Etelä-Sudanissa on yli
1 000 kiinalaista rauhanturvaajaa. Jalkaväkisotilaiden lisäksi heitä on rakennus- ja lääkintätehtävissä.

Kiina rakentaa rauhaa Etelä-Sudanissa

Kiina haluaa näyttää maailmalle rauhanneuvottelijan taitonsa Etelä-Sudanissa. Länsimaissa epäillään, että Kiina haluaa suojella vain öljysijoituksiaan.

”Se ei ole totta. Lähetimme sotilasosaston Etelä-Sudaniin rauhan ja turvallisuuden takia.”

Tiukkaa vastausta seuraa välitön hymy.

Yu Ruilin, Kiinan Etelä-Sudanin-suurlähetystön poliittisen osaston johtaja, tekee kotimaansa virallisen kannan selväksi: Kiina ei lähettänyt taistelujoukkojaan YK:n rauhanturvaoperaatioon Etelä-Sudaniin suojellakseen miljardien öljysijoituksiaan. Kiina toimi vilpittömin aikein auttaakseen maailman nuorinta valtiota taltuttamaan vuonna 2013 syttyneen sisällissodan.

Yu tyrmää myös tunnetuimman Kiina–Afrikka-kliseen, viittauksen uuskolonialismiin.

”Se on vain niiden ihmisten mielipide, jotka haluavat mustamaalata Kiinaa.”

"Kuumuus ja taudit ovat vaikeuttaneet kiinalaissotilaiden työtä Etelä-Sudanissa", kertoo Kiinan suurlähetystön poliittisen osaston johtaja Yu Ruilin.
”Kuumuus ja taudit ovat vaikeuttaneet kiinalaissotilaiden työtä Etelä-Sudanissa”, kertoo Kiinan suurlähetystön poliittisen osaston johtaja Yu Ruilin.

Yun mukaan Kiina tekee yhteistyötä Afrikan kanssa, ja siksi väite uuskolonialismista on ”pahojen kielten puhetta”. Hän tekee kaikkensa vakuuttaakseen, ettei Kiina ole Afrikassa vain hyötymässä maanosan luonnonvaroista.

Yu selittää myös, että Kiina osallistuu aktiivisesti YK:n rauhanturvaoperaatioihin ympäri maailmaa. Suurin osa kiinalaisista rauhanturvaajista on tukitehtävissä, kuten rakennus- ja lääkintätöissä. Ensimmäiset jalkaväkisotilaat lähtivät YK-operaatioon vasta puolitoista vuotta sitten. Operaatio on Malissa, ja siellä kiinalaisia jalkaväkisotilaita on arvioiden mukaan vajaat 200.

Etelä-Sudaniin Kiina lähetti tämän vuoden alussa 700 jalkaväkisotilasta.

”Kiina on jo vuosia tukenut johdonmukaisesti Afrikkaa rauhaan ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa”, Yu toistelee.

Hän yrittää vakuuttaa, ettei Etelä-Sudan ole erityistapaus.

Näkyvästi esillä

Jotain erityistä Kiinan ja Etelä-Sudanin suhteessa kuitenkin on. Sen huomaa autossa Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa. Mainoskyltti liikenneympyrässä vinkkaa, että China Juba People -sairaala on 200 metrin päässä. Ohi ajaa Yinxiang-moottoripyöriä. On kiinalaisia ruokapaikkoja ja kahviloita.

”Minulla ei ole mitään kiinalaisia vastaan”, autonkuljettaja toteaa.

Kuljettajan asenne heijastaa paikallisten asukkaiden yleistä suhtautumista kiinalaisiin. Heidät nähdään vilpittöminä kauppamiehinä, jotka eivät sotkeudu Etelä-Sudanin asioihin.

Etelä-Sudanissa on arviolta reilut sata kiinalaista yritystä. Niitä kiinnostaa öljy.

Etelä-Sudanissa on arviolta reilut sata kiinalaista yritystä. Niitä kiinnostaa etenkin öljy. Kiina on laittanut enemmän rahaa likoon Sudanin alueen öljyntuotantoon kuin yksikään toinen maa.

Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011. Ennen itsenäisyyttä Kiina oli sijoittanut maahan arviolta 20 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Itsenäisyyden jälkeen Kiina lainasi Etelä-Sudanille kahdeksan miljardia dollaria lähinnä infrastruktuurin rakentamista varten.

Tiet, sillat ja laajentunut matkapuhelinverkko tukevat luonnollisesti myös öljyteollisuutta.

Kiinan tuontiöljystä noin viisi prosenttia tuli Sudanista ennen Etelä-Sudanin itsenäistymistä. Vuonna 2009 Sudan oli Kiinan viidenneksi suurin öljyntoimittajamaa.

Itsenäistymisen jälkeen Etelä-Sudanin öljyntuotanto on vähentynyt. Vuoden 2013 joulukuussa puhkesi sisällissota, joka hidastaa edelleen öljyntuotantoa.

Talous edellä

Kiina on tullut ryminällä Afrikkaan, mikä herättää voimakasta kritiikkiä länsimaissa, sanoo Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professori Matti Nojonen Lapin yliopistosta.

”Kiinan taktiikkana on ollut, ettei muiden maiden asioihin puututa.”

”Kiinan keihäänkärkenä on talous. Kiinalla ei ole esimerkiksi samanlaista avustustoimintaa kuin länsimailla. Taktiikkana on ollut, ettei muiden maiden asioihin puututa.”

Myös Yu Ruilin yrittää uskotella, että Kiina pitää kiinni historiallisesta periaatteesta, jonka mukaan vieraiden maiden sisäisiin asioihin ei saa puuttua. Samaan aikaan asiantuntijat näkevät Kiinan puuttumattomuuspolitiikan horjuvan juuri Etelä-Sudanissa. Viime vuonna Kiinan Afrikan suhteiden erityisedustaja Zhong Jianhua myönsi uutistoimisto Reutersin haastattelussa, että Kiina toimii uudella tavalla Etelä-Sudanissa.

”Tämä on uusi askel Kiinan ulkoasioiden hoidossa”, hän sanoi ja toivoi, että Kiina osallistuisi aktiivisemmin rauhantyöhön myös muualla Afrikassa.

Viimeinen ryhmä kiinalaisia rauhanturvaajia saapui Etelä- Sudaniin huhtikuun alussa.
Viimeinen ryhmä kiinalaisia rauhanturvaajia saapui Etelä-Sudaniin huhtikuun alussa.

Kiina on yrittänyt saattaa Etelä-Sudanin sotivia osapuolia sopuun jopa ulkoministerinsä avulla ja lähettänyt poikkeuksellisesti jalkaväkipataljoonan YK:n Etelä-Sudanin rauhanturvaoperaatioon. Kun Kiina päätti osallistumisestaan operaatioon, länsimaiden mediassa oltiin varmoja, että tarkoitus on yksinomaan suojella öljyntuotantoa. Mediassa levinneiden tietojen mukaan sotilaat olisi lähetetty öljykenttien läheisyyteen Etelä-Sudanin pohjoisiin Ylä-Niilin ja Unityn osavaltioihin.

Etelä-Sudanin rauhanturvaoperaation tiedotuspäällikkö Joseph Contreras haluaa korjata median väitteen YK:n tukikohdassa Jubassa.

”Kiinalaiset toimivat Keski-Ekvatorian osavaltiossa, jossa Juba sijaitsee. Heitä ei lähetetä öljyä tuottaviin Unityn ja Ylä-Niilin osavaltioihin, kuten joissakin tiedotusvälineissä on väitetty.”

Professori Nojonen ei usko, että Kiina on Etelä-Sudanin rauhanturvaoperaatiossa pelkästään suojelemassa öljysijoituksia. Hän muistuttaa, ettei Kiina ole poikkeustapaus, kun puhutaan valtioiden syistä osallistua YK:n rauhanturvaoperaatioihin.

”Kiina ei toimi juurikaan eri tavalla kuin länsimaat”, Nojonen sanoo.

Leben Nelson Moro, Juban yliopiston kansainvälisten asioiden osaston johtaja, kannattaa Kiinan läsnäoloa Etelä-Sudanissa.

”Voi sanoa, että kiinalaisten ja eteläsudanilaisten tavoitteet ovat samat. Kummatkin haluavat, että sota loppuu, Etelä-Sudanin tilanne rauhoittuu ja öljyntuotanto jatkuu.”

Pakotteet pohdinnassa

Etelä-Sudanin sisällissota syttyi joulukuussa 2013 sen jälkeen, kun presidentti Salva Kiir oli erottanut varapresidenttinsä Riek Macharin ja syyttänyt tätä vallankaappausyrityksestä.

Yli kymmenentuhatta ihmistä on menettänyt henkensä, ja lähes kaksi miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa.

Rauhanneuvotteluja on käyty Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa, mutta Kiir ja Machar eivät ole päässeet sopuun vallanjaosta.

Etelä-Sudan käytti sotilasmenoihinsa miljardi Yhdysvaltain dollaria vuonna 2014, kertoo Tukholman rauhantutkimuslaitos SIPRI. Maan sotilasmenot ovat Itä-Afrikan suurimmat. 
Etelä-Sudan käytti sotilasmenoihinsa miljardi Yhdysvaltain dollaria vuonna 2014, kertoo Tukholman rauhantutkimuslaitos SIPRI. Maan sotilasmenot ovat Itä-Afrikan suurimmat.

”Hyvin harvat ihmiset hyötyvät sodasta. Talous menee alas, ja se on kaikille kova paikka. Kansainvälisen yhteisön tulisi painostaa osapuolia sopimaan rauhasta. Sen jälkeen tarvitsemme väliaikaisen hallinnon ja vaalit”, Leben Nelson Moro Juban yliopistosta sanoo.

Tutkimuslaitos International Crisis Groupin mukaan esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kiinan tulisi painostaa Etelä-Sudanin naapurivaltiota Ugandaa rauhan kannattajaksi. Ugandan hallituksen joukot sotivat Etelä-Sudanin hallituksen puolella. Lisäksi YK:n turvallisuusneuvoston pitäisi saada sovittua asevientikiellosta Etelä-Sudaniin. Asiasta ei ole toistaiseksi keskusteltu turvaneuvostossa.

Myös Kiina on sotkeutunut asekauppaan Etelä-Sudanissa.

Kiinan valtion omistama yritys toimitti viime vuonna Etelä-Sudanin hallituksen joukoille aseita 38 miljoonan dollarin arvosta. Kun kauppa tuli julki, Kiinan hallitus vannoi, ettei aseita Etelä-Sudaniin enää toimiteta.

Kiina ei ole kuitenkaan aktiivisin rauhanneuvottelija Etelä-Sudanissa. Lähialueen maiden yhteistyöjärjestö IGAD (Intergovernmental Authority on Development) on vetänyt rauhanneuvotteluja. Sen tukena on ollut Yhdysvaltain, Norjan ja Britannian yhteenliittymä. IGADiin kuuluvat Sudanin ja Etelä-Sudanin lisäksi Djibouti, Etiopia, Eritrea, Kenia, Somalia ja Uganda.

Kiinalla on kuitenkin sijoitustensa takia ainutlaatuiset mahdollisuudet painostaa sotivia osapuolia.

Myös Yhdysvalloilla on erityisen läheiset suhteet Etelä-Sudaniin. Yhdysvallat tuki voimakkaasti Etelä-Sudanin itsenäisyyspyrkimyksiä 2000-luvulla, jolloin se syytti Sudania ja sen presidenttiä Omar al-Bashiria terrorismin tukemisesta. Edesmennyt terroristijohtaja Osama bin Laden asui Sudanin pääkaupungissa Khartumissa 1990-luvulla.

Toisaalta Etelä-Sudanin hallitus on syyttänyt konfliktin aikana Yhdysvaltoja kapinallisten tukemisesta. Kiirin hallinnon mukaan Yhdysvaltoja ärsyttää Etelä-Sudanin lähentyminen Kiinan kanssa.

”Kaikki voittavat”

Kiinan suurlähetystössä Jubassa Yu Ruilin vakuuttelee Kiinan hyvistä aikeista Etelä-Sudanin ja Afrikan suhteen. Yun mukaan kyseessä on ”win-win-tilanne”.

”Kiinan ja Afrikan yhteistyö on sujunut hyvin.”

”Kiinan ja Afrikan yhteistyö on sujunut hyvin. Uskon, että paikalliset ihmiset arvostavat meitä ja työtämme.”

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kiinalaisten luomilla työpaikoilla on kuitenkin isoja ongelmia. Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin mukaan kiinalaiset yritykset ovat muun muassa polkeneet työntekijöiden oikeuksia kaivoksilla Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Sambiassa.

Käynti Kiinan lähetystössä alkaa olla ohi. Yu kuulee lopuksi, että monet eteläsudanilaiset ovat kehuneet yhteistyötä Kiinan kanssa. Kiinaa on pidetty hyvänä kauppakumppanina, tärkeänä osana rauhanturvaoperaatiota ja maana, jolla on samat tavoitteet kuin Etelä-Sudanilla.

”Siinä näette. Se on fakta”, Yu kuittaa ja hymyilee.

TEKSTIT MARTTI PENTTILÄ

KUVAT MARTTI PENTTILÄ JA TERO IKÄHEIMONEN

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.