Suomalaisnainen rakentaa rauhaa maailmalla

Kriisinhallintakeskuksen uusi johtaja Kirsi Henriksson tottui Irakissa heräämään kapinallisten rakettituleen. Silti hän pitää siviilikriisinhallintaa harmaana puurtamisena.

Elettiin vuotta 1986, ja lukioikäisellä Kirsi Henrikssonilla oli päämäärä: uusikaupunkilaisen työläisperheen arjesta piti päästä maailmalle. Hän haki opiskelemaan arkeologiaa Helsingin yliopistoon mutta ei päässyt sisään.

”Onneksi. Sen sijaan päätin oppia ranskan kielen kunnolla ja lähdin au pairiksi Ranskaan.”

Pian Henriksson löysi itsensä Lyonista 1700-luvun kartanosta valmistamassa illallista au pair -perheensä herttuatarisoäidille. Kaksi ranskalaistyttöä auttoi häntä kuorimaan perunoita 25 hengen illallista varten.

”Ilmeisesti herttuatar koki huonoa omatuntoa siitä, että minun piti osallistua ruoanlaittoon. Illallisen jälkeen hän kutsui minut digestiiville keskustelemaan vieraiden kanssa.”

Monipolviset keskustelut historiasta ja politiikasta kannattivat, sillä ranskan kielen taito alkoi johdattaa Henrikssonin uraa.

Kuopiosta maailmalle

Kirsi Henriksson istuu karussa työhuoneessaan. Pari päivää aiemmin hän on lentänyt Länsi-Afrikan Nigeristä huhtikuisen sumuiseen Kuopioon Kriisinhallintakeskuksen uudeksi johtajaksi.

Työhuoneessa on esillä muistoja edellisestä työstä Euroopan unionin siviilikriisinhallintaoperaation päällikkönä Nigerissä: alaisen lahjoittama puinen rasia, valokuva Agadezin moskeijasta ja kehystetty lehtileike, jossa Henriksson vastaanottaa ansiomerkin Nigerin pääministeriltä.

Kriisinhallintakeskuksen tehtävänä on kouluttaa ja palkata asiantuntijoita kansainvälisiin siviilikriisinhallinnan tehtäviin. Vuosittain suomalaisia lähtee maailmalle noin 120, joista kolmannes EU:n operaatioihin.

Tyypillisesti lähtijät ovat poliiseja ja rajavartijoita, mutta nykyään yhä useammin myös muiden alojen osaajia. Heidän työnään on lisätä konfliktista toipuvan maan turvallisuutta esimerkiksi kouluttamalla virkamiehiä, poliiseja ja oikeuslaitoksen työntekijöitä.

”Siviilikriisinhallinta on turvallisuuden harmaata puurtamista.”

”Siviilikriisinhallinta on turvallisuuden harmaata puurtamista”, Henriksson sanoo.

Kriisinhallintakeskus toimii sisäministeriön alaisuudessa. Rahat operaatioihin myöntää ulkoministeriö, joka myös päättää niihin osallistumisesta. Lisäksi keskus tekee tiivistä yhteistyötä järjestöjen, ulkomaisten asiantuntijoiden ja Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen Fincentin kanssa.

Irakista Libyaan

Ranskassa vietettyjen vuosien jälkeen Kirsi Henriksson pääsi Tampereen yliopistoon opiskelemaan yleistä historiaa, kansainvälistä politiikkaa ja ranskaa.

Valmistumisensa jälkeen hän ryhtyi tutkijaksi ja perehtyi erityisesti Pohjois-Afrikan tilanteeseen ja Ranskan suhteisiin entisiin siirtomaihinsa.

Kymmenen vuotta vierähti muun muassa Rauhan ja konfliktintutkimuskeskuksessa.

Vuonna 2006 Henriksson koki neljänkympin kriisin. Kuopioon oltiin perustamassa Kriisinhallintakeskusta, jonne hän päätti hakea töihin.

”Halusin tehdä rauhaa, en vain tutkia sitä.”

”Halusin tehdä rauhaa, en vain tutkia sitä.”

Henriksson aloitti Kriisinhallintakeskuksessa tutkijana, mutta parissa vuodessa hän yleni keskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtajaksi.

Eniten hän kaipasi rauhanrakentamisen kenttätyöhön.

Kirsi Henriksson johtaa Kriisinhallintakeskusta Kuopiossa.

Mahdollisuus avautui Irakissa vuonna 2010. Maa oli sodassa, mutta Henriksson tunsi olevansa kotonaan. Aamuisin hän heräsi, kun hallitusta vastustavat kapinalliset ampuivat ensimmäiset raketit kansainväliselle alueelle, jossa sijaitsivat länsimaiden suurlähetystöt.

Henrikssonin tehtävä oli arvioida, miten EU:n siviilikriisinhallintaoperaatio EUJUST-LEX oli onnistunut kouluttamaan irakilaisia poliiseja.

Liikkuminen onnistui vain luotiliivit päällä, kolmen auton turvasaattueessa.

”Irakissa länsimaiset sotilaat olivat läsnä kaikkialla. Tiesimme, että vaikeassa paikassa saisimme suojaa amerikkalaisilta sotilailta.”

Sotilaat turvasivat näkyvyydellään siviilikriisinhallinnan työskentelymahdollisuuksia, mutta muutoin yhteistyölle oli määritelty ehdoton raja. Koska siviilikriisinhallintaa rahoitetaan julkisista kehitysyhteistyövaroista, virallinen yhteistyö sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden kanssa ei ollut sallittua.

Henrikssonin mielestä käytännön arkityötä olisi kuitenkin helpottanut, jos kriisinhallinnan osapuolet olisivat voineet hyödyntää esimerkiksi toistensa ajoneuvoja tai tarvikkeita.

Turvallisuustilanne oli täysin toinen Libyassa, jossa Henriksson kehitti ja arvioi EU:n siviilikriisinhallintaa vuonna 2013. Maassa ei ollut länsimaiden sotilaita mutta sitäkin enemmän aseistettuja nuoria miehiä huumepäissään. Kauppamatka saattoi koska tahansa päättyä sieppaukseen.

Kesällä 2014 operaatio siirrettiin turvallisuussyistä naapurimaahan Tunisiaan. Pian Libyan tilanne äityi edelleen jatkuvaksi sisällissodaksi.

”Harmittaa, että työ jäi kesken. Maassa olisi ollut niin paljon tehtävää”, Henriksson sanoo.

Malista Nigeriin

Vuonna 2015 Eurooppaan saapui ennätyksellisen paljon siirtolaisia. Länsi-Afrikassa tulijoiden reitti kulki Nigerin kautta. Solmukohta oli maan keskiosissa Agadezissa, josta siirtolaiset jatkoivat Libyan rajalle ja edelleen kohti Eurooppaa.

EU halusi katkaista siirtolaisten matkareitin ja perusti Agadeziin kenttätoimiston siviilikriisinhallintaoperaatiota varten. Tavoitteena oli torjua siirtolaisuuden lisäksi terrorismia ja ehkäistä Libyan kaaoksen leviäminen rajan yli Nigeriin.

Operaation johtajaksi valittiin Kirsi Henriksson, joka oli jo päättänyt palata Suomeen Malista, jossa hän oli työskennellyt EU:n siviilikriisinhallintaoperaation varapäällikkönä vuodesta 2014.

Henrikssonista tuli ”madame chef”, jonka johtamasta operaatiosta muodostui alueen kiintopiste. Aiemmin siellä toimi vain Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM.

”Päämajamme neuvottelupöydän ympärillä istuivat IOM:n, YK:n pakolaisjärjestön, EU-delegaation ja Lääkärit ilman rajoja -järjestön edustajat. Pystyimme jakamaan tietoa ja suunnittelemaan toimintaa. Viisi vuotta aiemmin se ei olisi ollut mahdollista.”

Nigerin operaatio on esimerkki eri toimijoiden hyvin sujuneesta yhteistyöstä.

Henrikssonin mielestä Nigerin operaatio on esimerkki eri toimijoiden hyvin sujuneesta yhteistyöstä.

Myös EU:lle Nigerin operaatio oli menestys, sillä muuttoliike Nigerin kautta saatiin loppumaan. Siihen vaikutti kolme tekijää.

Ensinnäkin Nigerin valtiojohto päätti ottaa kiinni ja palauttaa kotimaihinsa kaikki Agadezista Libyaan matkanneet ulkomaalaiset siitäkin huolimatta, että Länsi-Afrikan talousalueella ihmiset saavat liikkua vapaasti.

Toiseksi EU lupasi rahoittaa mittavia kehitysyhteistyöhankkeita Nigerissä, jos se suostuu torjumaan siirtolaisten kauttakulkua. Viime vuoden loppuun mennessä EU oli myöntänyt Nigerille lähes 230 miljoonaa euroa, joilla on hallittu muuttoliikettä ja kehitetty ihmissalakuljetukselle vaihtoehtoisia elinkeinoja.

Myös poliisit ja virkamiehet puuttuivat ihmissalakuljettajien toimintaan. Samalla ne saivat resursseja islamistisen äärijärjestön Boko Haramin vastaiseen taisteluun.

Kolmantena syynä muuttoliikkeen vähenemiselle oli yhdysvaltalaisen uutiskanavan CNN:n vuonna 2017 esittämä juttusarja, joka kertoi libyalaisten orjuuttamista siirtolaisista.

”Olimme kuulleet huhuja jo aiemmin. Tarinat olivat kauheita. Orjia säilöttiin autioituneeseen eläintarhaan. Orjuuden trauma on syvällä afrikkalaisissa, joten asia sai laajasti huomiota”, Henriksson kertoo.

Kirsi Henriksson on huomannut, että kriisit ovat monimutkaistuneet.

Myöhemmin Länsi-Afrikan maat alkoivat pelastaa kansalaisiaan Libyasta.

Henriksson on huomannut, että konfliktit ovat monimutkaistuneet. Enää ei ole selkeää sotavaihetta, jonka jälkeen solmitaan rauha ja aloitetaan jälleenrakennustyö.

Sen sijaan on alati vaihtuvia aseellisia ryhmittymiä, valtion sotajoukkoja ja terroristeja.

Henrikssonin mukaan pelkällä siviilikriisinhallinnalla ei turvata rauhaa uudessa tilanteessa. Jokaista toimijaa tarvitaan.

”Ongelma on, että esimerkiksi kehitysyhteistyö on hidasta verrattuna siviilikriisinhallintaan. Apu ei aina ole myöskään sitä, mitä paikalliset toivovat.”

Esimerkiksi Nigerin kehitysyhteistyöhankkeissa ammattikoulutusta tarjottiin aluksi vain siirtolaisille, mikä suututti paikalliset asukkaat. Kiista loppui vasta, kun hyöty jakaantui tasaisesti siirtolaisille, paikallisille ja myös eri etnisille ryhmille.

Takaisin Ranskaan

Ranska ja ranskan kieli ovat muovanneet Kirsi Henrikssonin työuraa ja elämää teini-ikäisestä lähtien. Ensin kieli avasi tutkijauran yliopistolla, sen jälkeen mahdollisuuden ulkomaankomennuksiin.

Henrikssonilla on myös henkilökohtainen suhde Ranskaan. Hänen toinen kotinsa sijaitsee Etelä-Ranskan Aix-en-Provencessa, jonne hän voi paeta katsomaan sinistä taivasta ja hengittämään. Olemaan niin, ettei kukaan tunne.

”Avaan aamulla parvekkeeni oven keskiaikaisessa keskustassa ja näen 40 ravintolaa. Käyn hakemassa aamupalaksi tuoreita hedelmiä ja croissantteja. Sen verran ranskalainen minusta on tullut.”

Kakkoskodissa on mahdollista keskittyä kirjoittamiseen. Yliopistovuosilta jäi kesken väitöskirja, joka käsittelee Ranskan ja Algerian suhteita.

”Minun on saatava väitöskirjani vihdoin valmiiksi, sillä olen saanut siihen niin paljon tukea. Onneksi minun tarvitsee kirjoittaa uudestaan vain johdanto, sillä historian tulkintani ei ole muuttunut”, Henriksson sanoo.

KIRSI HENRIKSSON

IKÄ: 51

KOULUTUS: Filosofian maisteri Tampereen yliopistosta pääaineina yleinen historia, kansainvälinen politiikka ja ranskan kieli

TYÖ: Kriisinhallintakeskuksen johtaja

PERHE: Entisen puolison lapset ja lapsenlapset

HARRASTUKSET: Avantouinti ja ruoanlaitto

TEKSTI MINTTU-MAARIA PARTANEN KUVAT LIISA TAKALA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Toukokuu 2/2018