Kirjat

Kotimaa kutsuu

Afrikkalaisen paluumuuttajan on päivitettävä suhdeverkostonsa, jos hän haluaa menestyä kotimaassaan yrittäjänä.

Lisa Åkesson & Maria Eriksson Baaz (toim.). Africa's return migrants. The new developers? Zed Books, 2015.
Lisa Åkesson & Maria Eriksson Baaz (toim.). Africa’s return migrants. The new developers? Zed Books, 2015.

Afrikkalainen siirtolainen uurastaa teollisuusmaassa muutaman vuoden. Hän tienaa rahaa, oppii uutta ja kerää kokemuksia. Sitten hän palaa kotiinsa ja sijoittaa taloudellisen ja henkisen pääomansa kotimaansa kehittämiseen. Mieluiten hän perustaa yrityksen, joka työllistää ja luo hyvinvointia.

Paluumuuton hyödyistä puhuvat kehitys- ja siirtolaispolitiikan ammattilaiset teollisuusmaissa mutta myös afrikkalaiset päättäjät. Esimerkiksi Senegalissa on ministeriö, joka kannustaa muuttajia palaamaan. Kampanjointi kohdistuu etenkin koulutettuihin ja vauraisiin ulkosenegalilaisiin.

Yhä useampi afrikkalainen vastaa kutsuun ja palaa kotimaahansa. Afrikassa talous kasvaa, kun taas Eurooppa on lamassa. Myös syrjintä saa monet jättämään teollisuusmaat ainakin osittain.

Samaan aikaan monet Afrikan konfliktit rauhoittuvat, ja myös pakolaiset pääsevät palaamaan kotiinsa.

Osoitekirja uusiksi

Ruotsalaiset tutkijat Lisa Åkesson ja Maria Eriksson Baaz ovat kollegoineen haastatelleet paluumuuttajia Ghanassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Senegalissa, Somalimaassa, Burundissa, Etelä-Sudanissa ja Kap Verdessä.

Kirjassaan Africa’s return migrants he kumoavat monia paluumuuttoon liittyviä oletuksia.

Tutkijat muistuttavat, että myös koulutetut afrikkalaiset tekevät teollisuusmaissa huonosti palkattua ja arvostettua työtä, josta ei juurikaan kerry rahaa eikä hyödyllistä työkokemusta.

Vaikka ulkomailla hankituista kielitaidosta ja kulttuuriosaamisesta on hyötyä monella alalla, ne saattavat myös osoittautua kotimaassa tarpeettomiksi. Ainakaan ne eivät korvaa suhdeverkostoa, joka on vanhentunut ulkomaan vuosina.

Suhteita tarvitaan yrityksen perustamiseen ja liiketoiminnan pyörittämiseen.

Esimerkiksi kongolaiset paluumuuttajat huomaavat pian, että eilisen tärkeä mies on tänään vailla valtaa. Osoitekirjan päivittäminen vaatii aikaa ja rahaa. Erityisen hankalaa se on konfliktista toipuvissa maissa, kuten Burundissa, jossa kansalaisten keskinäinen luottamus on vähissä.

Tyypillinen paluumuuttaja ajaa taksia, myy autoja ja niiden varaosia tai avaa ravintolan.

Lopuksi tutkijat huomauttavat, että suurin osa paluumuuttajista haluaa ensisijaisesti turvata oman ja perheensä toimeentulon. Jos työtä ei ole, moni perustaa yrityksen. Tyypillinen paluumuuttaja ajaa taksia, myy autoja ja niiden varaosia tai avaa ravintolan.

Varakkaimmat paluumuuttajat ovat usein vauraita jo lähtiessään. Heillä on taloudellista ja sosiaalista pääomaa perustaa yrityksiä, jotka työllistävät myös muita kuin sukulaisia. He voivat myös perustella paluumuuttoaan kotimaan kehittämisellä ja osallistua esimerkiksi politiikkaan.

Olennaisinta paluumuuttajan menestymisessä on kuitenkin yksilön halu ja kyky yrittää, tutkijat korostavat. He myös toivovat paluumuuttajilta malttia kuunnella paikallisia ja sopeutua muuttuneeseen todellisuuteen.

Valtion tehtäväksi jää raivata byrokraattisia esteitä ja luoda onnistumiselle edellytyksiä.

TEKSTIT TIINA KIRKAS