Afrikan harvat miljardöörit

Johtuuko Afrikan hidas talouskehitys siitä, että manner on köyhä vai siitä, että siellä on liian vähän rikkaita? Taloustieteilijät vastaavat harvinaisten miljardöörien mysteeriin.

Jos uneksii elämästä miljardöörinä, Afrikka on maailman mantereista vaikein paikka aloittaa. Arvostetun Forbes-talouslehden tuoreessa listauksessa on vain 23 afrikkalaista miljardööriä.

Se on vähän, kun mantereella asuu kuitenkin yli 1,2 miljardia ihmistä. Esimerkiksi Kiinassa on lähes yhtä monta asukasta mutta miljardöörejä yli 400. Kiinassa myös elintaso on kohonnut nopeasti, Afrikassa taas ei, vaikka monessa maassa talous on kasvanut huimasti. Afrikan keskiluokkakin on vielä pieni.

Raha synnyttää rahaa. Kun pääomaa ei ole, tehokasta yritystoimintaakaan ei synny. Kasvaako Afrikan talous hitaasti siksi, että varakkaita ihmisiä on liian vähän?

Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Pohjola ei usko selitykseen.

”Talouskasvu ei synny miljardööreistä, vaan miljardöörit syntyvät talouskasvusta. Talouskasvu taas syntyy uusista ideoista.”

”Talouskasvu ei synny miljardööreistä, vaan miljardöörit syntyvät talouskasvusta. Talouskasvu taas syntyy uusista ideoista.”

Kiinassa ovat syntyneet esimerkiksi Alibaba-verkkokauppa ja verkkoyhtiö Tencent. Innovatiivisuus ja aktiivisuus uusilla digitalisaatioon perustuvilla toimialaloilla ovat tehneet pioneereista rikkaita.

Osa Afrikan miljardööreistä on luonut varallisuutensa itse, osa perinyt omaisuutensa. Enimmäkseen heidän rikkautensa pohjaavat sementtiin, luonnonvaroihin ja maatalouteen.

”Ne eivät ole aloja, joilla luodaan kovin paljon mitään uutta”, Jukka Pirttilä sanoo.

Hän toimii taloustieteen professorina Tampereen yliopistossa ja tutkijana UNU-WIDERissä, YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimusinstituutissa.

Öljy- ja kaivosyhtiöt myös työllistävät vain vähän suhteessa niiden kokoon ja liikevaihtoon.

Harvojen oikeudet haittaavat talouskasvua

Ehkä afrikkalaisten ei kuitenkaan kannata surra sijoitustaan miljardöörilistan loppupäässä.

”Mikään ei puhu sen puolesta, että eriarvoistuminen loisi lisää talouskasvua”, Jukka Pirttilä sanoo.

”Miljardöörit voivat olla jopa haitaksi talouskasvulle, kuten oligarkit Venäjällä osoittavat.”

”Miljardöörit voivat olla jopa haitaksi talouskasvulle, kuten oligarkit Venäjällä osoittavat. Talouden kehittymistä haittaavat ne, jotka ovat hankkineet omaisuutensa monopoli- ja erityisoikeuksilla”, Matti Pohjola lisää.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n mukaan yksikään Afrikan miljardööri ei ole rikastunut tietotekniikka- ja innovaatiosektorilla, jolla taas on vaurastunut joka viides kehittyneiden maiden miljardööri.

Afrikan rikkaiden taseessa korostuvat maatalous ja säädellyt toimialat. Usein raha on myös liikkunut perheessä tavalla tai toisella.

”Jos on itse luonut uutta ja synnyttänyt lisäarvoa, hyödyttää mitä luultavammin koko yhteisöä. Näin ei välttämättä tapahdu, jos varallisuus perustuu yhteisten varojen kahmintaan”, Pirttilä tiivistää.

Tarvitaan erikokoisia yrityksiä

Riippumatta siitä, onko miljardööreistä haittaa vai hyötyä, Afrikan talousalueella ei ole liikaa yksityistä pääomaa. Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos McKinsey arvioi, että Afrikassa on vain nelisensataa yritystä, joiden liikevaihto ylittää miljardi Yhdysvaltain dollaria.

Suomessa vastaavia yrityksiä on viitisenkymmentä.

”Afrikassa isoja yrityksiä on vähän, koska paikalliset markkinat ovat pieniä ja valtaosa maista on köyhiä. Jos Afrikkaan halutaan lisää suuryrityksiä ja miljardöörejä, mantereen on vaurastuttava ja luotava nykyistä suurempia ja houkuttavampia markkina-alueita. Se edellyttää sisäistä yhdentymistä”, sanoo johtaja Charles Kelly yhdysvaltalaisesta Centre for Global Development -ajatushautomosta.

Suuria yrityksiä tarvitaan, koska ne tuovat valtiolle verotuloja.

Suuria yrityksiä tarvitaan, koska ne tuovat valtiolle verotuloja. Toisaalta ne ovat tehokkaita verosuunnittelijoita.

Jukka Pirttilä huomauttaa, että tutkimusnäyttö ei yksiselitteisesti puolla nimenomaan suurten yhtiöiden välttämättömyyttä Afrikassa.

”Sen sijaan Afrikassa tarvitaan kaikenkokoisia, myös vahvoja keskisuuria, yrityksiä taloutta vahvistamaan.”

Lisäksi tarvitaan suurta kokoonpanoteollisuutta, joka tarjoaa työpaikkoja ja siten vaurastumisen mahdollisuuksia tavallisille ihmisille.

Se tosin voi olla jo myöhäistä, kun digitalisaatio, kuten 3D-tulostus ja automaatio, huolehtii matalan jalostusasteen teollisuustöistä.

Alkutuotanto ei riitä

Tämä ei ole koko totuus, sillä perustarpeista huolehtimisessakin on bisnesmahdollisuuksia.

Esimerkki Länsi-Afrikassa Sierra Leone tuo riisistään 95 prosenttia ulkomailta, vaikka maassa on ihanteelliset riisintuotanto-olosuhteet.

Kasvattamisen lisäksi riisiä pitäisi kyetä jauhamaan ja pakkaamaan eli jalostamaan tuotteiksi, joista synty lisäarvoa ja työpaikkoja, muistuttaa Paul Collier, yksi maailman johtavista kehitystaloustutkijoista, Development Finance -julkaisussa.

”Riippuvaisuus tuontiriisistä on vaarallinen strategia. Kun riisinhinta nousee ja laskee, Sierra Leonen kyky ostaa riisiä muuttuu vastaavasti.”

Sierra Leone voisi olla lähes mikä tahansa Afrikan maa, ja riisi mikä tahansa laajasti tuotettu perushyödyke.

Collierin mukaan ongelmasta eli matalasta jalostusasteesta päästään eroon yksityissektorin investoinneilla. Samalla kehitysrahoituslaitoksilla on oltava lupa tehdä tappiota. Näin ne uskaltaisivat tukea nykyistä riskialttiimpia kehityshankkeita haastavissa paikoissa.

Miljardeja diasporalta

Myös Jukka Pirttilän mielestä Afrikan talous kaipaa kipeästi ulkomaisia sijoituksia. Tutkimusten mukaan ulkomainen yritys tietyllä alalla kasvattaa koko sektorin tuottavuutta. Se luo kilpailua, ja uudet toimintatavat leviävät uusiin yrityksiin työntekijäkierron seurauksena.

”Afrikan suurin ongelma on puutteellinen infrastruktuuri.”

”Afrikan suurin ongelma on puutteellinen infrastruktuuri, mikä karkottaa sijoittajia. Valtioiden pitäisi itse huolehtia infrastruktuuristaan, mutta kehitystä voitaisiin vauhdittaa jyvittämällä nykyistä enemmän kehitysyhteistyövaroja alan hankkeisiin”, Pirttilä sanoo.

Charles Kelly muistuttaa myös yksityisestä talousavusta. Kun vauraisiin maihin vastaanotetaan afrikkalaisia siirtolaisia, he lähettävät rahaa kotiin. Vuonna 2016 siirtolaiset lähettivät Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan hieman yli 28 miljardia euroa.

Samalla on tarkistettava tukia, joita esimerkiksi Euroopan unioni maksaa viljelijöilleen. Ne vääristävät kilpailua ja haittaavat afrikkalaisten maataloustuotteiden pääsyä markkinoille, Kelly sanoo.

”Länsimaat voivat tukea Afrikan kehitystä avaamalla markkinoitaan mantereen yrityksille tullivapaasti. Niiden rahalaitokset voivat myös tarjota tuotantotukia ja -takuita.”

TEKSTI JUHO PAAVOLA KUVITUS OLLI ÖSTERBERG

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja valokuvaaja.

Toukokuu 2/2018