Fendika-klubilla kuulee Etiopian perinteistä akustista musiikkia.

Etiopian rytmi tarttuu

Addis Abeban sydämessä on Fendika-klubi. Siellä ensikertalainen kohtaa klubin sielun ja isännän sekä afrikkalaista identiteettiään etsivän lontoolaisnaisen – ja tuntee itsekin olonsa kotoisaksi.

Lontoolainen Dionne Mombeyarara, 23, on Addis Abebassa ensimmäistä kertaa. Zimbabwessa syntynyt ja Britanniassa kasvanut nainen sai syksyllä taideopintonsa valmiiksi. Sen jälkeen hänellä kävi tuuri. Mombeyarara sai afrikkalaistaustaisille valmistuville opiskelijoille tarkoitetun matka-apurahan.

Etiopia auttoi Dionne Mombeyararaa löytämään afrikkalaisen identiteettinsä.

”Valitsin Etiopian, koska tätä maata ei ole koskaan kolonisoitu. Tuntui hyvältä lähteä aina itsenäisenä pysyneeseen maahan tutustumaan omaan identiteettiin.”

Helmikuussa Mombeyarara asettui vuokraamaansa asuntoon Addis Abebassa. Jo ensimmäisellä viikolla hän tutustui paikallisiin taiteilijoihin.

”Täällä on pieni, mutta nopeasti voimistuva luova luokka. Kirjoitin professorilleni Lontooseen, että en muista, milloin olin viimeksi tuntenut oloni näin kotoisaksi.”

Tämän illan Mombeyarara aloitti näyttelyavajaisissa Goethe-instituutissa, mutta kuten usein käy, hän päätyi kavereineen kulttuurikeskus Fendika Azmari Betiin.

”Aika ihanaa, että minulla on jo oma kantapaikka”, nainen huokaisee työntyessään sisään aaltopeltisestä portista.

Sokkeloisen oloinen keskus tuo mieleen vanhan itäafrikkalaisen korttelin. Sitä se onkin.

Sokkeloisen oloinen keskus tuo mieleen vanhan itäafrikkalaisen korttelin. Sitä se onkin.

Mombeyarara jää keskustelemaan metallitynnyrissä roihuavan tulen ääreen. Hän kertoo seuralaisilleen lopputyöstään, joka käsitteli Euroopan tiukentuvia rajoja.

Pian heiluriovista saapuu silmälasipäinen mies, jota kaikki haluavat tervehtiä.

Isäntä ja sielu

Melaku Belay, 39, on Fendika Azmari Betin isäntä ja sielu. On hänen ansiotaan, että Addis Abeban keskustassa pääsee joka ilta seuraamaan Etiopian perinteistä akustista musiikkia ja tanssia. Ilman Belayn sinnikkyyttä nämä huterat seinät olisi jo lanattu mataliksi ja tilalle olisi rakennettu yksi uusi betoninen toimitalo tai kerrostalo.

Sellainen on ajan henki Addis Abebassa, jossa tonttimaan hinta nousee koko ajan.

”En olisi pystynyt yksin pelastamaan tätä paikkaa, mutta onneksi joukkorahoitus Indie GoGon avulla saimme tarpeeksi rahaa”, Belay sanoo.

Melaku Belay (vas.) tunnetaan Addis Abeban kulttuuripiireissä. Hän on muusikko, tanssija ja Fendika-klubin perustaja.

Matalassa salissa baarimikot jo ojentelevat olutpulloja ja hunajaviiniä pulleissa, labrapulloja muistuttavissa astioissa. Soittimet odottavat lavan reunalla. Pian azmari-muusikot aloittavat satiirisista tarinoista koostuvan improvisoidun ohjelmistonsa.

Belay ei halua huutaa ihmisten päälle vaan astuu salista sisäpihalle ja avaa oven jo sulkeutuneeseen taidegalleriaan.

Seinillä on addisabebalaisen valokuvaajan Maheder Haileselassien kuvia vastasynnyttäneistä naisista. Äitien ja lasten katseissa on intensiivistä lämpöä. Taiteilija on saanut tilan Belaylta ilmaiseksi.

”Olen itse saanut niin paljon, että haluan nyt antaa ihmisille sitä hyvää takaisin.”

Belay on entinen katulapsi. Hän kasvoi juuri täällä, Kazanchisin kaupunginosassa. Nyt hän on kansainvälisiä esiintymislavoja kiertävä tanssitaiteilija. Haastattelupäivänä hän on palannut ryhmänsä kiertueelta Belgiasta.

Nuorena Belay kiersi kotimaataan ja opetteli Etiopian kaikkien 80 heimon ja ryhmän tanssityylit. Hän toi maaseudun tanssi- ja muusikkotaitureita pääkaupunkiin ja esiintyi mielellään myös Addis Abeban jazz-klubeilla tunnettujen muusikoiden, kuten Mulatu Astatken kanssa.

Viime vuodet Belay on johtanut kahta esiintyjäryhmäänsä. Fendikassa on seitsemän esiintyjää: kaksi tanssijaa, kaksi laulajaa ja kolme soittajaa. Ethiocolor-ryhmässä esiintyjiä on kaksitoista.

Lähes jokaisella keikalla Belay esittää eskistaa, joka on Etiopian perinteistä, urheilullista hartiatanssia. Siinä on yhtymäkohtia myös breakdanceen ja poppingiin.

”Paras kulttuuri syntyy aina asioiden yhdistymisestä.”

”Paras kulttuuri syntyy aina asioiden yhdistymisestä”, Belay sanoo.

Poliittinen ihme

Melaku Belay on yksi Etiopian näkyvimmistä kulttuurivaikuttajista, ja hänet tunnetaan hyvin myös ulkomailla. Belay on puhunut Harvardin yliopistossa ja saanut kunniapalkinnon Ranskan kulttuuriministeriltä.

Vuonna 2011 yhdysvaltalainen rockyhtye Red Hot Chili Peppers julkaisi kappaleen Ethiopia kiitokseksi Fendikassa viettämästään ajasta.

”Meillä on ollut Etiopiassa monenlaisia ongelmia. Edellisen hallituksen aikaan monet ihmiset joutuivat pakenemaan mielipiteidensä vuoksi ulkomaille. Nyt tilanne on aivan toinen”, Belay kertoo.

Vuosi sitten Etiopiassa käynnistyi myönteisten mullistusten sarja, kun maan johtoon astui uudistusmielinen Abiy Ahmed Ali.

”Taiteilijoiden tilanne on helpottunut merkittävästi.”

”Taiteilijoiden tilanne on helpottunut merkittävästi.”

Ensi vuodeksi on luvassa parlamenttivaalit.

”Abiy Ahmed Ali on meille kauan kaivattu ihme”, Belay sanoo ja sulkee gallerian oven.

Käytävällä tanssijat verryttelevät olkapäitään illan esiintymistä varten. Isännällä on tänään vapaa ilta.

Addis Abeba on Afrikalle kuin Bryssel Euroopalle. Afrikan unionin pääkonttorin ansiosta kaupungissa ovat läsnä mantereen kaikkien 55 valtion edustajat. YK-järjestöjen toimistoja ja suurlähetystöjä on enemmän ainoastaan New Yorkissa.

Ei siis ihme, että Fendika Azmari Betin salissa riittää yleisöä joka ilta. Vanhan tavan mukaan Belay ei pyydä yleisöltä sisäänpääsymaksuja. Yleisössä yritysjohtajat ja kodittomat saavat istua vierekkäin. Kukin tippaa, mihin rahkeet riittävät.

Omassa olohuoneessa

Loppukeväästä Dionne Mombeyarara on palannut Britanniaan. Hän kertoo, että kahdeksan viikkoa Etiopiassa auttoivat häntä kirkastamaan ajatuksiaan.

”Alkuun monet etiopialaiset luulivat minua yhdysvaltalaiseksi. Kun he ymmärsivät minun olevan afrikkalaista alkuperää ja vielä diasporan edustaja, heidän suhtautumisensa minuun lämpeni.”

Mombeyarara ei laskenut, kuinka monta kertaa hän vietti iltaansa Fendikassa. Keskuksesta tuli hänen olohuoneensa, jossa oli helppo ryhtyä juttusille uusien ihmisten kanssa ja tutustua kulttuuriväkeen.

”On osittain Fendikan ansiota, että löysin uudenlaisen ylpeyden afrikkalaisuudestani.”

TEKSTI KAISA VIITANEN

KUVAT JOONA PETTERSSON

Kirjoittaja ja valokuvaaja ovat vapaita journalisteja.

Toukokuu 2/2019