Maalitauluna toimittaja

Toimittajien työtä ei enää estetä lainsäädännöllä vaan henkisellä ja fyysisellä väkivallalla sekä kaappaamalla medioita, kirjoittaa Elina Grundström.

Kun meille Julkisen sanan neuvostoon tulee ulkomaalaisia vieraita, kevyeksi tarkoitettu alkujutustelu voi saada mykistävän käänteen.

Viimeksi näin kävi Somalian journalistiliiton pääsihteerin kanssa. Kun kysäisin, miten heillä on nämä sääntelyasiat hoidettu, hän piti lyhyen esitelmän siitä, mitä tehdään, kun toimittaja pidätetään. Poliisin hoivista toimittaja saadaan usein jo parissa päivässä ulos. Armeijan kanssa neuvottelemiseen voi mennä parikin viikkoa.

”Terroristiryhmät ovat pahimpia. Jos terroristit vievät toimittajan, on vaikea tehdä mitään. He pitävät vankejaan määrättömän pitkiä aikoja ja myös tappavat.”

”Terroristiryhmät ovat pahimpia. Jos terroristit vievät toimittajan, on vaikea tehdä mitään. He pitävät vankejaan määrättömän pitkiä aikoja ja myös tappavat”, hän summasi.

Hiljaiseksi veti.

MEILLÄ EI TOIMITTAJIA ole murhattu vuosikymmeniin. Suomalainen lehdistönvapaus on muodostunut tavaramerkiksi, jota tullaan ihmettelemään kaukaisistakin maista. JSN:n puheenjohtajana olen rutinoitunut selittämään sananvapausturisteille, millä tavalla itsesääntely tuottaa lehdistönvapautta.

Mekanismi on tämä: kun toimittajat valvovat vapaaehtoisesti omaa toimintaansa, valtiolla ei ole tarvetta puuttua siihen. Sen seurauksena media-alan lainsäädäntö on liberaalia.

Meillä on siis totuttu ajattelemaan lehdistönvapautta lainsäädännön näkökulmasta. Sana on vapaa, jos maassa ei ole sensuurilakeja.

Näyttää kuitenkin siltä, että tällainen ajattelu on käynyt vanhanaikaiseksi. Lehdistönvapautta rajoittavat mekanismit ovat muuttuneet. Toimittajien työtä ei enää estetä lainsäädännöllä vaan henkisellä ja fyysisellä väkivallalla sekä kaappaamalla medioita.

Populistiset poliitikot lietsovat vihaa toimittajia kohtaan, ja sanat muuttuvat teoiksi niin etelässä kuin pohjoisessakin. Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan 66 journalistia murhattiin työnsä vuoksi vuonna 2018.

Se on enemmän kuin koskaan.

Sekä Intian hindunationalistien että Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kommentit ovat luoneet toimittajavihamielistä ilmapiiriä, joka on antanut kimmokkeita tappouhkauksille ja murhille.

Vielä muutama vuosi sitten lehdistökortin heiluttelu lisäsi toimittajan turvallisuutta kriisitilanteissa. Nykyään se voi tehdä hänestä maalitaulun.

Vielä muutama vuosi sitten lehdistökortin heiluttelu lisäsi toimittajan turvallisuutta kriisitilanteissa. Nykyään se voi tehdä hänestä maalitaulun. Ranskassa vajaa vuosi sitten mieltään osoittaneet keltaliivit kävivät pressiliivisten kimppuun.

Toimittajien halventaminen ja uhkaaminen sosiaalisessa mediassa on muuttunut Suomessakin niin rajuksi, että se aiheuttaa itsesensuuria. Toimittajat eivät viitsi tarttua aiheisiin, joista seuraa väistämättä paskamyrsky. Nuoriin nais- ja vähemmistöjournalisteihin kohdistuva verkkoviha saattaa ohjata heitä ammatinvaihtoon.

TOINEN GLOBAALI EPIDEMIA on tiedotusvälineiden kaappaaminen.

Mediat kautta maailman ovat talousvaikeuksissa, kun mainostulot ovat valuneet yhteisöpalvelu Facebookille ja verkon monialayritykselle Googlelle. Lehtiä ja televisiokanavia on helppo hiljentää ostamalla ne pilkkahintaan. Tätä menetelmää hyödyntävät myös hallitukset, koska ostaminen näyttää siistimmältä kuin sensuurilakien säätäminen. Tunnetuimmat esimerkit ovat Unkarista, Bulgariasta ja Serbiasta.

Tämäkin on ilmiö, jonka suhteen suomalaisten ei pidä olla sinisilmäisiä. Meilläkin medioiden talousvaikeudet antavat ainakin mahdollisuuden poliittisesti motivoiduille kaappauksille.

Peli ei ole menetetty. Somaliasta kuuluu hyviä uutisia.

Peli ei silti ole menetetty. Somaliasta kuuluu hyviä uutisia. Somalian journalistiliitto julkaisi kesällä omat Journalistin ohjeensa. Tavoite on perustaa maahan myös JSN:n tapainen medianeuvosto.

Siitä se lähtee. Median vapautta on ainakin helpompi puolustaa, kun toimittajat ensin itse varmistavat, että journalismi on itsenäistä ja luotettavaa.

TEKSTI ELINA GRUNDSTRÖM

KUVA NOORA LEHTOVUORI

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Syyskuu 3/2019