Afrikka hyötyy taloudellisesta yhdentymisestä

Jotta Afrikasta on kilpailemaan globaaleilla markkinoilla, tarvitaan kansalliset rajat ylittävää maatalous- ja teollisuustuotantoa, kirjoittaa Afrikan kehityspankin apulaispääjohtaja ja pääekonomisti Célestin Monga.

Ghana itsenäistyi Kwame Nkrumahin johdolla ensimmäisenä Afrikan valtiona vuonna 1957. Kun Nkrumah vuonna 1966 syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa, harva hänen maanmiehistään jäi kaipaamaan vanhaa hallintoa.

Yksi hänen jälkeensä jättämä ajatus on kuitenkin yhä ajankohtainen.

”Kwame Nkrumahin ajatus oli yhdistää Afrikka ja luoda Afrikan Yhdysvallat.”

Nkrumah oli näkemyksellinen ja karismaattinen johtaja, joka uudisti Ghanaa ja kampanjoi Afrikan poliittisen yhtenäisyyden puolesta. Hänen ajatuksensa oli yhdistää Afrikka ja luoda Afrikan Yhdysvallat.

Talouspolitiikassa Nkrumah suosi kuitenkin kalliita ja pääomaintensiivisiä hankkeita. Ne synnyttivät vähän uusia työpaikkoja mutta tekivät julkistaloudesta alijäämäisen ja kasvattivat velan kestämättömän suureksi. Talouden supistuminen johti laajoihin levottomuuksiin ja tyytymättömyyteen.

Samalla Afrikan integraatiotavoitteen uskottavuus heikkeni, ja Nkrumah rikkoi välinsä kuuluisaan talousneuvonantajaansa, tulevaan nobelistiin W. Arthur Lewisiin.

Nkrumahin ajatuksella Afrikan yhdentymisen mahdollisista hyödyistä oli vahva taloustieteellinen perusta. Hän ei kuitenkaan osannut pukea sitä vakuuttavasti sanoiksi.

Afrikassa on 16 sisämaata, ja se on sisäisesti rikkonaisempi kuin mikään muu maanosa. Monet Afrikan valtiot ovat pieniä ja markkinat hajanaiset. Tämän seurauksena mittakaavaedut jäävät saamatta. Vuonna 2017 useammassa kuin kolmessa neljästä Afrikan maasta asui alle 30 miljoonaa ihmistä. Noin joka toisen maan bruttokansantuote oli alle yhdeksän miljardia euroa.

Hajanaisuus heikentää

Kwame Nkrumahin menetettyä valtansa Afrikan muut johtajat ottivat tehtäväkseen Afrikan Yhdysvaltojen rakentamisen Afrikan yhtenäisyysjärjestön OAU:n pohjalta. OAU:ssa hyväksyttiinkin useita valtiosopimuksia, jotka edistivät integraatiota. Afrikan talousyhteisö luotiin vuonna 1991.

OAU lakkautettiin vuonna 2002, mutta vuonna 2015 valtioiden johtajat hyväksyivät Afrikan unionin Agenda 2063:n. Se pohjaa aikaisempiin aloitteisiin ja ohjaa mantereen taloudellista ja sosiaalista kehitystä seuraavien vuosikymmenten aikana.

Afrikan maat ovat myös perustaneet useita alueellisia instituutioita, joiden on määrä viedä kehitystä asteittain kohti Nkrumahin päämäärää.

”Päällekkäiset ja usein keskenään ristiriitaiset alueelliset talousyhteisöt muodostavat yhdessä varsin tehottoman sekametelisopan.”

Valitettavasti päällekkäiset ja usein keskenään ristiriitaiset alueelliset talousyhteisöt muodostavat yhdessä varsin tehottoman sekametelisopan. Instituutioiden toimivalta ja analyyttiset resurssit ovat heikot.

Tämän vuoksi Afrikan yhdentyminen helposti kuulostaa katteettomalta poliittiselta lupaukselta johtajilta, joilla ei ole aitoa tahtoa edistää yhdentymistä.

Jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet koko integraatiotavoitteen. Yhteen laskettunakin Afrikan taloudet muodostavat vain noin kolme prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja niiden ostovoima on vähäinen.

Yhdessä turvallisempaa

Miksi siis uhrata rajallisia taloudellisia voimavaroja kalliiseen infrastruktuuriin maanosan yhdentämiseksi? Vaikka Afrikan sisämarkkinoiden luominen on kannatettava tavoite, sen tavoittelu ei saa ohjata kansallisten päätöksentekijöiden huomiota pois niistä hyödyistä, joita integroituminen maailmantalouteen voisi tuoda.

Afrikan kehityspankin tuoreen selvityksen mukaan nämä tavoitteet eivät sulje toisiaan pois. Päinvastoin, ne voivat jopa tukea toisiaan. Raportissa kartoitetaan myös, millaisia hyötyjä voitaisiin saada alueellisista julkishyödykkeistä, kuten rahoitussääntelyn yhtenäistämisestä, valtaresurssien yhdistämisestä, lentoliikenteen avaamisesta kilpailulle ja ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaasta liikkuvuudesta rajojen yli.

Afrikan kehityspankin selvitys osoittaa, että kansalliset rajat ylittävä maatalous- ja teollisuustuotanto on globaalisti kilpailukykyisten afrikkalaisten markkinoiden perusedellytys. Se antaisi investoijille skaalaetuja, kasvattaisi markkinoiden kokoa ja tarjoaisi uusia mahdollisuuksia suurille ja pienille yrityksille. Rajattomat yhteismarkkinat auttaisivat hävittämään monopoleja ja vahvistaisivat rannikkovaltioiden ja sisämaiden välisiä synergioita.

”Yhdentyminen voisi parantaa alueellista turvallisuustilannetta. Kansainvälisen kaupan laajentuessa konfliktit usein vähenevät.”

Ennen kaikkea yhdentyminen voisi parantaa alueellista turvallisuustilannetta. Kansainvälisen kaupan laajentuessa konfliktit usein vähenevät.

Tavaroiden, infrastruktuuripalveluiden ja keskeisimpien tuotantotekijöiden eli työvoiman ja pääoman syvempi markkinaintegraatio on erityisen tärkeää Afrikan pienille ja hajanaisille talouksille, niin taloudellisesti kuin strategisestikin.

Viisi vinkkiä vaurastumiseen

Maailmassa, jossa 60 prosenttia kaupasta tapahtuu globaalien arvoketjujen sisällä, Afrikan on teollistuttava, monipuolistettava luonnonvaroihin keskittynyttä tuotantorakennettaan ja luotava työpaikkoja maanosan nuorelle ja nopeasti kasvavalle väestölle. Alueellinen yhdentyminen vahvistaisi Afrikan sisäistä kauppaa, kulutusta ja investointeja, mikä puolestaan auttaisi parantamaan tuottavuutta, kehittämään menestyvää valmistavaa teollisuutta ja luomaan uskottavia afrikkalaisia brändejä.

Alueellinen integraatio voisi myös vahvistaa pienten ja keskisuurten yritysten linkkejä kansainvälisiin arvoketjuihin ja avata niille ovia maailmanmarkkinoille.

Viisi kauppapoliittista uudistusta voisi kasvattaa Afrikan bruttokansantuotetta 4,5 prosentilla eli 118 miljardilla eurolla vuodessa, mikä vastaa lähes kaiken virallisen kehitysyhteistyön määrää vuonna 2017.

Ensimmäinen askel olisi kaikkien kahdenvälisten tullimaksujen poisto. Toiseksi alkuperämaasäännösten tulisi olla yksinkertaisia, joustavia ja läpinäkyviä. Kolmanneksi kaikki tullien ulkopuoliset tavara- ja palvelukaupan esteet tulisi poistaa suosituimmuusperiaatteen mukaisesti.

Neljänneksi Maailman kauppajärjestön WTO:n kaupan helpottamista koskeva sopimus olisi pantava täytäntöön, mikä nopeuttaisi rajojen ylittämistä ja vähentäisi muista kuin tulleista aiheutuvia kaupankäyntikustannuksia.

Viimeisenä: muiden kehitysmaiden kanssa käytävässä kaupassa sovellettavat tullit ja tullien ulkopuoliset kaupanesteet tulisi puolittaa suosituimmuusperiaatetta noudattaen.

Kwame Nkrumahin unelman taloudellinen perusta oli vahvempi kuin mitä tähän asti on ajateltu. Afrikan johtajat antoivat sille uutta puhtia vuonna 2018, kun he hyväksyivät tavoitteen Afrikan vapaakauppa-alueen perustamisesta. Alueellinen integraatio voi hyödyttää suuresti Afrikkaa ja koko maailmaa, kunhan sen edistämisessä on rohkeutta ja pragmaattisuutta oikeassa suhteessa.

© Project Syndicate

TEKSTI CÉLESTIN MONGA

KUVA AFRIKAN KEHITYSPANKKI

Kirjoittaja on Afrikan kehityspankin apulaispääjohtaja ja pääekonomisti.

Englannin kielestä suomentanut Henri Purje.

Maaliskuu 1/2019