Mitä afrikkalaiset ajattelevat maastamuutosta?

Afrikkalaiset haluavat etsiä työtä ulkomailta, mutta etenkin Saharan eteläpuolella he jäävät omalle mantereelle.

Reilu kolmannes afrikkalaisista on ”ainakin jonkin verran” harkinnut muuttoa toiseen maahan. Sierraleonelaisista ja kapverdeläisistä muuttohaluisia on kolme viidestä, madagaskarilaisista hieman yli kymmenys.

Miehistä on tosissaan pohtinut muuttoa joka viides, naisista 15 prosenttia. Alle 35-vuotiaat ja vähintään yläkoulun käyneet ovat muuttohaluisempia kuin vanhemmat ikäluokat ja vähemmän koulutetut. Elintaso sitä vastoin ei erityisemmin vaikuta muuttohalukkuuteen.

Lähtöhalukkuus on suurempaa mantereen länsi- ja keskiosien maissa kuin itäisissä ja eteläisissä valtioissa.

Tiedot ilmenevät Afrobarometri-instituutin mielipidemittauksesta, jossa 34 valtiossa tiedusteltiin 45 000 afrikkalaiselta heidän maastamuuttoaikeitaan vuosina 2016–2018.

Afrobarometrin tutkijat laskevat, että jos kaikki muuttoa harkinneet toteuttaisivat aikeensa, neljä viidestä sierraleonelaisesta nuoresta jättäisi kotimaansa. Liberiassa muuttotappio olisi 70 ja Nigeriassa 57 prosenttia.

Viidennes afrobarometrin kyselyyn vastanneista kertoi tukeutuvansa ulkomailla asuvien sukulaistensa palkkatuloihin.

Tutkijoiden mukaan maiden menetys olisi suuri, vaikkakin ne hyötyisivät siirtolaisten kotiin lähettämistä rahoista. Viidennes afrobarometrin kyselyyn vastanneista kertoi tukeutuvansa ulkomailla asuvien sukulaistensa palkkatuloihin.

Kuitenkin vain kymmenisen prosenttia haastatelluista on suunnitellut maastamuuttoa parin seuraavan vuoden aikana. Kolmisen prosenttia on jo valmistellut muuttoa ja hankkinut esimerkiksi tarvittavan viisumin.

Kaikkiaan afrikkalaisten maastamuutto on vähentynyt 3,2 prosentista 2,9 prosenttiin vuosina 1990–2017. Samaan aikaan kuitenkin mantereen väkiluku on kaksinkertaistunut nykyiseen 1,3 miljardiin, jolloin maastamuuttajien määrä on vastaavasti kasvanut.

Kaikista maailman siirtolaisista afrikkalaisia on 14 prosenttia, kun aasialaisten osuus on 41 ja eurooppalaisten 24 prosenttia. Afrikan mantereella maailman kaikista siirtolaisista on kymmenisen prosenttia eli vajaa 25 miljoonaa.

Työtä ja toimeentuloa

Työ on afrikkalaisten suurin syy harkita maastamuuttoa: 44 prosenttia haastatelluista ilmoittaa sen tärkeimmäksi lähtömotiivikseen. Vajaa kolmannes haluaisi paeta köyhyyttä ja taloudellista kurjuutta. Paria prosenttia houkuttaa eniten koulutus, seikkailu, bisnes tai demokratia.

Erityisesti nuorten mielestä YK:n kestävän kehityksen tavoitteista säällinen työ ja talouskasvu vaatisivat hallituksilta pikaisia toimia.

Vastaavasti kaksi viidestä haastatellusta nimeää työttömyyden suurimmaksi ongelmaksi, johon kotimaan hallituksen tulisi puuttua. Erityisesti nuorten mielestä YK:n kestävän kehityksen tavoitteista säällinen työ ja talouskasvu vaatisivat hallituksilta pikaisia toimia.

Afrobarometrin tutkijat huomauttavat, että nopeakaan talouskasvu ei ole tuottanut Afrikkaan työpaikkoja. He arvioivat, että yli 13 prosenttia 15–24-vuotiaista nuorista on vailla työtä. Libyassa, Etelä-Afrikassa, Mosambikissa ja Namibiassa nuorisotyöttömyys on jopa 40 prosenttia. Edes korkea koulutus ei auta työllistymään.

Haastateltujen kotimaiden ongelmalistalla työttömyyttä seuraavat puutteet terveydenhoidossa, infrastruktuurissa ja vesihuollossa.

Vastaajien mielestä haastattelussa ehdotetuista ongelmista vähäisimpiä ovat muiden muassa terrorismi, yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja demokratian puute. Tältä osin afrobarometrin tuloksiin vaikuttanee osin se, että haastatteluja ei ole tehty esimerkiksi Somaliassa, Eritreassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Etelä-Sudanissa eikä Libyassa.

Maasta toiseen hankalasti

Muuttohaluisista afrikkalaisista viidennes nimeää toivekohteekseen Pohjois-Amerikan ja neljännes Euroopan. Reilu kolmannes pysyisi kuitenkin Afrikassa: 29 prosenttia hakeutuisi toiseen maahan omalla alueellaan, seitsemän prosenttia kauemmaksi mantereella.

Esimerkiksi Lesothossa, Swazimaassa, Malawissa ja Zimbabwessa haastatellut haluaisivat ensisijaisesti siirtyä lähelle kotimaataan eli käytännössä Etelä-Afrikkaan.

Yli puolet haastatelluista pitää kuitenkin valtiosta toiseen muuttoa hankalana. Kolme neljästä malilaisesta ja sierraleonelaisesta on tätä mieltä, mosambikilaisista joka kolmas.

Afrobarometrin tutkijat muistuttavatkin, että afrikkalaiset tarvitsevat viisumin yli puoleen mantereen valtioista. Se vaikeuttaa liikkumista työmarkkinoilla ja siten talouden kehitystä.

Vuonna 2017 kaikista afrikkalaisista siirtolaisista 54 prosenttia jäi kotimantereelle, kun taas Eurooppaan heistä päätyi 26 ja Aasiaan 12 prosenttia. Alueelliset erot olivat kuitenkin huomattavat: Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtolaisista 70 prosenttia jäi Afrikkaan, kun Pohjois-Afrikan lähtijöistä 90 prosenttia suuntasi Eurooppaan tai Aasiaan.

TEKSTI TIINA KIRKAS

Lähde: Updata-ing. The narrative about African migration. Afrobarometer, 2019.