Senegalilaisen Dienaba Sow’n vedenhakumatka lyhenee merkittävästi, kun kotikylän lähelle nousee vesitorni IFADin rahoituksella.

Pitkää lainaa maaseudulle

Suomi lainaa 50 miljoonaa euroa maaseutukehitykseen köyhissä maissa.

Senegalilaisen perheenäidin Dienaba Sow’n päivät kuluvat vedenhaussa. Hänen 11-henkinen ruokakuntansa asuu Hodion kylässä Senegalin pohjoisosassa Sahelin länsilaidalla.

Lähimmälle vesipisteelle on matkaa 3,5 kilometriä. Edestakainen matka on tehtävä kolme kertaa päivässä aasin vetämillä kärryillä, jotta kaikki ihmisten, seitsemän vuohen ja kahden aasin tarvitsema vesi saadaan kuljetettua kotikylään.

Työhön voi tuhraantua jopa kymmenen tuntia päivässä.

Pian hakumatka lyhenee yhteen kilometriin, kun kotikylän lähelle avautuu vesitorni.

”Kohta minulla on enemmän aikaa perheelleni ja yhteisölleni”, Sow iloitsee Kansainvälisen maatalouden kehittämisrahaston IFADin verkkouutisessa.

Pian IFAD lainoittaa maatalouden ja maaseudun kehittämistä myös suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Senegalin hallitus rakennuttaa vesitornin rahoilla, jotka se on lainannut pääosin IFADilta. Pian IFAD lainoittaa maatalouden ja maaseudun kehittämistä myös suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Suomi ja IFAD sopivat maaliskuussa 50 miljoonan euron lainasta.

Laina maksetaan kehityspolitiikan finanssisijoitusmäärärahasta, jota ensimmäistä kertaa kohdennetaan julkiselle sektorille.

Aiemmat finanssisijoitukset on suunnattu yrityksille kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin, Kirkon Ulkomaanavun uuden sijoitusyhtiön, Maailmanpankin yritysrahoitusyhtiön IFC:n ja Latinalaisen Amerikan kehityspankin kautta.

Laina viisinkertaistaa tuen

IFADin rahoittamat ohjelmat hyödyttävät erityisesti Dienaba Sow’n kaltaisia kehitysmaiden pienviljelijöitä, jotka usein itse kärsivät nälästä ja aliravitsemuksesta.

”Lainarahan käyttäminen tähän tarkoitukseen mahdollistaa IFADille suuntaamamme tuen moninkertaistamisen”, sanoo kehityspolitiikan neuvonantaja Nina Kataja ulkoministeriöstä.

Suomi antaa IFADille perinteistä lahja-apua yhteensä 10,6 miljoonaa euroa vuosina 2019–2021. Lainarahan IFAD puolestaan maksaa takaisin 40 vuoden kuluessa alhaisella vuosikorolla.

Vaikka IFAD lainaa valtaosan rahasta kehitysmaille korollisena, Sow’n kaltaiset maatalouden kehittämisohjelmien edunsaajat harvoin joutuvat maksamaan tuesta.

”Kehitysmaat saavat rahaa lainojen takaisinmaksuun paremmin toimivasta taloudesta ja kansalaisten lisääntyneistä tuloista esimerkiksi verotuloina”, kertoo johtaja Luis McInnis IFADista.

Ilmastonmuutoksen eturintamassa

Senegalin maataloudessa olisi parantamisen varaa: IFADin tilastot kertovat, että 60 prosenttia senegalilaisista työskentelee maataloudessa mutta lähes 70 prosenttia kaikesta syödystä ruoasta tuodaan ulkomailta.

Ruokatuonnin rahoittaminen nielee ison osan Senegalin valuuttavarannoista. Siksi pienikin maatalouden tehostuminen vaikuttaisi suuresti kansantalouteen. Lisäksi se parantaisi pienviljelijöiden toimeentulomahdollisuuksia ja elämänlaatua.

Maataloustuotannon kasvattamista hidastavat muiden muassa epäselvät maanomistusolot, heikkolaatuiset siemenet, huonokuntoiset tiet sekä kastelujärjestelmien ja lannoitteiden puute. IFADin rahoittamat ohjelmat pyrkivät ratkomaan näitä ongelmia.

Ilmastonmuutos hankaloittaa maataloustuotannon ylläpitoa nykyiselläkin tasolla niin Senegalissa kuin monessa muussakin maassa.

Ilmastonmuutos tosin hankaloittaa maataloustuotannon ylläpitoa nykyiselläkin tasolla niin Senegalissa kuin monessa muussakin maassa.

Sään ääri-ilmiöiden ja konfliktien seurauksena nälkäisten määrä kääntyi nousuun vuonna 2015 pitkään jatkuneen hyvän kehityksen jälkeen. Esimerkiksi 12:a valtiota halkovalla Sahelin alueella kuivien kausien ennustetaan yleistyvän. Käytännössä ne tarkoittavat nälänhätiä.

Joka neljäs IFADin rahoittama ohjelma pyrkii parantamaan maatalouden ilmastokestävyyttä. Viljelijöitä esimerkiksi autetaan siirtymään kuivuutta kestäviin lajeihin tai muokkaamaan maatalousmaata siten, että se sitoo nykyistä kauemmin sadevettä.

TEKSTI PASI NOKELAINEN

KUVA BARBARA GRAVELLI/IFAD