Sisay Tesle (oik.) viljelee ravinteikasta teffiä Lalibelan kaupungin lähistöllä. Kuvassa myös vaimo Genthe Treye ja poika Sefew kotinsa edustalla.

Etiopia: Nälänhätä vaihtui piilonäläksi

Kolme vuosikymmentä sitten Etiopiaa ravisteli yksi 1900-luvun tuhoisimmista nälänhädistä. Maa tuottaa pian tarpeeksi ruokaa, mutta ihmiset syövät vielä liian yksipuolisesti.

Maastosta on vaikea löytää tasaista kohtaa. Pohjois-Etiopiassa, Lalibelan kaupungin ympäristössä, tasaisinkin maa nousee pienille kummuille. Niiden laeilla on pieniä savesta ja puusta rakennettuja taloja ja kultaisenaan hohtavia viljakasoja.

Tällaisella kummulla asuu Sisay Tesle, joka on koko ikänsä viljellyt maataan.

Hänen kekonsa on erityisen kultainen. Se on kotoperäistä teffiä, yhtä maan perusviljaa. Brittiläinen sanomalehti The Guardian ja yhdysvaltalainen Huffington Post povasivat viime vuonna teff-viljasta seuraavaa Yhdysvaltain ja Euroopan ruoan megatrendiä.

Teff on gluteenitonta ja erityisen ravinteikasta. Teslen kotiseudulla, Amharan läänissä, sitä kasvaa enemmän kuin muualla Etiopiassa.

Harva tulee ajatelleeksi Etiopiaa seuraavan superruoan kotimaana.

Etiopia muistetaan vuosien 1983–1985 nälänhädästä, joka tappoi yli 400 000 ihmistä. Tesle oli silloin pikkupoika mutta muistaa niukkuuden. Hän ei usko, että vastaavaa katastrofia enää tapahtuu. Sadot ovat nykyisin parempia kuin silloin, kun hän aloitti teffin viljelyn.

Sisay Tesle on viljellyt koko ikänsä teffiä, kotoperäistä perusviljaa. Maailmalla siitä puhutaan superruokana, koska se on gluteenitonta ja erityisen ravitsevaa.
Sisay Tesle on viljellyt koko ikänsä teffiä, kotoperäistä perusviljaa. Maailmalla siitä puhutaan superruokana, koska se on gluteenitonta ja erityisen ravitsevaa.

Tesle viljelee myös kaalia, banaania, appelsiinia, sitruunaa ja papaijaa. Valtaosan hedelmistä ja teffistä Tesle myy Lalibelan markkinoilla, ja loput jäävät viisihenkiselle perheelle.

”Elämä on aiempaa parempaa. Meillä on sähköä, ja kaikilla viljelijöillä on kännykkä. Koulut ovat lähellä koteja, joten lapset on helpompi lähettää kouluun.”

Hän kiittää Etiopian hallitusta, joka on viime vuosina investoinut merkittävästi maatalouteen ja Telsen kaltaisten pienviljelijöiden aseman parantamiseen.

Tieverkosto vaikuttaa

Etiopia on kulkenut pitkän matkan 1980-luvun nälänhädistä. Perusviljojen, kuten ohran, vehnän, teffin, durran ja maissin sadot ovat kaksinkertaistuneet kymmenen viime vuoden aikana.

Etiopia on yksi harvoja Afrikan maita, joka on lunastanut lupauksensa käyttää kymmenyksen budjetistaan maatalouteen, kuten Afrikan unionin kokouksessa Mosambikissa vuonna 2003 sovittiin. Investointeja tehdään runsaasti maatalouden teknologiaan, kuten kasteluun ja lannoitteisiin.

Etiopian hallitus suhtautuu myös ruokaturvaan vakavasti.

Nopeasta talouskasvustaan huolimatta Etiopia on edelleen Afrikan köyhimpiä valtioita, ja joka kymmenes 90 miljoonasta etiopialaisesta on yhä ulkomaisen ruoka-avun varassa. Aliravittujen osuus on Maailmanpankin mukaan kuitenkin pudonnut vuoden 1990 75 prosentista 35 prosenttiin.

Aliravitsemusta tutkittaessa on pitkään keskitytty kalorimäärään. Viime vuosina on kuitenkin havahduttu tarkkailemaan myös syötyjen kalorien laatua. Tutkijat ovat alkaneet puhua piilonälästä, jolla tarkoitetaan tärkeiden hivenaineiden, vitamiinien ja mineraalien puutostilaa.

Tutkijat ovat alkaneet puhua piilonälästä, jolla tarkoitetaan tärkeiden hivenaineiden, vitamiinien ja mineraalien puutostilaa.

Maailman nälkäindeksi viime vuodelta osoittaa, että piilonälkää näki kaksi miljardia ihmistä. YK:n mukaan 805 miljoonaa ihmistä kärsi varsinaisesta nälästä eli kalorien puutteesta.

”Etiopiassa on Afrikan yksipuolisimmat ruokavaliot”, sanoo tutkija Kalle Hirvonen, joka työskentelee kansainvälisen ruokapolitiikan tutkimusinstituutin IFPRIn toimistossa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa.

Etiopialaisista 85 prosenttia on riippuvaisia maataloudesta. Yleensä satokausia on vain yksi vuodessa. Silloin etiopialaiset syövät Hirvosen mukaan monipuolisemmin kuin sadekaudella.

Ruokavalioon vaikuttaa myös etäisyys markkinapaikasta.

Etiopiassa etäisyydet ovat suuria ja tieverkosto maaseudulla huono tai olematon. IFPRIn tutkimus vuodelta osoittaa, että maaseudun asukkaat kulkevat keskimäärin 12 kilometriä markkinapaikoille. Jos aasia ei ole, sen vuokraus kantojuhdaksi voi tulla kalliiksi.

”Ruoan saatavuus parantaa ruokavaliota. Yksi keino ruokavalioiden monipuolistamiseksi on tieverkoston parantaminen”, Hirvonen sanoo.

Ruokaa yli tarpeen

Ohi pörisee sinisiä minibusseja ja kolmipyöräisiä bajajeja, joita kutsutaan myös tuktukeiksi. Ollaan Gonderin kaupungin liepeillä, muutaman sadan kilometrin päässä Lalibelasta. Berhanu Gebru iskee kuokan mutaiseen maahan. Vesi etsii uuden uoman, kiemurtelee valmiiksi kuokittua väylää pitkin ensin hitaasti, sitten rivakasti pellon toiseen päähän.

Gebru iskee kuokan uudelleen maahan avatakseen vedelle toisen uoman.

Hän viljelee isänsä kanssa valkosipulia ja sipulia, joista kerätään sato kerran vuodessa. Sadekausi on touko–syyskuussa, jolloin he kasvattavat myös maissia. Lisätuloja Gebru ja hänen isänsä hankkivat idättämällä sipulia istutusvalmiiksi muille viljelijöille.

Heidän vuositulonsa ovat noin 25 000 Etiopian birraa eli noin tuhat euroa.

Viljelysmaa on vuokrattu. Maan omistaja ottaa vuokrana puolet sadosta.

”Tahdomme jatkaa viljelyä entiseen malliin, mutta omistaja tahtoisi viljellä khatia, koska siitä saa paremman tuoton”, Gebru sanoo.

Berhanu Gebru viljelee sipulia ja valkosipulia isänsä kanssa Gonderissa.
Berhanu Gebru viljelee sipulia ja valkosipulia isänsä kanssa Gonderissa.

Khat-pensaan lehdet ovat suosittu ja laillinen päihde. Khatia viedään paljon naapurimaihin, etenkin Somaliaan ja Djiboutiin.

Gebru perheineen on tyypillinen Amharan läänin pienviljelijä. Monet viljelijät tuottavat kahta-kolmea lajia ja lisäksi jotain muuta lajia sadekaudella.

”Täällä Amharan läänissä ruokaa tuotetaan jo yli tarpeen”, sanoo Laura Kihlström, joka työskentelee apulaisasiantuntijana Suomen ja Etiopian hallitustenvälisessä kehitysyhteistyöhankkeessa Agro-BIGissa Amharan läänin pääkaupungissa Bahir Darissa.

Agro-BIG pyrkii Etiopian maataloussektorin kehittämiseen sipulin, perunan, maissin ja riisin arvoketjuja parantamalla. Kihlström on ruokaturvakysymyksiin perehtynyt agronomi.

Kihlströmin mielestä Etiopian ruokaturvan suurimpia ongelmia ovat alhaiset sadot, huonolaatuiset siemenet viljelyssä, yksipuolisen ruokavalion aiheuttamat ravitsemushäiriöt ja puutteellinen infrastruktuuri.

Todistus maasta

Etiopian hallitus on investoinut viime vuosina etenkin kastelujärjestelmiin, lannoitteisiin ja hyvälaatuisiin siemeniin. Lannoitteilla ja paremmilla siemenillä saadaan aikaisempaa suurempia satoja, ja kastelujärjestelmillä on pystytty vähentämään riippuvuutta sateista.

Viljelijöitä pyritään tukemaan niin, että myyntiin jäisi enemmän oman kulutuksen jälkeen.

Laura Kihlströmin mielestä Etiopian hallituksen olisi aika keskittyä ravitsemukseen. Ruokaa tuotetaan pian tarpeeksi, ja nyt pitäisi miettiä, miten ruokavaliota saataisiin monipuolistettua.

”Ravitsemukseen pitää satsata, jos halutaan, että työvoima on kognitiivisesti kyvykästä myös muihin töihin kuin maatalouteen tai esimerkiksi kukkateollisuuteen.”

”Ravitsemuksen miettiminen on tärkeää, etteivät piilonälkä ja toisaalta ylipainoisuus lisäänny. Ravitsemukseen pitää satsata, jos halutaan, että työvoima on kognitiivisesti kyvykästä myös muihin töihin kuin maatalouteen tai esimerkiksi kukkateollisuuteen.”

Etiopiassa maan omistaa valtio, mutta viljelijällä on oikeus viljellä maataan ilmaiseksi ja vuokrata sitä edelleen. Maanomistajuudessa on kuitenkin epäselvyyksiä, joita hallitus on pyrkinyt ratkomaan vuodesta 2005 alkaen tarjoamalla viljelijöille virallista maanomistussertifikaattia.

Myös Suomi on tukenut sertifikaatteja kehitysyhteistyössään.

”Tutkimukset osoittavat, että mikäli viljelijällä on virallinen todistus maastaan, hän on myös aikaisempaa halukkaampi ottamaan käyttöön kestäviä viljelymenetelmiä ja istuttamaan puita”, Kihlström sanoo.

Hänen mukaansa todistus vähentää naapureiden välisiä konflikteja ja parantaa naisten asemaa. Lesken tai eronneen naisen asema on turvatumpi, jos hänellä on virallinen todistus omistamastaan maasta.

Maatalous työllistää

Emana Emyew Mellese kuuluu yhdeksän naisen osuuskuntaan, joka sai viljelysmaansa viisi vuotta sitten Gonderin kaupungilta. Viljelysmaata myönnetään kaupungin laitamilta ihmisille, joilla ei ole muita keinoja hankkia toimeentuloa.

Mellesellä ei ole koulutusta. Maanviljelyyn naiset koulutti Yhdysvaltain kehitysapuviraston USAIDin hanke.

Emana Emyew Mellese tarkastaa yhdeksän naisen osuuskunnan kaalisatoa Gonderissa.
Emana Emyew Mellese tarkastaa yhdeksän naisen osuuskunnan kaalisatoa Gonderissa.

Nyt Mellese tarkastaa tummanvihreää kaalisatoa. Sadonkorjuuseen on vielä kaksi viikkoa. Keskipäivän paahteelta varjon tarjoaa vain avokadopuu, josta odotetaan tänä vuonna ensimmäistä satoa. Sen alla kuopii maata kaksi kirjavaa kananpoikaa.

Vuoden kaalisadosta ei irtoa kylliksi toimeentuloa osuuskunnan naisille.

Naiset haluaisivat laajentaa tuotantoaan. He ovat pyytäneet paikallishallinnolta sähköä, jolla pellon kastelun saisi automatisoitua. Nyt pelto kastellaan käsin. He ovat myös pyytäneet lupaa pienen myymälän perustamiseksi kaupunkiin vievän tien varrelle, sillä pelkästään kaalien vuoksi kuluttajat eivät tule osuuskunnan tilalle. Maa on kallista, eikä lupaa ole toistaiseksi saatu.

Monet etiopialaiset ovat saaneet Mellesen tavoin uutta toimeentuloa maataloudesta.

Etiopian talous kasvaa 8–10 prosentin vuosivauhtia ja on yksi Afrikan nopeimmin kasvavista. Maan hallitus on maatalouden investoinneillaan ja turvaverkko-ohjelmallaan (Productive Safety Net Programme PSNP) nostanut yli 1,5 miljoonaa ihmistä köyhyydestä, Maailmanpankki arvioi tammikuisessa raportissaan. PSNP on myös parantanut ruokaturvaa.

Etiopian turvaverkko-ohjelman vuosibudjetti on vajaat 440 miljoonaa euroa, ja se on Afrikan toiseksi suurin ohjelma Etelä-Afrikan jälkeen. Vuonna 2005 perustettuun ohjelmaan kuuluu kahdeksan miljoonaa etiopialaista. Ohjelmassa hallitus työllistää huono-osaisia kylän yhteisesti valitsemaan projektiin, kuten tien rakentamiseen, ja maksaa heille pienen palkkion.

”Kyse on pienistä summista, mutta samalla huonoimmassa asemassa olevat saavat työtä maatalouden ulkopuolelta. Se auttaa, jos on huono vuosi. PSNP on yksi tämän hallituksen menestystarinoista”, sanoo Kalle Hirvonen IFPRIstä.

Pienviljelijät myyvät tuotteitaan Hararin kaupungin katumarkkinoilla.
Pienviljelijät myyvät tuotteitaan Hararin kaupungin katumarkkinoilla.

Maailmanpankin mukaan köyhimpiä eli alle eurolla päivässä eläviä oli vuonna 2011 noin 37 prosenttia, kun vastaava luku vuonna 2000 oli vajaat 55 prosenttia. Tahti on huima, sillä muista Afrikan valtioista vain Uganda on pystynyt vähentämään köyhyyttä tuntuvammin kuin Etiopia samalla aikavälillä. Viime vuonna ulkoministeri Tedros Adhanom sanoi, että Etiopia tähtää keskituloiseksi maaksi vuoteen 2025 mennessä.

Etiopian bruttokansantuotteesta noin 46 prosenttia ja ulkomaanviennistä 80 prosenttia tulee maataloudesta. Suurin osa köyhistä asuu maaseudulla ja on riippuvaisia maataloudesta, joten maatalouteen perustuva talouskasvu kitkee yleensä köyhyyttä tehokkaammin kuin muu talouskasvu.

Tasaista talouskasvu ei kuitenkaan ole. Ruoan hintojen nousu kasvattaa viljelijöiden palkkapussia mutta kurittaa samalla varsinkin kaupungissa asuvien köyhien ruokaostoksia.

Yhdysvaltain markkinoille

Pääkaupungissa Addis Abebassa talouskasvu näkyy koko kaupungin kattavana rakennustyömaana. Joka puolella nousee korkeammalle kurottavia taloraakileita.

Injera-lettuja valmistavan Mama Freshin perustaja ja toimitusjohtaja Hailu Tessema valuttaa käsissään teff-jyviä Addis Abebassa.
Injera-lettuja valmistavan Mama Freshin perustaja ja toimitusjohtaja Hailu Tessema valuttaa käsissään teff-jyviä Addis Abebassa.

Myös perheyritys Mama Freshin uudet toimitilat ovat vastavalmistuneet. Toimitusjohtaja Hailu Tessema esittelee tuotantolaitostaan ylpeänä. Täällä käsitellään mausteet, täällä valmistetaan perinteisten injera-lättysten taikina, täällä injerat paistetaan ja täällä ne pakataan.

Tessemalla on kaksi tavoitetta. Ensimmäinen on tuoda Etiopian perinneruoka, teff-viljasta valmistettu hapan injera-lettu maailman jokaiseen ruokapöytään. Toinen on luoda työpaikkoja etiopialaisille. Kummassakin on tapahtunut kiitettävää edistystä.

Mama Fresh valmistaa päivittäin yli 10 000 injeraa, joista 80 prosenttia lennätetään samana iltana Washingtoniin, Lontooseen, Berliiniin ja jopa Helsinkiin Kuningatar Saba -ravintolaan.

Kun Tessema perheineen perusti Mama Freshin vuonna 2003, työntekijöitä oli kuusi. Nyt kokoaikaisia työntekijöitä on 110 ja osa-aikaisia 20. Yhtiöllä on suuret odotukset teff-viljasta.

”Kaikkialla maailmassa tarvitaan teffiä. Uskon, että maaliskuun jälkeen liikevaihtomme kaksinkertaistuu. Ensi vuonna se kolminkertaistuu”, Tessema sanoo.

Kohta teffistä valmistetaan injeran lisäksi myös piirakoita, pitsaa tai hampurilaisia.

Kehitteillä on uusi resepti, jolla teffistä valmistetaan injeran lisäksi myös piirakoita, pitsaa tai hampurilaisia. Yhdysvaltalaisen supermarketketjun kanssa on jo sovittu yhteistyöstä.

Tähän asti Mama Fresh on ostanut tarvitsemansa teffin suoraan viljelijöitä Addis Abeban ympäristöstä, mutta suunnitelmissa on tuottaa myös teffiä itse. Yhtiö on neuvotellut Etiopian hallituksen kanssa alustavasti 700 hehtaarin viljelysmaasta.

”Tahdomme ehdottomasti tarjota viljelijöillemme kaikkein moderneinta teknologiaa maanviljelyyn ja auttaa koko Etiopiaa ottamaan käyttöönsä modernin teknologian. Emme me tahdo tehdä vain rahaa vaan myös uudistaa maata ja maanviljelystä”, Hailu Tessema sanoo.

TEKSTI JA KUVAT NOORA JUSSILA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.