Amelia Jose Alberto asuu viisivuotiaan poikansa kanssa Beiran sataman liepeillä hökkelikylässä. Hirmumyrsky tuhosi hänen kotitalonsa ja murjoi aviomiehen jalan. ”Aluksi luulin, että se oli vain tavallinen sade. Sitten tajusin, että kyse oli katastrofista”, Alberto sanoo. Hänen naapurinsa menetti myrskyssä äitinsä ja poikansa.

Sopeutuminen on se köyhä sukulainen

Kehitysmaiden on sopeuduttava ilmastonmuutoksen seurauksiin. Kouluesimerkin tarjoavat Mosambik ja sen keskiosia maaliskuussa runnellut Idai-myrsky. Tarvitaan vain rahaa.

Portugalilaisilta siirtomaaisänniltä perityt viemärit vetivät ”melko hyvin”, toteaa Pohjoismaisen kehitysrahaston NDF:n ohjelmapäällikkö Aage Jørgensen.

Beiran keskusta, niin sanottu kivikaupunki, selvisi Mosambikia maaliskuussa runnelleesta Idai-myrskystä kohtuullisen vähin vahingoin. Osin se oli NDF:n ansiota, sillä rahasto ja Maailmanpankki auttavat Mosambikia sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Työhön on kuulunut sadevesi- ja viemäriverkostojen korjaamista, kun siirtomaa-ajasta on jo kohta puoli vuosisataa. Paikoissa, joissa verkostot oli ehditty kunnostaa, kadut eivät tulvineet merkittävästi.

Mutta keskusta on vain pieni osa kaupunkia. Valtaosa vajaasta puolesta miljoonasta beiralaisesta asuu kaupunkia ympäröivillä hökkelialueilla. Siellä talot on rakennettu ilman perustuksia maan päälle, yleensä halvimmista mahdollisista materiaaleista.

Agina Abdul Zace kuuli ennakolta hirmumyrskystä ja ehti pelastaa omaisuuttaan läheiseen moskeijaan. Kotitalo ei kuitenkaan säästynyt myrskyä seuranneessa tulvassa. Nyt Zacen aika kuluu taloa korjatessa.

Kun lehdissä kirjoitettiin, että 90 prosenttia Beiran kaupungista tuhoutui, tarkoitettiin lähinnä näitä hökkelialueita. Niissä suurinta tuhoa aiheuttivat puuskaiset tuulet, jotka puhalsivat jopa 175 kilometrin tuntivauhdilla. Pelti- ja ruokokatot eivät sitä kestäneet, ja talojen sisälle päässyt sade rikkoi seinätkin nopeasti.

Valtaosa rahasta hillintään

Syklonit eli trooppiset hirmumyrskyt ovat Mosambikin jokavuotinen riesa. Niiden on arveltu voimistuvan ilmastonmuutoksen seurauksena, sillä ne saavat voimansa lämpimästä merivedestä. Maaliskuun Idai-myrskyä seurasi huhtikuussa Kenneth, joka kuritti maan pohjoisosia.

Aage Jørgensenin mukaan Mosambik voisi valmistautua myrskyihin nykyistä paremmin. Viemärien kunnostuksen lisäksi asumuksia tulisi vahvistaa.

Rahaa näihin sopeutumistoimiin ei kuitenkaan ole liikaa tarjolla.

Maailman maat panostavat vuosittain ilmastotoimiin reilut 400 miljardia euroa, josta vain viitisen prosenttia ohjataan sopeutumiseen.

Tutkimuslaitos Climate Policy Initiative arvioi, että maailman maat panostavat vuosittain ilmastotoimiin reilut 400 miljardia euroa, josta vain viitisen prosenttia ohjataan sopeutumiseen. Valtaosa käytetään ilmastonmuutoksen hillintään, kuten energiaratkaisuihin.

”Sopeutuminen on aina se köyhä sukulainen”, Jørgensen pahoittelee.

Ilmastonmuutosta hillitsevät hankkeet houkuttelevat investointeja, koska niistä sijoittaja saa todennäköisesti rahansa takaisin korkojen kera.

Köyhimpien maiden sopeutumistoimet sitä vastoin jäävät usein lahjamuotoisen kehitysavun varaan.

Tiet yhtä velliä

Rakennusten ja vesihuollon lisäksi tiet ovat köyhissä maissa huonossa kunnossa. Mosambikissa tiet on yritetty rakentaa säänkestäviksi mutta toistaiseksi heikolla menestyksellä.

Konsultti Toni-Petteri Paju oli työtehtävissä maaseudulla Beiran pohjoispuolella, kun myrsky pyyhkäisi yli, haki mereltä voimaa ja kääntyi takaisin mantereelle kohti Beiran kaupunkia.

Hän näki Idai-myrskyn jäljet omin silmin.

”Tiet olivat aikamoista mutavelliä, ja yhdessä paikassa oli jumissa lääkerekka, joka oli käsittääkseni ryöstetty.”

Mosambikin sadekausi on melko säännöllinen ja ajoittuu Suomen talvi- ja kevätkuukausille. Sateisimpaan aikaan tieyhteydet ovat usein poikki. Ihmiset eivät juuri käy esimerkiksi sairaaloissa, koska sadeaikana niihin ei saada toimitettua lääkkeitä.

Pajun mukaan teitä voitaisiin vahvistaa nykyistä suuremmilla tierummuilla ja kestävämmillä tiepinnoitteilla. Hän oli Beirassa konsultoimassa Mosambikin tielaitosta, miten se voisi varautua ilmastonmuutokseen.

Nhamatandan kaupunkiin johtava silta vaurioitui tulvassa.

Tiet voitaisiin nostaa myös pengermille, mutta se on kallista. Siksi Paju kumppaneineen selvittää, mitkä tiet ovat ihmisille ja taloudelle kaikkein tärkeimmät. Samalla he selvittävät, missä sademäärä todennäköisesti lisääntyy ilmastonmuutoksen seurauksena.

Tavoite on, että seuraavaan myrskyyn Beira on varautunut nykyistä paremmin.

Sääennusteet, viestintä ja varautuminen

Mosambikin ilmatieteen laitos INAM varoitti Idai-myrskystä viikkoa ennen sen iskeytymistä rannikolle. Beiran satamassa varoitukseen suhtauduttiin vakavasti: laivakontit inventoitiin, pinot madallettiin ja ne koottiin pyramidin muotoon, jotta ne kestäisivät myrskytuulien voiman.

Hollantilainen tutkimuslaitos Deltares oli konsultoinut Mosambikille tulvavaroitusjärjestelmän, joka ennusti myös tulvat. Tästä huolimatta ihmiset eivät hakeutuneet turvaan eikä ketään evakuoitu myrskyn tieltä.

Kunnollinen varautuminen edellyttää, että säätiedotukset ovat luotettavia ja tarkkoja, varoitusjärjestelmät toimivat ja kansalaiset saavat tietoa.

Kunnollinen varautuminen edellyttää, että säätiedotukset ovat luotettavia ja tarkkoja, varoitusjärjestelmät toimivat ja kansalaiset saavat tietoa.

Myös viranomaisten ja paikallisten kansalaisjärjestöjen, kuten Punaisen Ristin, on oltava osa varautumisjärjestelmää, muistuttaa asiantuntijapalvelut-yksikön päällikkö Harri Pietarila Ilmatieteen laitokselta.

Mikään näistä lenkeistä ei toimi Mosambikin kaltaisissa köyhissä maissa.

Idai-myrskystä tiedettiin yleisellä tasolla, mutta tieto ei ollut tarkkaa, koska Mosambikissa ei ole toimivia säätutkia. Niiden avulla olisi voitu ennustaa, kuinka paljon ja missä sataa sekä mihin suuntaan sateet liikkuvat. Tiedolla INAM olisi voinut varoittaa beiralaisia painokkaammin.

Tulva nosti vedenpintaa Buzi-joella.

INAMin maine on kuitenkin kehno, ja on mahdollista, että beiralaiset eivät olisi kuunnelleet sen varoituksia. Usein INAMin ennustukset epäonnistuvat, joten ihmiset eivät luota säätiedotuksiin.

Pietarilan mukaan kyse on noidankehästä: kansalaiset eivät arvosta INAMia, joten sen on vaikea saada valtiolta rahaa toimintansa kehittämiseen. Näin INAMin työn laatukaan ei parane.

”Siksi kaivataankin kehitysyhteistyötä”, hän sanoo.

Kehitysyhteistyöstä hyötyä

Suomen kehitysyhteistyöllä on pyritty tukemaan Mosambikin ilmatieteen laitosta.

Syklonit ja tulvat ovat koetelleet Mosambikia useampaan kertaan 2000-luvulla. Vuonna 2000 kuolonuhreja oli 700–800, ja 650 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. Vuonna 2015 kuolleita oli 140 ja pakolaisia 50 000. Tänä keväänä Idai- ja Kenneth-myrskyihin ja niitä seuranneisiin tulviin kuoli yli tuhat ihmistä ja arviolta 160 000 pakeni kodeistaan.

Eräässä kahdenvälisessä kehityshankkeessa INAMille hankittiin kaksi säätutkaa, jotka kuitenkin jo parin vuoden kuluttua olivat epäkunnossa. INAMilla ei ollut varaosia eikä riittävää asiantuntemusta laitteiston ylläpitoon.

Harri Pietarila tapasi äskettäin INAMin silloisen pääjohtajan, jonka mukaan laitos oli anonut valtiolta rahaa säätutkien huoltamiseen mutta turhaan.

Pietarilan mukaan INAM tarvitsee nykyaikaista teknologiaa ja osaamista. Usein ilmastoalan kehityshankkeissa hankitaan laitteet, mutta henkilöstöä ei kouluteta riittävästi niiden käyttämiseen.

Suomen ja Ilmatieteen laitoksen 2000-luvun alun kehityshankkeet Mosambikissa ja eteläisessä Afrikassa ovat kuitenkin päättyneet. Vuonna 2011 Ilmatieteen laitos ehti valmistella ulkoministeriölle 13 miljoonan euron hanketta, jossa olisi kehitetty eteläisen Afrikan sää- ja ennakkovaroitusjärjestelmää. Tukea ei myönnetty.

Muualla työtä jatketaan.

”Jamaikalla on käytössä meidän järjestelmämme, ja henkilöstöä on koulutettu. Siellä julkaistiin juuri uusi, hieno varoituspalvelu, joka ennustaa myrskyt ja jakaa varoitukset kansalaisille entistä paremmin”, Pietarila kertoo.

Vastaavia Suomen rahoittamia järjestelmiä toimii Karibialla jo kymmenessä maassa.

Kuolonuhrit köyhissä maissa

Jos Suomea uhkaisi hirmumyrsky, kansalaiset saisivat tiedon siitä ajoissa ja tuhot voitaisiin minimoida.

Näin tapahtuu esimerkiksi Yhdysvalloissa, jonka eteläisiä rantoja hurrikaanit koettelevat aika ajoin. Aineelliset tuhot voivat olla mittavat, mutta Yhdysvalloissa sään ääri-ilmiöiden seurauksena ihmisiä kuolee selvästi vähemmän kuin Mosambikissa.

”95 prosenttia luonnononnettomuuksien aiheuttamasta kuolleisuudesta tapahtuu kehitysmaissa”, Harri Pietarila sanoo.

Ihmiset asuvat tiiviisti heikosti rakennetuissa taloissa. He eivät saa luotettavaa tietoa säästä, eikä heitä evakuoida ajoissa turvaan.

Syy on köyhyys. Ihmiset asuvat tiiviisti heikosti rakennetuissa taloissa. He eivät saa luotettavaa tietoa säästä, eikä heitä evakuoida ajoissa turvaan.

Paikoin mosambikilaisia on yritetty asuttaa turvallisille seuduille erilaisissa kehitysyhteistyöhankkeissa. Usein ihmiset kuitenkin palaavat takaisin entiseen kotiinsa, kun sateet ovat loppuneet ja tulvavesi laskenut.

Buzin kylässä myrsky katkoi puita ja tuhosi taloja.

Puhutaan kulttuurisista syistä: ihmisillä on voimakas tunneside maahan ja esimerkiksi hautapaikkoihin, joissa käydään konsultoimassa ja muistamassa suvun esi-isiä.

Jokivarsien tulvatasangoilla maaperä on usein myös hedelmällistä, mikä houkuttaa palaamaan.

Suunnitelmat toteuttamatta

Mosambikilla on lukuisia suunnitelmia, joilla varaudutaan myrskyihin ja niiden aiheuttamiin tulviin. Beiran viemäriverkoston kunnostus on osa kaupungin paikallista suunnitelmaa.

Suunnitelmissa on myös varoitusjärjestelmän kehittäminen.

Suunnitelmien toteutus on kuitenkin hidasta ja välillä olematonta.

Vuonna 2015 Mosambik laati vesivarojen hallintaa koskevan suunnitelman. Tarkoitus oli rakentaa ja kunnostaa tulva-altaita sekä rakentaa yli 40 patoa eri puolille maata vuosina 2015–2018. Suunnitelma ei ole toteutunut, koska ei ole rahaa.

Rahapula selittyy äkillisesti alkaneella lamalla. Mosambikin talous kasvoi 2000-luvulla nopeasti, mutta hyvä kehitys pysähtyi vuonna 2016. Tuolloin kävi ilmi, että valtio oli taannut kolmen yrityksen lainoja salaa ja lainvastaisesti. Maksettavaa korkoineen oli vajaan kahden miljardin euron arvosta, ja lasku lankesi veronmaksajille.

Skandaalin seurauksena Kansainvälinen valuuttarahasto kieltäytyi tukemasta Mosambikia, ja viimeisetkin avunantajat lopettivat maan budjetin rahoittamisen. Moni lakkautti sektorituen.

Mosambikista löydetty maakaasu ei sekään tuota tuloja vielä vuosiin.

Punaisen Ristin vapaaehtoiset Manuel Maninga (vas.) ja Alberto Ernesto raivaavat polkua käymälään.

Nyt hätätoimet ja Beiran jälleenrakennus ovat herättäneet uudelleen avunantajien kiinnostuksen, mitä Aage Jørgensen pitää pienenä hopeareunuksena myrskypilvessä.

Hän vertaa tilannetta Kaakkois-Aasiaa vuoden 2004 lopussa runnelleeseen tsunamiin, jonka jälkeen alueelle virtasi apua.

”Vaikka paljon ihmisiä kuoli, lopputulos saattaa olla myönteinen, koska Mosambik saa toivottavasti taas huomiota.”

Mosambikin sadekausi kestää marraskuusta Suomen kevääseen. 2000-luvulla Mosambikin myrskyt ovat olleet poikkeuksellisen tuhoisia aina parin vuoden välein. Seuraava myrsky on siis tulossa, ehkä jo ensi vuoden keväällä.

Sitä ennen ehtii varautua ainakin jotenkin.

TEKSTI ESA SALMINEN

KUVAT BENJAMIN SUOMELA/SPR

Kirjoittaja on Mosambikissa työskennellyt vapaa toimittaja.

Juttua varten on haastateltu myös Hollannin Maputon-suurlähetystön kehitysyhteistyöstä vastaavaa virkamiestä Michiel van der Pompea ja mosambikilaista ilmastoaktivistia ja kehitysjärjestö Oxfamin työntekijää Lucía Jofricea.

Toukokuu 2/2019