Tasa-arvoa kaupunkisuunnitteluun

Helsingin kaupunginvaltuusto antaa tänä syksynä siunauksensa Helsingin yleiskaavalle. Yleiskaavan tarkoitus on lisätä asuntorakentamista.

Helsinkiläisten määrän odotetaan kasvavan 250 000 ihmisellä vuoteen 2050 mennessä, jolloin asukkaita olisi 860 000.

Osa kaupunkilaisista vastustaa yleiskaavaa kiivaasti, sillä asuntorakentaminen vie maata muiden muassa viheralueilta. Suomessa muuttoliike suuntautuu kuitenkin suuriin kaupunkeihin. Jo nyt 90 prosenttia uusista asunnoista syntyy suuriin kaupunkeihin ja niiden lähialueille.

Helsingin päättäjien tuska uusien asukkaiden mahduttamisesta asettuu mittakaavaan, kun katse käännetään Afrikan kaupunkeihin.

Esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunkiin Kinshasaan saapuu 390 000 uutta asukasta joka vuosi. Kinshasa nousi tänä vuonna Afrikan kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi Nigerian Lagosin ja Egyptin Kairon jälkeen. Sudanin Khartum, Tansanian Dar es Salaam ja Norsunluurannikon Abidjan nousevat megapoleiksi vielä lähivuosikymmeninä.

YK arvioi, että vuonna 2050 kuusi kymmenestä afrikkalaisesta asuu kaupungeissa, kun tällä hetkellä Saharan eteläpuolisissa maissa kaupunkilaisia on hieman yli kolmannes väestöstä.

Afrikan megapolit ja pienemmät kaupungit kasvavat vauhtia, jonka perässä kaupunkisuunnittelu ei pysy.

Afrikan megapolit ja pienemmät kaupungit kasvavat vauhtia, jonka perässä kaupunkisuunnittelu ei pysy.

Hyvä kaupunkisuunnittelu vaikuttaa keskeisesti siihen, millainen paikka metropoli on asukkailleen. Toimivatko jäte- ja vesihuolto? Syntyvätkö uudet asunnot kaavoitetulle alueelle vai epävirallisille joutomaille? Mistä kasvavat kaupungit saavat ruokansa? Rakentuuko liikenne yksityisautoilun vai joukkoliikenteen varaan?

Uusi kauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok) nostaa tämän lehden haastattelussa esille Afrikan kaupungistumisen kiinnostavana megatrendinä. Hän näkee kaupungistumisessa mahdollisuuksia etenkin suomalaisyrityksille, jotka tuottavat kestävän kehityksen mukaisia kaupunkipalveluja muiden muassa liikenne-, energia- ja jätehuollossa.

Jos suomalaisyritykset onnistuvat kehittämään esimerkiksi älykkäitä joukkoliikenneratkaisuja, vientinäkymät Afrikan maihin ovat erinomaiset, Mykkänen korostaa.

Perinteinen kaupunkisuunnittelu ei ole huomioinut hyvin erityisryhmien, kuten vammaisten tai tyttöjen, tarpeita.

Kaupunkeja koskevat päätökset ovat myös tasa-arvokysymyksiä.

Suomi haluaa nostaa naiset ja tytöt kehitysyhteistyön kärkeen. Heidät pitäisi ottaa myös mukaan kaupunkisuunnitteluun, sillä kaupunkeja koskevat päätökset ovat myös tasa-arvokysymyksiä.

Kaupunki näyttäytyy erilaisena paikkana yksityisautolla kulkevalle liikemiehelle kuin slummissa asuvalle tytölle. Millainen on lasten koulumatka? Jos omaa suihkua ei ole, missä tytöt voivat peseytyä turvallisesti?

Matkailijoille Suomea mainostetaan maana, jossa naiset voivat kävellä yksin yöllä kaupungeissa. Sen pitäisi olla mahdollista kaikille naisille ja tytöille kaikissa kaupungeissa. Tasa-arvoa ei taata pelkillä teknisillä ratkaisuilla, mutta ne ovat lähtökohta tasa-arvoiselle kaupunkikulttuurille.

TEKSTI MINTTU-MAARIA PARTANEN

Syyskuu 3/2016