jatkuvasti pelaajilta kerätyn tutkimustiedon perusteella.

Parhaillaan GraphoGamea testataan esimerkiksi swahilin kielellä Keniassa ja Tansaniassa.

Parhaillaan GraphoGamea testataan esimerkiksi swahilin kielellä Keniassa ja Tansaniassa. Sambiassa taas työstetään versiota, jossa äänteet, tavut ja lainasanat ovat lähes yhteisiä maan kuudelle yleisimmin puhutulle bantukielelle.

Heikki Lyytinen toivoo, että peli on valmis opetuskäyttöön parin vuoden kuluttua.

GraphoGamen kaupallisesta jakelusta vastaa samanniminen yhtiö, joka on osa suomalaista koulutusteknologiayritystä Learning Intelligence Groupia. Se on sitoutunut jakamaan GraphoGamea maksutta lapsille köyhissä maissa, kuten Sambiassa.

”Tällä hetkellä etsimme yhteistyökumppaneita ja rakennamme toimivaa rahoitusmallia”, GraphoGamen perustaja Mervi Palander kertoo.

Se vie aikaa.

Rahoittajia voisivat olla valtion ja kuntien lisäksi kansainväliset järjestöt. Palanderilla on hyviä kokemuksia myös teleoperaattoreista ja yrityksistä, jotka osana yhteiskuntavastuuohjelmaansa kustantavat GraphoGameja lapsille.

”Yritykset saavat näkyvyyttä ja todennettua tietoa siitä, kuinka moni lapsi on heidän tuellaan oppinut lukemaan.”

Rahoittajia tarvitaan, jotta köyhissäkin maissa olisi asiantuntijoita tukemassa pelin käyttöä.

Rahoittajia tarvitaan, jotta köyhissäkin maissa olisi asiantuntijoita tukemassa pelin käyttöä. Kaikilla lapsilla ei ole myöskään älypuhelinta käytössään eikä kouluissa tietokoneita tai tabletteja. Niiden hankinta maksaa, samoin sähkö- ja verkkoyhteyksien rakentaminen.

Palander myöntää, että Afrikan markkinoilla on aluksi helpointa edetä suurten eurooppalaisten kielten peliversioilla.

”Jotta paikallisilla kielillä voidaan kehittää pelejä, tarvitaan rahoituksen lisäksi tutkijayhteisö, joka tuntee kieliympäristön ja osaa kehittää peliä lasten tarpeisiin.”

Englanninkielistä GraphoGamea testataan Kenian ja Tansanian lisäksi Etelä-Afrikassa, ranskankielistä Senegalissa ja Norsunluurannikolla. Angolassa ja Mosambikissa neuvotellaan mahdollisuudesta testata kouluissa portugalinkielistä GraphoGamea.

TEKSTI TIINA KIRKAS

KUVA JUHA-MATTI LATVALA

Toukokuu 2/2018