Poika haki vettä Kandaharin maakunnassa Afganistanissa viime tammikuussa.

Vanha resepti ei tepsi pakkomuuttoon

Humanitaarinen apu tulisi nivoa nykyistä johdonmukaisemmin Suomen kehityspolitiikkaan, linjaa tuore arviointiraportti.

Uutislähetys pakolaisleiriltä. Näemme avustustyöntekijöitä, jotka tuovat ruokaa, huopia ja lääkkeitä sodan jaloista paenneille ihmisille.

Hätä on todellinen, mutta uutiskuvat avaavat vain kapean näkymän pakolaisuuden syihin ja seurauksiin.

Maailmassa oli arviolta 68,5 miljoonaa pakolaista vuonna 2017. Enemmistö heistä elää kaupungeissa, monet maan sisäisinä pakolaisina. Tulevaisuudessa sään ääri-ilmiöt ajavat yhä useamman pois kotiseudultaan.

Suomen kehityspolitiikka ei heijastele riittävästi pakkomuuton nykytodellisuutta, linjaa aihetta käsittelevä tuore arviointiraportti.

Suomen kehityspolitiikka ei heijastele riittävästi pakkomuuton nykytodellisuutta, linjaa aihetta käsittelevä tuore arviointiraportti. Humanitaarinen apu tulisi nivoa johdonmukaisemmin osaksi kehitystavoitteita ja kehityspolitiikan suunnittelua, raportti painottaa.

”Samalla tulisi huomioida ihmisoikeudet entistä paremmin”, sanoo Oxfordin yliopiston emeritusprofessori Roger Zetter.

Hänen johdollaan raportin tekijät haastattelivat 123:a Suomen kehityspolitiikkaa tuntevaa avainhenkilöä kotimaassa ja ulkomailla.

Zetter myöntää, että tulos on jossain määrin yllättävä ja kiistanalainen. Ihmisoikeuksien edistäminen ja johdonmukaisuus kuuluvat Suomen kehityspolitiikan johtaviin periaatteisiin.

”Strategisella ja käsitteellisellä tasolla Suomi on kyllä voimakkaasti sitoutunut näihin tavoitteisiin, mutta se on suhteellisen pieni avunantajamaa, jonka voimavarat ovat hajallaan”, hän jatkaa.

Esimerkiksi Afganistan ja Somalia ovat Suomen kehitysavun pitkäaikaisia kohdemaita, joissa monet ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Pakolaisia ei ole kuitenkaan raportin mukaan juuri huomioitu Suomen maaohjelmissa. Syyksi arvioidaan Suomen omien henkilöstöresurssien vähäisyys alueella: apu kulkee valtaosin monenkeskisten järjestöjen, apurahastojen ja kansalaisjärjestöjen kautta.

Omien vahvuuksien varaan

Syyrian pakolaisille järjestetyistä koulutusohjelmista Robert Zetter antaa tunnustusta Suomelle. Niissä on hiljattain edistytty yhteistyössä YK:n lastenjärjestön Unicefin kanssa Jordaniassa ja Libanonissa.

Kriisin mittasuhteet ovat kuitenkin valtavat, ja Suomen tulisi keskittyä myös Syyrian pakolaiskriisin hoidossa entistä enemmän omille vahvuusalueilleen, Zetter toteaa.

Suomen vahvuuksiin hän lukee vammaisten aseman parantamisen, jonka Suomi on onnistunut neljän viime vuoden aikana vakiinnuttamaan yhdeksi kansainvälisen yhteisön prioriteeteista. Vastaavaa erikoisosaamista Suomella on naisten ja lasten oikeuksien edistämisessä.

Lähi-idässä Suomi voisi erikoistua ratkaisemaan pakolaisiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen psykososiaalisia ongelmia.

Lähi-idässä Suomi voisi Zetterin mukaan erikoistua ratkaisemaan pakolaisiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen psykososiaalisia ongelmia. Hän muistuttaa, että pakolaisten tarve psykososiaaliselle tuelle on suuri.

”Humanitaarisen avun voisi kytkeä vaikkapa pitkäaikaiseen tukeen oppimishäiriöistä kärsiville lapsille kouluissa. Se tukisi kansainvälisen yhteisön ponnistuksia koulutuksen parantamiseksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.”

Esimerkkiä Tanskasta

Roger Zetter toivoo, että Suomi voisi olla pikemminkin edelläkävijä kuin perässätulija pakolaisia tukevan humanitaarisen avun ja kehitystavoitteiden nivomisessa yhteen. Kansainvälisessä kehitysajattelussa on tapahtunut viime vuosina tällä saralla paradigman muutos, johon viitataan käsitteellä kaksoissidos.

Suomen kannalta lohdullista on, että edelläkävijöiden joukko on toistaiseksi pieni. Zetter mainitsee esimerkkeinä Britannian, Saksan ja Tanskan.

Britannian etuna on maan mittava kehitysrahoitusbudjetti. Maa on voinut tukea pakolaisia esimerkiksi Jordaniassa ja Etiopiassa suurilla työllistävillä ohjelmilla. Jordaniassa Britannian tavoitteena on luoda 200 000 työpaikkaa rakennuttamalla infrastruktuuria sekä tukemalla maanviljelyä ja kansainvälistä kauppaa.

Myös Saksan kehitysapuvirasto on keskittynyt työllistäviin hankkeisiin.

”Tanskan kehitysyhteistyöstä vastaava Danida on rakentanut tavoitteensa hyvin johdonmukaisesti. Tanska julkaisi vuonna 2017 suunnitelman humanitaarisen avun ja kehitysavun yhdistämisestä vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteisiin”, Zetter sanoo.

Hän odottaa, että Suomen ulkoministeriö julkaisee osana vuoden 2020 kehityspoliittista ohjelmaa linjauksen, jossa otetaan huomioon joitakin arviointiraportin suosituksia.

Seuraava hallitus päättää

Työ jää Suomen seuraavalle hallitukselle, sanoo johtava asiantuntija Renne Klinge ulkoministeriön kehityspoliittiselta osastolta. Vaalien jälkeen arviointiraporttia voidaan tarkastella yhdessä kehityspolitiikan tulosraportin kanssa. Se valmistui marraskuussa ja oli ensimmäinen laatuaan.

”Syyrian kaltaisessa tilanteessa humanitaarisen avun, kehitysavun ja rauhanrakennuksen yhteensovittamiselle olisi kysyntää.”

”Esimerkiksi Syyrian kaltaisessa tilanteessa humanitaarisen avun, kehitysavun ja rauhanrakennuksen yhteensovittamiselle olisi kysyntää”, Klinge sanoo.

”Meille on yhtäältä tärkeää säilyttää humanitaarisen avun riippumattomuus ja toisaalta innovoida uusia tapoja toimia.”

Klinge muistuttaa, että humanitaarinen apu toimii osin eri pelisäännöillä kuin kehitysapu, ja sen perillemeno on varmistettava kohdemaan poliittisista olosuhteista riippumatta.

TEKSTI JOONAS PÖRSTI

KUVA LK/SANAULLAH SEIAM

Kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden toimituspäällikkö ja vapaa toimittaja.