Ensimmäinen osa Afrikan suurimmasta aurinkovoimalasta Noorista nousi helmikuussa Ouarzazateen Marokkoon Saharan laidalle. 500 megawatin voimala valmistunee vuonna 2019 ja vastaa nimellisteholtaan yhtä Loviisan ydinreaktoria.
Noor-voimala edustaa tekniikaltaan keskittävää aurinkovoimaa (CSP), jossa paraboliset peilit kuumentavat putkissa kiertävää liuosta. Sähköä voidaan tuottaa höyryturbiinilla vielä kolme tuntia auringonlaskun jälkeen, illan kulutuspiikin aikana. Fadel Senna/Lehtikuva/AFP

Afrikka tarvitsee riskinottajia

Yli 600 miljoonaa ihmistä elää ilman sähköä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Energiavarat ovat huomattavat, mutta rohkeita sijoittajia on vielä liian vähän.

”Suurin osa Afrikan mantereesta pimenee auringonlaskun jälkeen, vaikka hehkulampun keksimisestä on sata vuotta. Koululaiset eivät näe lukea pimeässä, yritykset eivät voi kasvaa, klinikat eivät voi säilyttää lääkkeitä ja rokotteita kylmässä. Tehtaat käyvät vajaateholla ja hukkaavat mahdollisuudet kasvuun, työpaikkoihin ja toimeentuloon.”

Näin Maailmanpankin raportissa kuvaillaan Afrikan sähkönpuutetta.

Saharan eteläpuolisen Afrikan maat tuottavat keskimäärin 160 kilowattituntia sähköä asukasta kohti, vain kymmenesosan Latinalaisen Amerikan keskiarvosta.

Afrikassa on kymmeniä suuria sähkövoimaloita. Ne keskittyvät Pohjois-Afrikan viiteen maahan ja Etelä-Afrikkaan, joissa tuotetaan neljä viidesosaa mantereen sähköstä.

Muu osa Afrikasta on suureksi osaksi vailla sähköä.

Valtiot ovat hallinneet maanosan sähköntuotantoa viime vuosiin saakka. Poliitikot ovat käyttäneet sähköyhtiöitä kannatuksensa vahvistamiseen. Sähköä on myyty alle tuotantokustannusten, ja yhtiöt ovat velkaantuneet. Voimaloiden korjauksiin ja jakeluverkon laajentamiseen ei ole jäänyt rahaa.

Sähköntuotanto_1”Energiaa tarvitaan miltei kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen”, sanoo Kansainvälisen uusiutuvan energian viraston IRENAn politiikkayksikön johtaja Rabia Ferroukhi.

”Energiantuotantoa on lisättävä, jotta voidaan tarjota puhdasta juomavettä ja parantaa terveydenhuoltoa, vähentää köyhyyttä ja kehittää kaupunkeja.”

IRENAn raportissa arvioidaan, että Afrikan sähköntuotanto pitäisi kolminkertaistaa vuoteen 2030 mennessä, jotta energiaa riittäisi maanosan kasvavan talouden tarpeisiin ja väestön elintason parantamiseen. Puolet Afrikan tarvitsemasta sähköstä voidaan tuottaa uusiutuvalla energialla.

Hintakilpailua

Uusiutuva energia sopii Afrikan sähköistämiseen, sillä kattava sähköverkko puuttuu. IRENAn mukaan jopa 60 prosenttia Afrikan sähköntarpeesta voitaisiin tuottaa valtakunnallisen sähköverkon ulkopuolisissa voimaloissa, kuten pienissä vesi- ja aurinkovoimaloissa.

Etenkin aurinkopaneelit ovat halventuneet viime vuosina. Suuret tuuli- ja aurinkovoimalat kilpailevat tuotantohinnoillaan uusien hiili- ja maakaasuvoimaloiden kanssa.

Uusiutuvan energian läpimurto voi johtaa Afrikan nopeaan sähköistämiseen.

Sähköntuotanto_2Esimerkiksi Etelä-Afrikassa tuulisähkön tuotantohinta on laskenut alimmillaan reiluun 4 senttiin ja aurinkosähkön 5,5 senttiin kilowattitunnilta. Uusissa Medupin ja Kusilen hiilivoimaloissa tuotantohinta nousee selvästi korkeammaksi, noin 10 senttiin kilowattitunnilta. Verkkosähkö maksaa 5–6 senttiä kilowattitunnilta.

Afrikan hallitukset haluavat myös vähentää polttoaineiden tuontia. Esimerkiksi Keniassa dieselvoimaloiden sähkö on 2–4 kertaa niin kallista kuin uusien maalämpövoimaloiden sähkö.

Afrikassa on pulaa teknisestä osaamisesta. Suurten voimaloiden suunnittelu kestää vuosia, ja sijoittajat saavat tuottonsa vasta pitkän ajan kuluessa. Rahoittajat kaihtavat poliittisia riskejä, kuten sopimusehtojen muuttumista, jos maan hallitus vaihtuu.

Lisäksi sähköverkot ovat huonokuntoisia ja rajoittuvat usein yhteen tai muutamaan maahan. Sähköä häviää matkalla teknisten ongelmien ja luvattomien omatekoisten liittymien vuoksi.

Sähkömarkkinoiden lainsäädäntö ja valvonta ovat silti edistyneet monissa Afrikan maissa. Jo 41 maata on asettanut tavoitteita uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämisestä. Maanosa kaipaisi kuitenkin kipeästi lisää rahoitusta uusien sähkövoimaloiden rakentamiseen.

Lainarahaa tarjolla

Turkanajärven alueelle Keniaan rakennetaan parhaillaan Afrikan suurinta tuulipuistoa. Voimala valmistuu kahden vuoden kuluttua ja lisää maan sähköntuotantoa 16 prosenttia.

”Rakentaminen etenee hyvin. Pystyssä on kymmenesosa voimalan 365 tuuliturbiinista”, sanoo rahoituspäällikkö Helena Teppana kehitysrahoitusyhtiö Finnfundista. Hän osallistuu tuulivoimalahankkeen hallituksen kokouksiin Keniassa.

Turkanajärven tuulipuisto ei syntyisi ilman hollantilaisia sijoittajia, jotka ovat asuneet pitkään Keniassa. He haluavat antaa panoksensa maan rakentamiseen ja harjoittaa samalla kannattavaa liiketoimintaa. Yli 600 miljoonan euron kokoaminen voimalan rakentamiseksi oli vuosien työn takana.

Finnfund ryhtyi lopulta yhdeksi tuulipuiston seitsemästä osakkaasta. Sen jälkeen valtaosa rahoituksesta järjestyi lainoina Afrikan kehityspankilta, Euroopan investointipankilta ja muilta kehitysrahoituslaitoksilta.

Olkarian maalämpövoimala, Kenia Maailman suurin maalämpövoimala sijaitsee Keniassa Itä-Afrikan hautavajoaman alueella. Iso hautavajoama on 6 000 kilometriä pitkä repeämälaaksojen ja suurten järvien muodostama kokonaisuus, joka syntyi, kun mannerlaatat erkanivat. Kenia hyödyntää hautavajoaman maalämpöä voimaloissa, jotka tuottavat enemmän sähköä kuin maan vesi- tai öljyvoimalaitokset. Voimalan nimellisteho aiotaan seitsenkertaistaa 5 000 megawattiin vuoteen 2030 mennessä. Tony Karumba/Lehtikuva/AFP
Maailman suurin maalämpövoimala sijaitsee Keniassa Itä-Afrikan hautavajoaman alueella. Kenia hyödyntää hautavajoaman maalämpöä voimaloissa, jotka tuottavat enemmän sähköä kuin maan vesi- tai öljyvoimalaitokset. Tony Karumba/Lehtikuva/AFP

Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset lainoittavat mielellään voimalahankkeita Afrikassa. Liikkeellä on myös valtiollisia kehitysrahoittajia, kuten Yhdysvaltojen kehitysapuvirasto USAID. Presidentti Barack Obama lupasi Power Africa -aloitteessaan seitsemän miljardia dollaria (reilut kuusi miljardia euroa) maanosan energiamarkkinoiden kehitykseen ja sähköverkkoihin.

Silti pulaa on rahoittajista, jotka jakaisivat alkuvaiheen riskit projektin kehittäjien kanssa.

”Jos rahoitus alkuvaiheeseen järjestyy, lainoituksen rahahanat aukeavat suhteellisen helposti”, Teppana sanoo.

Hänen mukaansa vain kaksi kymmenestä Afrikan energiahankkeesta toteutuu. Loput kaatuvat suunnitteluvaiheen aikana.

”Julkista rahoitusta olisi lisättävä, jotta energia-alalle saadaan enemmän investointeja. Ajan mittaan valtaosan sijoituksista olisi tultava yksityiseltä sektorilta”, Rabia Ferroukhi sanoo.

Hänestä yksityisten sijoittajien riskejä voisi pienentää suuntaamalla julkista kehitysrahoitusta ja ilmastorahoitusta lainatakauksiin. IRENAn mukaan Afrikan energia-alan vuotuiset investoinnit tulisi nostaa jopa 63 miljardiin euroon nykyiseltä 9 miljardin euron tasolta, jotta kasvavaan sähkön kysyntään voidaan vastata.

Muutamat yksityiset sijoitusjätit, kuten amerikkalaiset Carlyle ja Blackstone sekä kanadalainen voimayhtiö Sky Power, sijoittavat jo tuuli- ja aurinkovoimaloihin Afrikassa.

Selvät pelisäännöt

Kehitys on ollut nopeaa siellä, missä sähkömarkkinoiden pelisäännöt on saatu riittävän selviksi. Etelä-Afrikka toivotti vuonna 2011 yksityiset voimayhtiöt tervetulleiksi ja alkoi huutokaupata oikeuksia uusiutuvan energian tuotantoon. Sen jälkeen maassa on käynnistetty kymmeniä suuria aurinko- ja tuulivoimalahankkeita, jotka tuottavat parin vuoden kuluttua 15 prosenttia maan sähköstä.

Huutokauppamenettely on lisännyt kilpailua sähkömarkkinoilla ja tuonut Etelä-Afrikkaan yksityisiä sijoituksia lähes 17 miljardin euron arvosta.

Grand Renaissance -vesivoimala, Etiopia Etiopian energiaohjelman kulmakivi on jättimäinen pato Sinisen Niilin varressa lähellä Sudanin rajaa. Ensi vuonna valmistuvan padon betonivalli on 1 800 metriä pitkä ja kohoaa 175 metrin korkeuteen. Voimalan nimellisteho on 6 000 megawattia, mikä yli kaksinkertaistaa Etiopian sähköntuotannon. Vesivoimala vahvistaa Etopian talouskasvua. Patohanke on kuitenkin kiristänyt suhteita erityisesti Egyptiin, jonka maatalous perustuu kasteluun. Arvostelijoiden mukaan voimala on ylimitoitettu suhteessa Niilin virtaukseen ja saattaa vähentää vedensaantia joen alajuoksulla. William Lloyd George/Lehtikuva/AFP
Etiopian energiaohjelman kulmakivi on jättimäinen Grand Renaissancen vesivoimala Sinisen Niilin varressa lähellä Sudanin rajaa. Ensi vuonna valmistuvan padon betonivalli on 1 800 metriä pitkä ja kohoaa 175 metrin korkeuteen. Voimalan nimellisteho on 6 000 megawattia, mikä yli kaksinkertaistaa Etiopian sähköntuotannon. Patohanke on Etiopian kiristänyt suhteita erityisesti Egyptiin, jonka maatalous perustuu kasteluun. William Lloyd George/Lehtikuva/AFP

Marokossa, Egyptissä, Etiopiassa ja Keniassa energia-alan murrosta vauhdittavat hallitusten kunnianhimoiset tavoitteet. Maat haluavat irtautua uusiutuvan energian avulla ulkomaisista tuontipolttoaineista.

Toisaalta esimerkiksi Nigerialla, Tansanialla ja Mosambikilla on rannikoillaan runsaat maakaasuvarat, joilla ne voisivat sähköistää taloutensa. Aurinko- ja tuulivoiman ohella tarvitaan myös säätövoimaa, jota käytetään tasaamaan tuotantovaihteluita tuulettomina päivinä ja öisin, jolloin aurinko ei paista.

”Vesivoima sopii hyvin säätövoimaksi aurinkoenergian rinnalle. Kivihiiltä taas on runsaasti eteläisessä Afrikassa”, sanoo teknillisen fysiikan professori Peter Lund Aalto-yliopistosta.

Säätövoiman rakentaminen avaa oven aurinkovoimalle, jota riittää Afrikan mantereella. Huhtikuussa suomalainen Wärtsilä ilmoitti lähtevänsä maanosan markkinoille tarjoamalla niin sanottuja hybridi-aurinkovoimaloita. Ne tuottavat päivällä sähköä auringonvalosta ja yöllä fossiilisista polttoaineista, kuten maakaasusta.

Wärtsilä odottaa liikevaihtonsa kasvavan aurinkosähkössä 300 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä.

TEKSTI JOONAS PÖRSTI

GRAFIIKKA JUHO HIILIVIRTA

Kirjoittaja työskentelee Ulkopolitiikka-lehden toimituspäällikkönä ja vapaana toimittajana.

Kesäkuu 2/2016