Mshini Wamin hökkelikylässä asutaan kaksikerroksisissa peltitaloissa.

Peltitalo pukeutuu hiekkaan

Ennen Etelä-Afrikassa pyrittiin hökkelialueista eroon, mutta nykyään niitä kunnostetaan. Kapkaupungissa kokeillaan hiekkataloja.

Thulani Mgnigwi täyttää kolmilitraisen astian hiekalla ja kaataa hiekan polypropeenipussiin. Näin syntyneen tiilen hän asettaa aaltopeltiseinän viereen nousevalle hiekkatiiliseinälle.

”Hiekkatalo on lämmin talvella, viileä kesällä, luodin ja tulen kestävä.”

”Lämmin talvella, viileä kesällä, luodin ja tulen kestävä”, 22-vuotias Mgnigwi kuvailee hiekkataloa.

Ollaan Kapkaupungin Philippin townshipissä, Sweet Homes Farm -hökkelialueella. Se on yksi kaupungin yli 400 hökkelialueesta.

Arviolta yksi viidestä yli neljästä miljoonasta kapkaupunkilaisesta asuu hökkelialueilla ja townshipien takataloissa. Asumuksista puuttuvat vessa, vesi ja usein myös sähkö.

Thulani Mgnigwi osoittaa katonrajaan pinottuja tiiliä, jotka on tehty pussitetusta hiekasta.

Hökkelit rakennetaan tavallisesti aaltopellistä. Peltitalo on hyytävän kylmä talvella ja polttavan kuuma kesällä. Se ei eristä ääniä mutta läpäisee luodit. Pelti ei edes suojaa tulipaloissa, jotka ovat hökkelialueilla tavallisia.

Arkkitehti Barry Lewis tarjoaa vaihtoehdon aaltopeltitalolle. Hän on Mgnigwin ja muiden philippiläisten nuorukaisten kanssa rakentanut hiekasta niin sanotun prosessitalon.

Ajatus on, että asukkaat rakentavat talonsa pala palalta itse.

Ensin pystytetään aaltopeltitalo, jonka sisään tehdään hiekkaseinät. Sitten valmiit hiekkaseinät rapataan sisäpuolelta. Lopuksi poistetaan aaltopelti, ja seinät rapataan myös ulkopuolelta.

Oma talo, vessa ja vesipiste

Etelä-Afrikan demokratian alkuaikoina spontaanisti syntyneistä hökkelialueista haluttiin eroon. Valtion tavoite oli rakentaa jokaiselle köyhälle ruokakunnalle oma pikkutalo vessoineen, vesihanoineen ja keittiöineen.

Tällaisia taloja on noussut arviolta kolme miljoonaa vuoden 1994 jälkeen. Rakennusvauhti on ollut kuitenkin hidas suhteessa nopeaan kaupungistumiseen ja hökkelialueiden kasvuun.

Jo yksitoista vuotta sitten linjattiin, että hökkelialueita ei pureta vaan aletaan kohentaa. Valtio rahoittaa hökkelialueiden kaavoitusta, rakennusten kunnostusta sekä vessojen ja vesipostien rakentamista. Kapkaupunki budjetoi lisärahaa kunnallisveroistaan.

”Kapkaupungin standardit ovat paremmat kuin muualla maassa”, kehaisee hökkelialueista vastaava kaupunginvaltuutettu Xanthea Limberg toimistossaan Kapkaupungin ydinkeskustassa.

Kapkaupunki pyrkii tarjoamaan yhden vesivessan jokaista viittä perhettä kohden.

Hän kertoo, että Kapkaupunki pyrkii tarjoamaan yhden vesivessan jokaista viittä perhettä kohden. Muualla vessatiheys on sama, mutta vesivessan sijaan saatetaan rakentaa puukäymälä.

Kapkaupungissa vesipiste luvataan 25 ruokakunnalle 100 metrin etäisyydellä kustakin hökkelistä. Valtion takaama välimatka on 200 metriä.

”Me myös järjestämme alueille sähkön, jos se on mahdollista. Se ei onnistu, jos ihmiset asettuvat asumaan suolle tai yksityismaalle”, Limberg sanoo.

Aikataulut pettävät

Arvostelijoiden mielestä hökkelialueiden kunnostus ei ole edennyt poliittisia korulauseita pidemmälle.

Social Justice Coalition -kansalaisjärjestön johtaja Axolile Notywala esittelee kolmea listaa työhuoneensa seinällä. Pisimpään listaan on kirjattu hökkelialueet, joilla ei ole parannussuunnitelmaa. Keskimmäisessä listassa ovat alueet, joille kaupunki on laatinut suunnitelman vaan ei toteutusaikataulua.

Viimeisessä listassa ovat ne harvat alueet, joilla on kunnostussuunnitelma ja -aikataulu.

”Suunnitelman laatimisesta sen toteuttamiseen kuluu helposti kymmeniä vuosia myös silloin, kun aikataulu on olemassa”, Notywala huomauttaa.

”Hökkelialueiden asukkaat elävät ja kuolevat odotuksen tilassa.”

”Jos aikataulu puuttuu, puhutaan jopa sadoista vuosista. Hökkelialueiden asukkaat elävät ja kuolevat odotuksen tilassa.”

Järjestön toimisto sijaitsee Khayelitshan köyhälistöalueella. Järjestön tavoite on, että kaupunki laatisi kehittämisaikataulut kaikille hökkelialueille.

Yhden sijaan kaksi kerrosta

Thulani Mgnigwi avaa vanerista rakentamansa pöydän kannen Philippin Sweet Homes Farmilla. Sinisen pöydän sisällä on säilytystilaa.

Mgnigwilla on muitakin huonekaluideoita mutta ei yhtään rahaa. Hän ryhtyy nikkaroimaan, jos pääsee joskus muuttamaan omaan hiekkataloon. Nyt hän maksaa muutaman neliön peltihökkelistä vähän yli 30 euron kuukausivuokraa.

”Saimme kaupungilta rahoituksen vain kahden mallitalon rakentamiseen Sweet Homes Farmille. Toivottavasti voimme joskus rakentaa myös varsinaiset talot”, arkkitehti Barry Lewis sanoo.

Hän tuli alueelle ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten ja on oppinut kärsivälliseksi.

Parhaillaan Lewis aloittelee hiekkatalohanketta Joe Slovon townshipissä Mshini Wam -hökkelialueella kaupungin toisella puolella.

2,5 vuotta sitten tiheään rakennettu alue kaavoitettiin uudelleen ja 245 yksikerroksista puuhökkeliä korvattiin kaksikerroksisilla aaltopeltihökkeleillä. Kaikissa hökkeleissä on vessa ja vesipiste. Asukkaat ja ammattilaiset tekivät rakennustyön yhteisvoimin.

Lähikuukausina Lewis alkaa valmistaa hiekkatiiliä asukkaiden kanssa. Ensin asukkaat pystyttävät hiekkatiiliseinät aaltopeltitaloihinsa. Sen jälkeen he hankkiutuvat pellistä eroon ja rappaavat seinät.

Prosessitalo on valmis, kun aaltopellin tilalle on noussut säällä kuin säällä mukava hiekkatalo.

TEKSTI JA KUVAT ANNU KEKÄLÄINEN

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Toukokuu 2/2019