Bitit vauhdittavat kehitystä

Digitalisaatio ei ruoki nälkäisiä mutta tehostaa kehitysyhteistyötä monin tavoin. Se pakottaa järjestöt miettimään toimintatapansa uusiksi.

Digitalisaatio tarkoittaa digitaalisen tietotekniikan yleistymistä arkielämässä. Myös kehitysjärjestöjen tulisi soveltaa sitä työssään nykyistä enemmän, sanoo kehityksen ja innovaatioiden asiantuntija Mika Välitalo suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestöstä Fingosta.

”Globaalissa pohjoisessa digitalisaatiota hyödynnetään erittäin paljon. Onko kehitysyhteistyöllä varaa olla käyttämättä sen tarjoamia mahdollisuuksia globaalissa etelässä?” hän kysyy.

Esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita on vaikea saavuttaa ilman uusia digitaalisia työtapoja. Helpointa niiden kehittäminen on suurille kansainvälisille järjestöille, kun taas pienillä toimijoilla siihen harvoin on resursseja.

Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on kuitenkin jo hyödyntänyt digitalisaatiota hankkeissaan. Vuonna 2017 se järjesti syyrialaisille pakolaisille koodausopetusta Kreikassa. Koulu tarjosi nuorille miehille mielekästä tekemistä ja väylän ammattiin, jolle on nykyaikana kysyntää, kertoo KUAn innovaatiotoiminnan johtaja Pasi Aaltonen.

”Toimimme ikään kuin valmentajana, joka kouluttaa ja yhdistää pakolaiset maailmaan, jossa heitä tarvitaan.”

Aaltosen mielestä digitalisaatio pakottaa järjestöt arvioimaan toimintatapojaan uusin silmin.

”Tuemmeko edelleen kanankasvatusta maaseudulla vai koulutammeko kanankasvattajan ammattiin, jossa hän voi hyödyntää digitalisaatiota?”

”Tuemmeko edelleen kanankasvatusta maaseudulla vai koulutammeko kanankasvattajan ammattiin, jossa hän voi hyödyntää digitalisaatiota?”

Myös perinteiset käsityöläisammatit voidaan päivittää nykyaikaan. Perustamalla verkkokaupan käsityöläiset laajentavat asiakaskuntaansa, mikä nostaa heidän elintasoaan enemmän kuin pelkän ammatin harjoittamisen tukeminen.

Bitit hyötykäyttöön

Digitalisaation voima perustuu siihen, että sähköisen tiedon pienimpiä yksiköitä eli bittejä voi monistaa halvalla. On vain löydettävä oikeat toimintamallit ja ymmärrettävä jakaa niitä.

Bridge International Academies on koulutuspalvelu, jossa opettaja saa tablettiinsa erilaisia koulutussisältöjä yhteistyötaholtaan. Niitä hyödyntämällä hän voi monipuolistaa opetustaan.

Juuri yksinkertaisuus luo vaikuttavuutta, Mika Välitalo sanoo.

”Toisin kuin Kannettava tietokone jokaiselle lapselle -hankkeessa, jossa osaamisen ja tuen puuttuessa syntyi lähinnä kallista digiromua.”

YK:n lastenjärjestö UNICEF on kehittänyt U-Report-palvelun, joka kerää yksinkertaisilla mobiilikyselyillä tietoa luonnonkatastrofien vaikutuksista tai tautiepidemian etenemisestä. Sovellus auttaa viranomaisia ja avustustyöntekijöitä kohdentamaan apua tehokkaasti. Se on käytössä 61 maassa.

Tietokantaan tallennettujen tuhansien yskähdysten perusteella puhelimen mikrofoni ja pilvipalvelussa toimiva tekoäly arvioivat taudin laadun.

Australialainen ResApp Health on terveydenhuollon sovellus, jonka avulla hengitystiesairauksia voidaan diagnosoida mobiilisti. Tietokantaan tallennettujen tuhansien yskähdysten perusteella puhelimen mikrofoni ja pilvipalvelussa toimiva tekoäly arvioivat taudin laadun.

”Etädiagnostiikka auttaa kylissä, joissa ei ole lääkäriä”, Välitalo sanoo.

Ruandassa yhdysvaltalainen Zipline-yritys vastaa maan veripalvelun logistiikasta. Veri on säilötty keskusvarastoon, josta lennokki automaattisesti toimittaa tarvittavan veren gps-koordinaattien perusteella. Ihmistä tarvitaan pakkaamaan lennokki ja noutamaan laskuvarjolla pudotettu pakkaus. Myös lääkkeitä voidaan kuljettaa lennokeilla.

Liiketoiminta edellä

Digitaaliset sovellukset vaativat toimivia verkkoyhteyksiä, joista on puutetta ennen kaikkea Afrikan maaseudulla. Digitalisaatiota onkin vaikeinta toteuttaa siellä, missä siitä eniten olisi hyötyä.

Siksi kehitysyhteistyössä paikallisten yrityskumppanuuksien rooli korostuu. Rahan jakamisen sijaan on luotava yhteistä liiketoimintaa, Mika Välitalo sanoo.

”Miten vakuutamme paikallisen teleoperaattorin siitä, että uusi tukiasema kannattaa rakentaa sinne, missä sitä tarvitaan? Ja että investointi on yritykselle kannattava myös pitkällä tähtäimellä?”

Myös kehitysjärjestöt tarvitsevat tieto- ja viestintäteknologiaa tuntevia kumppaneita. Pasi Aaltosen mielestä kumppaniyritysten lähtökohtana on oltava liiketoiminta. Hyväntekeväisyys on kaunis ajatus, mutta reaalimaailmassa kestävä sitoutuminen perustuu tuottomahdollisuuksiin.

Lisäksi tarvitaan paikallisia tieto- ja viestintäteknologisia ratkaisuja, jotka luovat työtä. Usein parhaat asiantuntijat löytyvät läheltä.

Tasa-arvoa unohtamatta

Edes lupaavalta vaikuttavaan teknologiaan ei tule suhtautua varauksettomasti.

”Jos opettajan osaamisessa tai kouluympäristössä on vakavia puutteita, pelkkä tietokoneen tuominen kouluun ei muuta tilannetta millään tavoin.”

”Digitalisaatio ei ole mikään taikanappi, joka itsessään muuttaa kaiken. Jos opettajan osaamisessa tai kouluympäristössä on vakavia puutteita, pelkkä tietokoneen tuominen kouluun ei muuta tilannetta millään tavoin”, Mika Välitalo sanoo.

Digitalisaatio voi myös lisätä ihmisten eriarvoisuutta. Välitalo muistuttaa, että kehittyvissä maissa rikkailla on enemmän älypuhelimia kuin köyhillä, miehillä enemmän kuin naisilla. Yhdysvaltalainen Nethope-järjestö on arvioinut, että jos kehittyvissä maissa 600 000 naista saisi mahdollisuuden hyödyntää verkkoa, bruttokansantuote kasvaisi jopa 13–18 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa.

”Tasa-arvoajattelu on pidettävä digitalisaatiota hyödyntävissä hankkeissa vahvasti mukana”, Välitalo sanoo.

Pasi Aaltosen mukaan digitalisaatio tasa-arvoistaa yhteiskuntia.

”Nykyisin lähes jokaisella on kehittyvissäkin maissa älypuhelin. Yhä useammalla on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan.”

Syrjivät algoritmit

Digitalisaatiota hyödyntäviin kehityshankkeisiin liittyy uudenlaista vastuuta. Aina on haluttu hallita ja valvoa, mutta digitalisaatio tarjoaa siihen aiempaa tehokkaammat työkalut.

Wienin yliopiston professori Ben Wagner huomauttaa Euroopan unionin Capacity4Dev-yhteisön haastattelussa, että hallitukset voivat alistaa kansaa ja rajoittaa kokoontumisvapautta järjestelmillä, jotka on alun perin kehitetty rajavalvontaan.

”Oikeusperustaisen lähestymistavan sijaan kehityshankkeet päätyvät vahvistamaan ei-legitiimiä hallitusvaltaa ja heikentämään demokratiaa”, Wagner toteaa.

Digitalisaation riskeistä Mika Välitalo mainitsee tekoälyn. On pohdittava, miten algoritmeja hyödyntävää tekoälyä ymmärretään, hallitaan ja hyödynnetään päätöksenteon apuvälineenä.

Algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tietty tehtävä tai prosessi suoritetaan. Se voi vahvistaa nykyisiä valtarakenteita ja syrjintämekanismeja.

”Algoritmi laaditaan olemassa olevalla materiaalilla. Jos se on naisia tai vähemmistöjä syrjivää, se tekee itsestään naisia tai vähemmistöjä syrjivän. Silti tekoäly nähdään neutraalina, koneena ja algoritmina, ja tämä toisintaa tehokkaasti vääristymää”, Välitalo sanoo.

Digirahalla helpommin

Bitit eivät auta, kun tarvitaan lämpöä, ruokaa ja juomaa. Perustarpeiden logistiikkaa digitalisaatio sitä vastoin tehostaa katastrofialueilla ja pakolaisleireillä.

”Jos avustuskohteessa on toimivat paikalliset markkinat, digitaalinen maksaminen lisää huomattavasti vaikuttavuutta.”

”Jos avustuskohteessa on toimivat paikalliset markkinat, digitaalinen maksaminen lisää huomattavasti vaikuttavuutta”, Pasi Aaltonen sanoo.

KUA on testannut Helsingissä ja Kambodžassa lohkoketjuihin perustuvaa digitaalista maksamista. Siinä avustusrahat koodataan järjestelmään, johon myös vaikkapa paikallinen torikauppias rekisteröityy. Avunsaaja taas ilmoittautuu avustusjärjestön toimistoon, jossa hänen silmiensä iirikset skannataan samaan tietojärjestelmään. Myöhemmin tämä yksilöllinen iiristunniste käy hänen ”maksukortistaan”, kun hän asioi järjestelmään rekisteröityneen torikauppiaan tiskillä.

”Käteisen lähettäminen on kallista ja altistaa paikalliset kuriirit ryöstöille ja väkivallalle. Järjestelmän avulla voimme varmistaa, että rahat käytetään tarkoituksenmukaisesti. Digirahalla voi ostaa perheelle maissisäkin mutta ei rommipulloa”, Aaltonen sanoo.

Lohkoketjuun perustuva maksaminen tekee avustustyöstä entistä läpinäkyvämpää. Kun raha on koodattu järjestelmään, sen käyttöä voidaan seurata lähes tuote tuotteelta.

Toki voidaan kysyä, missä määrin avunsaaja on ostoksistaan auttajalleen tilivelvollinen. Toisaalta lahjoittajat ja hankkeiden seurannasta vastaavat työntekijät tarvitsevat tietoa rahojen käytöstä.

”Voimme todistaa varojen käytön tekniikan avulla ja kertoa ihmisille, mitä heidän lahjoituksillaan on saatu aikaan”, Aaltonen sanoo.

TEKSTI JUHO PAAVOLA

KUVITUS ANNA-KAISA JORMANAINEN

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Joulukuu 4/2019