Koululaiset opiskelevat maailmankansalaisiksi

Espoonlahden lukion oppilaat pohtivat, hyötyykö kehitysmaan kylä eniten sillasta, sähköstä vai puhtaasta vedestä? Globaalikasvatuksesta on tullut yhä tärkeämpää uuden opetussuunnitelman ansiosta.

Annika Aurela rikkoo hiljaisuuden: ”Miksi ne rakentais niitä siltoja?”

Aurela on Espoonlahden lukion toisella luokalla ja pohtii Maailma 2030 -oppimateriaalin tehtävää englannin tunnilla. Ulkoministeriö on tuottanut aineiston yläkouluille ja lukioille, ja siinä käsitellään kehitysyhteistyötä, globaaleja kehityskysymyksiä ja kestävän kehityksen tavoitteita.

Opiskelijat pohtivat tehtävää ryhmissä. Ykkönen pohtii sähkön, kakkonen sillan ja kolmonen puhtaan veden hyötyjä kehitysmaan kylälle.

”Autoteitä varten”, Tiitus Väänänen perustelee siltaa.

”Ei niillä ole autoja”, Aurela sanoo.

Väänänen ottaa puhelimensa ja googlaa. Sillan apuja, hän kirjoittaa hakukenttään. Järkeviä osumia ei tule, joten vastauksia on pohdittava itse. Voi kuljettaa tavaroita, yksi ehdottaa. Mennä kouluun ja kalastaa. Välimatkat lyhenevät. Työpaikat ja yrittäjyys lisääntyvät.

”Voi hyppiä veteen. Pitää hauskaa”, Väänänen ehdottaa.

Opettaja Heli Kari päättää ryhmätyön. Jokaisen ryhmän on perusteltava kantansa.

Annika Aurela (kesk.) pohtii, miksi silta olisi paras vaihtoehto kehitysmaan kylälle.
Annika Aurela (kesk.) pohtii, miksi silta olisi paras vaihtoehto kehitysmaan kylälle.

Kolmosryhmä toteaa, että puhtaan veden ansiosta sairaudet vähenevät ja vedenhakumatkat lyhenevät, jolloin myös tytöt ehtivät kouluun. Ykkönen korostaa, että sähkön avulla voi pumpata puhdasta vettä, ladata puhelimen, käyttää internetiä, varastoida ruokaa jääkaappiin, valaista ja lämmittää kotia, katsoa videoita ja pelata mobiilipelejä.

”Ja käyttää veneissä sähkömoottoreita, jolloin siltaa ei tarvita”, Jaakko Tammivuori sanoo.

Lopuksi opiskelijat äänestävät parhaan vaihtoehdon kehitysmaan kylälle.

Sähkö voittaa yksimielisesti. Tammivuori tietää, miksi: ”Sähkö mahdollistaa kaiken. Puhdas vesi on tärkeää, mutta myös sitä voi keittää sähkön avulla.”

Ymmärrystä maailmasta

Uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet astuivat voimaan syksyllä. Globaalikasvatus on nykyisin yksi koulujen perustehtävistä, ja perusopetuksen tulee luoda edellytyksiä kestävälle kehitykselle YK:n kehitystavoitteiden suuntaisesti.

Globaalikasvatukseen kuuluvat muiden muassa ihmisoikeuksien, yhtäläisen ihmisarvon ja kulttuurien ymmärtäminen. Oppilaista halutaan aktiivisia ja vastuullisia kansalaisia.

Globaalikasvatukseen kuuluvat muiden muassa ihmisoikeuksien, yhtäläisen ihmisarvon ja kulttuurien ymmärtäminen. Oppilaista halutaan aktiivisia ja vastuullisia kansalaisia.

Suurin muutos koskee peruskoulua. Vuosiluokilla 1–6 uusi valtakunnallisten perusteiden mukainen opetussuunnitelma otettiin käyttöön syksyllä 2016. Vuosiluokilla 7–9 uusi opetussuunnitelma astuu voimaan porrastetusti vuosina 2017–2019.

Lukioissa uudet opetussuunnitelman perusteet koskevat ensimmäistä vuosiluokkaa.

Englannin opettaja Heli Kari kertoo, että uutta opetussuunnitelmaa sovelletaan Espoonlahden lukiossa käytännössä kaikkiin oppilaisiin. Globaalisuus nousee esiin esimerkiksi päivänavauksissa ja näyttelyissä, Opetushallituksen tukemalla pakolaisuuskurssilla ja Suomi 100-projektissa, joka laajenee Suomen historiasta maailmanlaajuisiin kysymyksiin.

Kari on päättänyt oppituntinsa ja istuu ruokalassa opettajien pöydässä.

”Peruskoulussa kuuluu opettaa globaalikasvatuksen perustiedot. Lukiossa niitä voi syventää vierailuilla ja matkoilla”, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Mari Hannola-Antikainen pohtii.

Myös opettajat tarvitsevat tukea globaalikasvatukseen, Hannola-Antikainen lisää.

Hän mainitsee Opetushallituksen vuotuiset kansainvälisyyspäivät, joissa opettajat voivat tutustua kansalaisjärjestöjen toimintaan ja osallistua niiden työpajoihin globaalikysymyksistä. Myös YK-liitto ja Kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepa tarjoavat koulutusta opettajille.

Historian opettaja Mari Hannola-Antikainen esittelee ulkoministeriön Maailma 2030 -näyttelyä.
Historian opettaja Mari Hannola-Antikainen esittelee ulkoministeriön Maailma 2030 -näyttelyä.

Hannola-Antikainen kertoo, että Espoonlahden lukiossa kehitysmaita sivutaan ainakin historian, maantiedon, yhteiskuntaopin ja terveystiedon tunneilla.

Opiskelijat perehtyvät esimerkiksi arabialaiseen kulttuuriin, jolloin he saattavat sisustaa luokkahuoneensa arabialaiseksi. Tai pohtivat maailmanlaajuisia ilmiöitä, kuten kaupungistumista.

”Opiskelijoiden on tärkeää ymmärtää globaalisuuden negatiiviset ja positiiviset puolet ja etenkin se, että maailman ihmiset ovat sidoksissa toisiinsa”, Hannola-Antikainen sanoo.

”Monen nuoren on vaikea asettautua toisen ihmisen asemaan, tuntea empatiaa toista kohtaan. Täällä eletään Espoo-kuplassa, omassa pienessä ja yltäkylläisessä maailmassa”, Kari lisää.

Totta vai tarua?

Mistä entisten siirtomaiden isoimmat ongelmat johtuvat, Mari Hannola-Antikainen kysyy toisen luokan opiskelijoilta historian tunnillaan. Nuoret ovat hiljaa.

Hannola-Antikainen luettelee: ”Heikko asema maailmantaloudessa. Valta on keskittynyt usein pienen eliitin käsiin. Räjähdysmäinen väestönkasvu. Etniset ja uskonnolliset ristiriidat…”

Sen jälkeen alkaa tietovisailu.

Oppilaat jaetaan ryhmiin, voittajaryhmä saa kahvilipukkeita. Nuoret piristyvät.

Hannola-Antikainen ottaa esiin Maailma 2030 -aineiston ja valitsee kuusi kysymystä, jotka käsittelevät äärimmäistä köyhyyttä, rokotuksia, uusiutuvaa energiaa, lapsityövoimaa, koululaisten mobiililaitteita ja korruptiota. Vastaukseksi pitää valita totta tai tarua.

”Mutta ensin tutustutaan näyttelyyn”, Hannola-Antikainen patistaa.

Opiskelijat kiirehtivät käytävään, tutkivat näyttelyn pahvitauluja. Kuuluu kiivasta puheensorinaa. Toi vastaus on väärin. Vaihda kyssäriä. Sä et ole tarpeeksi kilpailuhenkinen, mene pois.

Hannola-Antikainen hoputtaa. Pitää ehtiä tarkistaa vastaukset.

”Rokotuksilla ei saada hävitettyä mitään tautia kokonaan. Totta vai tarua?” hän kysyy.

”Totta.”

”Tarua.”

”Oikea vastaus on tarua. Esimerkiksi isorokko on hävinnyt maailmasta rokotusten avulla”, Hannola-Antikainen selittää.

Herättelyä lukiolaisille

Kehitysmaat ovat vähemmän kehittyneitä valtioita, joilla on ongelmia, kuten korruptiota. Näin sanoo Ville Kurkela, Espoonlahden lukion toisen luokan opiskelija.

Häntä kiinnostaa se, millaisiksi kehitysmaat tulevaisuudessa muuttuvat.

Luokkakaveri Jutta Jokinen taas haluaisi tietää, mitä kehitysmaiden asukkaat ajattelevat muista valtioista ja niistä kansoista, jotka ovat heitä riistäneet.

”Meitä lukiolaisia pitäisi välillä herätellä”, Jokinen sanoo.

”Kehitysmaissa mun ikäisillä tytöillä on oikeasti ongelmia, muitakin kuin tyttöjen välisiä riitoja. Mun ikäinen tyttö kehitysmaassa voi elättää koko perheen.”

”Kehitysmaissa mun ikäisillä tytöillä on oikeasti ongelmia, muitakin kuin tyttöjen välisiä riitoja. Mun ikäinen tyttö kehitysmaassa voi elättää koko perheen.”

Jokinen opiskelee kehityskysymyksiä mieluiten oppikirjoista, omassa tahdissa.

Kurkela taas toteaa, ettei häntä juurikaan kiinnosta, mitä koulu tarjoaa.

”Itseopiskelu sopii minulle paremmin. Etsin mieluiten tietoa netistä.”

Myös opettaja Mari Hannola-Antikainen suosii nettimateriaalia ja opetusvideoita, kuten Maailma 2030 -aineiston videota Supersankarihommia ja kestävää kehitystä 2030. Hänen mukaansa nuoret pitävät tekemisestä, kuten tietovisailuista ja testeistä.

Luennoitsijoita ja työpajoja kehitysmaista kannattaisi hänestä kokeilla ainakin lukioissa.

”Nuorilla on todella vahvoja mielipiteitä”, Hannola-Antikainen toteaa.

”Tietoa on paljon, ja nuoret ovat yllättävän tiedostavia. Opettajana kaipaisin ennen kaikkea tukea ja koulutusta siihen, miten globaalikasvatuksen materiaalia kannattaisi käyttää opetuksessa.”

TEKSTI PÄIVI ÄNGESLEVÄ
KUVAT EEVA ANUNDI