”Muutos vaatii massoja”

Tomi Lounio oppi, että vastustajat ja epäilijät saa puolelleen itsevarmuudella.

”YK:n kehitysohjelman UNDP:n apulaisasiantuntijaksi Etiopiaan, alana ihmisoikeudet ja erityisesti vammaisten henkilöiden aseman parantaminen.

Siinä oli pesti, joka tuntui heti omalta. Minut valittiin.

Olin opiskellut kehitysmaatutkimusta ja työskennellyt kehitysjärjestöissä Tansaniassa. Siskollani on Downin syndrooma, ja olin työskennellyt vuosia vammaisten ihmisten parissa. Silti tehtäväni UNDP:ssä tuntui isolta: nostaa vammaisten afrikkalaisten ääni esiin. Vammaistyötä oli tehty vammaisten ihmisten puolesta, liian usein kuulematta heitä. Afrikan vammaisfoorumi oli luotu, mutta siitä piti kehittää uskottava toimija ja afrikkalaisten vammaisjärjestöjen äänitorvi.

”Monissa Afrikan maissa vammaiset ovat poliittisesti syrjäytettyjä. Etenkin vanhemmat naiset ja tytöt ovat heikoilla.”

Monissa Afrikan maissa vammaiset ovat poliittisesti syrjäytettyjä. Etenkin vanhemmat naiset ja tytöt ovat heikoilla. Vammaisia lapsia suljetaan koteihin, koska perheet häpeävät heitä.

Asenteiden ja tekojen on muututtava. Muutosta ei tule, ellei asioiden tärkeyttä ymmärretä.

Hallitusten velvollisuus on edistää vammaisten ihmisten asioita, ja siihen työhön vammaiset henkilöt on otettava mukaan. Muutos vaatii taakseen massoja, verkoston. Siksi minun piti vakuuttaa vastustajat ja epäilijät. YK:n edustajana varmistin, että vammaisjärjestöt pääsivät mukaan tärkeisiin kokouksiin. Tarvitsin lobbaajan ja poliitikon taitoja, itsevarmuutta ja esiintymiskykyä. Perustelin, kuuntelin, nousin rohkeasti ylös puhumaan.

Suomessa uskotaan, että pelkkä asiantuntemus riittää. Ei riitä. Lopputuloksesta ei olisi tullut niin mielenkiintoinen, jos olisin juuttunut YK-sopimusten artikloihin. UNDP edistää aiempaa vahvemmin vammaisten ihmisten yhteiskunnallista osallistumista. Sen tärkeä kumppani on Afrikan vammaisfoorumi, jonka hallituksessa on nykyisin yhtä paljon naisia ja miehiä.

Minusta sain paljon aikaan. Opin, että kynttilää ei pidä piilottaa vakan alle.

Pitää luottaa itseensä ja siihen, että osaaminen riittää. Vaikeissa neuvotteluissa pärjää, kun perustelee näkemyksensä selkeästi, pyrkii yhteisymmärrykseen ja rakentaa liittolaisuuksia. Tuon kaiken aion muistaa, kun edustan Suomea diplomaattina.”

TEKSTI PÄIVI ÄNGESLEVÄ

KUVA SAMULI SIIRALA


Tomi Lounio

IKÄ: 33

KOULUTUS: Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta vuonna 2014

TYÖSKENTELI: Apulaisasiantuntijana YK:n kehitysohjelman UNDP:n Afrikan aluetoimistossa Etiopiassa vuosina 2016–2018

JATKAA TYÖHÖN: Valmistuu diplomaattiuralle ulkoministeriön Kansainvälisten asioiden valmennuskurssilta (Kavaku) toukokuussa 2020