Ilmastoteot ovat tasa-arvotekoja

Naiset ovat ilmastonmuutoksen suurimpia häviäjiä. Siksi ilmastotyötä on tehtävä tasa-arvon näkökulmasta, kirjoittavat Alison Holder ja Sivananthi Thanenthiran.

Teini-ikäisen ilmastoaktivistin Greta Thunbergin päästötön matka yli Atlantin YK:n yleiskokoukseen sai runsaasti julkisuutta. Ilmastoprotestit leviävät ympäri maailmaa. Ihmiset tiedostavat nyt ilmastonmuutoksen uhkakuvat laajemmin kuin koskaan. Puuttuu vain, että tämä tietoisuus saisi maailman johtajat yhteistyöhön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä suojelemaan suunnitelmallisesti haavoittuvimpia ryhmiä, kuten naisia ja tyttöjä.

Sukupuoleen sidotut sosiaaliset roolit ylläpitävät epätasa-arvoisia sosioekonomisia valtasuhteita ja altistavat naiset ja tytöt monenlaisille ilmastovaikutuksille.

Faktat puhuvat puolestaan. Naiset elävät miehiä todennäköisemmin köyhyydessä. Sukupuoleen sidotut sosiaaliset roolit ylläpitävät epätasa-arvoisia sosioekonomisia valtasuhteita ja altistavat naiset ja tytöt monenlaisille ilmastovaikutuksille. Heille on tarjolla entistä vähemmän vettä, ruokaa, suojaa ja elintärkeitä palveluja.

Neljä viidestä ilmastonmuutoksen vuoksi kodittomaksi joutuvasta ihmisestä onkin naisia. Naiset myös kärsivät miehiä todennäköisemmin ilmastokatastrofien lisäämästä työtaakasta ja tulonmenetyksestä. Etelä-Sudan on yksi maailman nopeimmin lämpenevistä alueista. Siellä kuivuudet ja tulvat ovat pakottaneet tytöt ja naiset kävelemään yhä kauemmaksi hakemaan polttopuita ja vettä. Muutos vaikuttaa heidän ajankäyttöönsä ja altistaa heidät vaaroille.

Kun kotitalouksien on yhä vaikeampaa hankkia energiaa, vettä ja ruokaa, tytöt joutuvat usein keskeyttämään koulunkäyntinsä tai menemään naimisiin nuorina. Tämä lisää entisestään epätasa-arvoa ja tyttöjen haavoittuvuutta.

NAISET ALTISTUVAT miehiä todennäköisemmin ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksille, kuten aliravitsemukselle ja malarialle. He myös kuolevat todennäköisemmin kuivuuksien ja tulvien kaltaisissa ilmastokatastrofeissa. Brittiläisen avustusjärjestön Oxfamin raportin mukaan vuoden 2004 tsunamista selvisi Intiassa, Indonesiassa ja Sri Lankassa hengissä miltei kolme kertaa useampi mies kuin nainen. Vuoden 2015 maanjäristyksen aikana Nepalissa moni raskaana ollut nainen ei päässyt terveyskeskukseen, mikä lisäsi komplikaatioiden ja jopa kuoleman riskiä.

Ilmastokriisiin ei voida tarttua puuttumatta sukupuolten tasa-arvon kriisiin.

Maailman terveysjärjestön WHO:n raportin mukaan sukupuoli vaikuttaa eniten luonnononnettomuuksista selviämiseen vakavissa katastrofeissa ja silloin, kun naisen sosioekonominen asema on heikko. Ilmastokriisiin ei voida tarttua puuttumatta sukupuolten tasa-arvon kriisiin.

Sillä sukupuolten tasa-arvokriisi on olemassa.

Equal Measures 2030 julkaisi äskettäin kestävän kehityksen sukupuoli-indeksin. Siinä analysoidaan valtaosa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden tiedoista 129 maasta, joissa asuu 95 prosenttia maailman tytöistä ja naisista. Mittareita olivat haavoittuvuus ilmastonmuutokselle, terveys, taloudelliset mahdollisuudet, omistusoikeudet ja sukupuolittunut väkivalta. Näiden pohjalta kaikille maille laskettiin sijoitus. Sadan pisteen asteikolla koko maailman keskiarvo oli vain välttävä 65,7. Yksikään maa ei ole saavuttanut täysin kestävän kehityksen tavoitteen 5 mukaista sukupuolten tasa-arvoa.

KESTÄVÄN KEHITYKSEN tavoitteessa 13 vaaditaan ”kiireellisiä toimia ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan”. Kehitystavoitteen pohjalta tutkimme kolmea asiaa, ensinnäkin yleistä haavoittuvuutta ilmastolle, joka vaihtelee maittain ja alueittain. Esimerkiksi Aasian ja Tyynenmeren alueella yli 100 miljoonaa ihmistä kärsii jo vuosittain ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Kukaan tosin ei jää täysin niiden ulkopuolelle.

Ilmaston hätätilassa maiden olisi valmistauduttava katastrofeihin ja erityisesti kaikkien haavoittuvimpien ihmisten suojeluun.

Toiseksi selvitimme valtion sitoutumista katastrofien riskinhallintaan. Tässä vain 15 maata 129:stä eli 11 prosenttia sai erinomaiset tulokset. Ilmaston hätätilassa maiden olisi valmistauduttava katastrofeihin ja erityisesti kaikkien haavoittuvimpien ihmisten suojeluun.

Kolmanneksi tutkimme naisten osallistumista ilmastonmuutokseen liittyviin poliittisiin prosesseihin. Nämäkin tulokset olivat pettymys. Tutkimukset osoittavat, että naisten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon tuottaa parempia tuloksia, esimerkiksi vähentää eriarvoisuutta. Silti naiset olivat aliedustettuina kaikissa elimissä, joissa ilmastopolitiikasta päätetään.

MITEN MAAT VOISIVAT edetä näiden kahden toisiinsa tiiviisti liittyvän kehitystavoitteen 5 ja 13 toteuttamisessa? Tässä seitsemän suositustamme:

  1. Suunnittelun parantamiseksi tarvitaan tietokantoja, joista saadaan eri sukupuolet erottelevaa tietoa syrjäytyneistä ja haavoittuvista yhteisöistä.
  2. On parannettava tilivelvollisuutta vaatimalla hallituksia ylläpitämään avoimia tilastotietokantoja.
  3. Lisätään ministeriöiden ja muiden relevanttien toimijoiden yhteistyötä.
  4. Jatketaan innovatiivisia ja tuloshakuisia aloitteita. Tällainen on esimerkiksi ARROW:n ja Tanskan perhesuunnitteluliiton uusi yhteisohjelma. Se keskittyy ilmastohaavoittuvuuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja oikeuksien vuorovaikutukseen.
  5. Lisätään naisten osallistumista kansallisissa ja globaaleissa päätöksentekoelimissä, jotka käsittelevät ilmastoon liittyviä asioita.
  6. Kehitetään ratkaisuja, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutoksesta kärsivien naisten näkemykset.
  7. Sitoudutaan kunnianhimoisempiin toimiin ilmastonmuutosta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä ja seurataan niiden etenemistä.

Kun edessä on monimutkaisia ongelmia, on houkuttelevaa vedota tekaistuihin ristiriitoihin. Päättäjien on helppo väittää, että heidän on valittava kahden eri toiminta-alueen välillä. Mutta kestävän kehityksen tavoitetta 13 ei voida saavuttaa, ellei edetä tavoitteessa 5. Sitä taas ei saavuteta ennen kuin edetään tavoitteessa 13.

Tämä koskee koko YK:n kestävän kehityksen agendaa: jos maat yrittävät toteuttaa yksittäisiä kehitystavoitteita muista irrallaan, mitään tavoitteita ei saavuteta. Tarvitsemme kipeästi koordinoituja ja kokonaisvaltaisia toimintasuunnitelmia.

TEKSTI ALISON HOLDER JA SIVANANTHI THANENTHIRAN

© Project Syndicate

Alison Holder on Equal Measures 2030:n johtaja. Equal Measures 2030 on kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin toimijoiden yhteenliittymä, joka kerää ja jakaa tietoa edistääkseen sukupuolten tasa-arvoa.

 

Sivananthi Thanenthiran on ARROW:in (Asian-Pasific Resource and Research Centre for Women) pääjohtaja. ARROW on yksi Equal Measures 2030:n jäsenistä.

Englannin kielestä suomentanut Outi Einola-Head.

Joulukuu 4/2019