Kehitysapu ei yksin riitä

Apubudjetti kasvaa, mutta tarvitsemme lisää yksityisiä investointeja, jotta kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa, sanoo ministeri Ville Skinnari (sd.).

Ville Skinnari on astunut kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministerin saappaisiin tyytyväisin mielin. Hallitusohjelman kehityspoliittiset kirjaukset ovat kunnianhimoisia, ja kehitysyhteistyö saa lisää rahaa.

Hallituksen tavoite on, että Suomen apubudjetti olisi pitkällä aikavälillä YK:n tavoitteiden mukaisesti 0,7 prosenttia bruttokansantulosta. Vuonna 2019 kehitysyhteistyöhön budjetoitiin 0,41 prosenttia bruttokansantulosta, eli työtä tavoitteen eteen riittää.

Hallitusohjelma sisältää myös pitkän listan paljolti samoja temaattisia painopisteitä, joita edellinenkin hallitus korosti. Mikä siis muuttuu?

Suomi on sitoutunut hiilineutraliuteen vuoteen 2035 mennessä. Ilmastotyö näkyy entistä voimakkaammin myös kehityspolitiikassa.

Skinnari mainitsee koulutuksen, monenkeskisen yhteistyön ja ennen kaikkea hallituksen ilmastotavoitteet, jotka nyt korostuvat aiempaa vahvemmin. Suomi on sitoutunut hiilineutraliuteen vuoteen 2035 mennessä, ja Skinnarin mukaan ilmastotyö näkyy entistä voimakkaammin myös kehityspolitiikassa.

Ilmastorahoituksen taso onkin vaihdellut viime vuosina. Budjettileikkausten vuonna 2016 ilmastorahoitus laski yli 60 prosenttia edellisvuoden tasosta. Tässä on Skinnarin mukaan päästävä kestävälle polulle.

Lisää yksityistä rahaa

Yksityisen sektorin painottaminen on ollut kehitysrahoituksessa kansainvälinen suuntaus jo pidemmän tovin. Avunantajat pyrkivät houkuttelemaan yksityistä rahaa hankkeisiin, jotka edistävät YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Ville Skinnari näkee tämän myönteisenä kehityskulkuna.

”Julkisen sektorin rahoitus ei yksin riitä. Tarvitaan uutta ajattelua ja uudenlaisia instrumentteja.”

Edellinen hallitus suuntasi rahoitusta voimakkaasti yksityisen sektorin kehitysyhteistyöhön, esimerkiksi kehitysmaissa tapahtuvia hankkeita rahoittavalle valtion kehitysrahoitusyhtiö Finnfundille.

Myös nykyhallitus tulee vahvistamaan Finnfundia ja jatkamaan muiden finanssisijoitusinstrumenttien käyttöä kehitysyhteistyössä.

Myös nykyhallitus tulee vahvistamaan Finnfundia ja jatkamaan muiden finanssisijoitusinstrumenttien käyttöä kehitysyhteistyössä.

Skinnarin mukaan juuri Finnfundin kaltaisia toimijoita tarvitaan rakentamaan kehitysmaiden yksityistä sektoria ja luomaan työpaikkoja. Julkisesti tuettujen kehitysrahoittajien avulla voidaan hallita ja jakaa riskejä ja luoda näin uusia mahdollisuuksia yksityisille sijoittajille.

”Tällainen yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää”, Skinnari summaa.

Kehitystä, kauppaa ja turvallisuutta ei voi erottaa

Ville Skinnarin tonttiin kuuluu kehitysyhteistyön lisäksi ulkomaankauppa. Edellinen hallitus sai kehitysyhteistyöleikkausten lisäksi järjestöiltä kritiikkiä siitä, että kehityspolitiikkaa pyrittiin valjastamaan viennin edistämiseen.

Skinnari kertoo saaneensa Euroopan parlamentin kuulemisessa Brysselissä kiitosta juuri siitä, kuinka Suomi on osannut yhdistää kehitysyhteistyön ja ulkomaankaupan samaan salkkuun. Skinnari korostaa eri politiikanlohkojen väistämätöntä yhteyttä: kehityspolitiikka ja kauppapolitiikka ovat osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, eikä niitä oikeastaan voi edes erottaa toisistaan.

Skinnari tarkentaa puhuvansa esimerkiksi siitä, kuinka kehitysyhteistyön avulla autetaan kehitysmaiden yrittäjiä pääsemään kiinni kauppaan. Viennin edistämisestä sanan perinteisessä merkityksessä ei Skinnarin mukaan ole kysymys.

”Kyky osallistua laajemmin kansainväliseen vaihdantaan on viime kädessä keskeisimpiä edellytyksiä tiellä kestävään taloudelliseen kehitykseen.”

”Kyky osallistua laajemmin kansainväliseen vaihdantaan on viime kädessä keskeisimpiä edellytyksiä tiellä kestävään taloudelliseen kehitykseen.”

Toistaiseksi Suomen ja Afrikan maiden välinen kauppa on määrältään vaatimatonta ja painottuu paljolti Pohjois-Afrikkaan. Skinnarin mukaan yritykset ovat kuitenkin erittäin kiinnostuneita Afrikasta.

”Suomalaisyrityksistä tulee jo nyt aika hyvin yhteydenottoja.”

Ministeri on esimerkiksi pohtinut, voisiko Slush-tyyppisen teknologia- ja kasvuyritystapahtuman viedä Kenian pääkaupunkiin Nairobiin.

Verotus korostuu

Toimivien verojärjestelmien kehittäminen ja veronkiertoon puuttuminen ovat nousseet yritysyhteistyön ohella viime vuosina kehityspolitiikan keskiöön kansainvälisesti. Suomen hallitus aikookin vahvistaa kehitysmaiden omien verojärjestelmien kehittämistä sekä toimia aktiivisesti aggressiivisen verosuunnittelun, veronkierron ja haitallisen verokilpailun hillitsemiseksi.

Hallitus ilmoittaa myös ohjelmassaan, että kehitysyhteistyövaroin tuettavat yritykset velvoitetaan noudattamaan verovastuullisuuden ja avoimuuden kriteereitä.

Tarkoittaako tämä, että kyseisillä yrityksillä on tiukemmat verovastuullisuusvaatimukset kuin mitä laki varsinaisesti vaatii?

”Vastaus on varmasti kyllä. Kaikkia tällaisia keinoja tullaan selvittämään”, Ville Skinnari sanoo.

”Harmaan talouden ja korruption vastainen työ on ihan meidän pääprioriteettejamme.”

”Harmaan talouden ja korruption vastainen työ on ihan meidän pääprioriteettejamme. Halusimme korostaa verotusta, koska se jos mikä on yksi yhteiskunnan kehityksen ja kestävyyden kulmakivi.”

Kehityspolitiikan tavoitteena on ylipäänsä kehittää kokonaisia yhteiskuntia, Skinnari toteaa.

”Kaikki lähtee siitä, että oikeusvaltio kehittyisi ja että demokratia toimisi. Hallitusohjelma on kehityspolitiikan suhteen kaiken kaikkiaan kunnianhimoinen. Suomi haluaa ratkaista globaaleja ongelmia. Vuosi 2023 on tarkastelupiste, jolloin näemme, miten olemme tässä onnistuneet.”

TEKSTI KUUTTI KOSKI

KUVA LIISA TAKALA

Syyskuu 3/2019